Uskomattoman upea Huvudskär

Loppuloman pläni oli kiertää Tukholman saariston ulkokehän saarikohteita hitaasti kohti pohjoista säiden ja fiiliksen perusteella niin pitkälle pohjoiseen kun ehditään. Näihin ulommaisiin saarikohteisiin kun ei tahdo muka ehtiä viikonloppuna, vaikka ovat pohjoissuomalaisesta näkökulmasta ihan lähellä eli noin 30-40 mailin päässä kotisatamastamme.

Lähdimme liikkeelle Nåttaröstä heti aamupalan jälkeen, jotta olisimme ajoissa perillä Huvudskärillä. Tuuli ei ollut vielä herännyt lainkaan, joten raksuttelimme avomerellä vanhan mainingin keinuttaessa venettä. H kävi nautiskelemassa avomerellisistä tunnelmista veneen keulakannella.

Olimme ajoissa perillä ja näimme ison purjeveneen lähtevän kalliokiinnityksestä. Nappasimme helpon paikan ja kiinnityimme kallioon.

Huvudskär on suosittu käyntikohde ja päivän mittaan pääsaaren kaikki mahdolliset rantautumispaikat täyttyivät veneistä. Osa myöhemmin tulleista kiinnittyi muiden lähisaarten rantakallioihin. Huvudskärillä näimme myös reissun pienimmän purjeveneen, jolla en olisi itse lähtenyt ulkosaaristoon. Tai ylipäätään oikeastaan yhtään mihinkään, sillä ihan noin retkeilyhenkisiä emme ole.

Huvudskär on ulkosaariston saariryhmä, joka koostuu monesta pienestä kallioisesta ja matalasta saaresta. Saaret tarjoavat loistavan luonnonsataman, joten saarilla on ollut kalastustoimintaa jo vuosisatoja. Kalastajia on käynyt affenanmaalta saakka, joten pääsaari tunnetaan myös nimellä Ålandsskär. Saarilla on ollut myös luotsi- ja tullitoimintaa. Nykyisin saarille pääsee yhteysveneellä ja skärgådsstiftelsen ylläpitää vandrarhemiä. Tässäpä oiva kohdevinkki ulkosaariston syysmyrskyjen tunnelmasta hegumoiville. Tästä paikasta muumipappakin olisi kateellinen!

Saaren majakkaan olisi päässyt tutustumaan sen auettua vuoroveneen tuomien kävijöiden iloksi. Jonot olivat kuitenkin sen verran pitkiä, että tyydyin ihastelemaan majakkaa sekä maisemia maan pinnan tasosta.

Saarikierroksen lopuksi keitimme kaffet ja kiipesimme juomaan ne rantakallion päälle. Mitkä maisemat!

Ulkosaariston vesi oli hämmästyttävän kirkasta, uimavesi lämmintä, eikä levästä ollut tietoakaan. Ulkomerelliseen paratiisiin oli kuitenkin livahtanut käärme, sillä rantakallioilla kävellessäni kuulin rantavedessä seisovan miehen karjahtelevan että nyt joku puri häntä jalasta! Naapuriveneiden kansilta ehdoteltiin naureskellen haitakin, mutta kyllä vain asialla oli jonkin sortin kärmes. Mikä lie lajiltaan?

Käärmettä vaarallisemmiksi luikertelijoiksi osoittautuivat rantakallion lukuisat kiinnitysköydet. Tarkkaan sai asetella jalkansa, jottei olisi astunut köyden päälle kohtalokkain seurauksin.

Helteisen päivän lopuksi kiipesimme rantakalliolle seuraamaan auringonlaskua. Mikä upea näytös!

Veneen kannella iltaa istuessa totesin saaneemme tänä kesänä nauttia helteisten purjehduskelien ja lämpimien uintivesien lisäksi useista upeista auringonlaskuista. Mikä purjehduskesä!