<>

<>

lauantai 29. kesäkuuta 2013

Hailuoto revisited

Hailuoto on ainakin toistaiseksi meidän venekunnan vierasvenesatamasuosikki näillä seuduilla. Liekö majakka, joka meidät lumoaa. Oma osuutensa taitaa olla myös viehättävillä kalastajamökeillä majakan juurella.
Vai houkuttavatko pitkospuut rannassa, joita pitkin voi tehdä vertaansa vailla olevan aamukävelyn. Tunnelmaa ei voi vangita, se täytyy kokea. 
Vai kiinnostaako nuorison osalta asfaltti, jota pitkin voi scootata ja longboardata. Vai sauna, joka lämmitetään veneilijöille joka ilta. Tai ehkä täkäläisittäin huima ravintolatarjonta eli kaksi kappaletta samassa satamassa. Erityisen vaikutuksen teki Majakan juurella sijaitsevassa punaisessa talossa toimiva Ravintola Luoto. Nuorempi H sanoi, että eihän näin kauniisti sisustettuja ravintoloita juuri edes ole. Me muut emme voineet olla eri mieltä.


Eikä sovi myöskään unohtaa kalasavustamon houkutuksia. Puhumattakaan luontonäyttelystä ja käsityöläisten myymälästä. Niin ja se hiekkaranta  - ihana! Ranta suorastaan kutsuu uimaan ja ottamaan aurinkoa.



torstai 27. kesäkuuta 2013

Mahonkia, ripaus raitoja ja satoja tähtiä

Tummansininen, viestilippujen värit, raidat, puupinnat, valkoinen ja muutamia veneilyyn liittyviä symboleita. Näillä aineksillä syntyy takuuvarmasti merihenkinen sisutus. Samoilla elementeillä saa kyllä aikaan merihenkisiä asujakin.
Sininen on ollut värinä aina minulle mieleinen, joten tummansinisen ja valkoisen valinta tekstiilien perusväriksi oli melko itsestäänselvää. Itse veneen valinnassa ei menty sisustus edellä, mutta täytyy myöntää, että tarjolla olleen yksilön mahonkisisustus ja raidoitettu lattia vetivät meitä omalta osaltaan puoleensa.
Vajaat kymmenen vuotta vanhoissa veneissä tavattiin eri yksilöitä vertailtaessa myös monenmoisia verhoilukankaita. Meillä salongissa on valkoinen keinonahkaverhoilu yhdistettynä sinivalkoiseen raitaan. Se tuntui omaan silmään sopivalta. Veneen verhoista sen sijaan kävimme pitkän keskustelun. Kellanvalkeasta ja läikikkäästä kankaasta ei ottanut selvää oliko kyseessä saksalaisen venevalmistajan käsitys kuvioidusta kankaasta vai tasaisesti tahriintuneet verhot. No kuvio ei kuitenkaan istunut minun silmääni ja tie kävi verhokauppaan. Nyt nautimme puhtaanvalkoisista verhoista, jotka tehtiin Eurokankaan Sunbrella -kankaasta. Plussaa siinä on home- ja valosuojaus.

HM Homen kangaspussukat olen todennut erinomaiseksi sekä sisustuksen että säilytyksen kannalta.

Viime kesän tyynyvalikoimassa oli toinen toistaan merihenkisempiä vaihtoehtoja tarjolla. Ja niitä tähtiä. Tähtien kanssa taisi kyllä karata mopo käsistä. L ehdotti jo taannoin, että jos kerran pidämme noin paljon tähdistä, niin miksei sitten maalattaisi niitä veneen kylkeen saakka.

sunnuntai 23. kesäkuuta 2013

Juhannustunnelmia Hailuodosta

Juhannusaaton aattona palasimme viime kesän tunnelmiin, kun purjehdimme sateessa vajaat 30 mailia Oulusta Hailuodon Marjaniemeen. Mutta kylläpä kannatti. Purjehdus oli pientä tuuletonta koneajopätkää lukuun ottamatta niin hauskaa ja perillä meitä odotti juhannustunnelmaa täynnä oleva Marjaniemi. Kolme päivää siellä sujui merielämää eläen, lenkkeillen, saunoen ja hyvästä ruoasta nauttien. Majakassakin käytiin. Kesän ensimmäinen oikea mansikkakakku nautittiin autolla saarelle saapuneiden vieraiden kanssa. Juhannusaattona L kruisaili longboardilla pitkän reissun ja A kävi lauantaina lankomiehen kanssa maastopyöräilemässä pitkin saaren hiekkapohjaisia reittejä. Paluumatka tultiin suureksi osin sivumyötäisellä tuulella ja aurinkoakin saatiin. Oivallinen juhannus!








Marjaniemi on niin upea paikka, että teen siitä lähipäivinä erillisen postauksen viimekesäisen täydennykseksi.

keskiviikko 19. kesäkuuta 2013

Työvoittoja

Viime kesältä veneessä jäi tekemättä joitakin pieniä, ei niin kiireisiä korjaustoimenpiteitä. Uimatason suihkusta tuli ainoastaan tulikuumaa vettä - ei kiva. Salongin verhot olivat A:n mielestä kuviolliset ja minun mielestäni tahraiset. Yhtä mieltä oltiin kuitenkin siitä, että niiden uusiminen on tarpeen. Vinssit eivät tuntuneet enää tämän kauden alussa mukavilta käyttää. Pyyhekoukut olivat kiinnittämättä ja niin edelleen. Osa näistä on kymmenen minuutin hommia ja osa vähän enemmän aikaa vaativia.

A on sitkeästi käynyt satamassa harva se ilta laittamassa kuntoon yhtä sun toista ja minä hoidin verhojen uusimisen. Nyt tuntuu, että työvoitto on saavutettu. Vinssit ovat saaneet rasvansa ja pyyhekoukut löytäneet paikoilleen. Uimatason termostaatilla toimiva suihku kirkkaanvalkoisine peitekansineen näyttää varsin hienolta ja jopa toimii (sitkeän virittelyn jälkeen). Salogissa komeilevat uudet verhot. Eurokankaan ompelimo teki hienoa jälkeä verhojen uusimisessa ja minä sain onnistumaan kiinnitysneppareiden paikoilleen nakuttelun ihan itse vasaroiden.

Meidän tapauksessa näyttää olevan onni, että satama on lähellä kotia, muuten lomasta olisi tullut samalla veneenkorjausleiri. Toistaiseksi remppatarpeita ei ole ja toivottavasti uusia ei ihan heti ilmene, vaan voimme keskittyä itse purjehdukseen. Ja ihan samalla kun tämän kirjoitan tiedän, että pientä hommaa veneellä on aina ja oma ajatuskin niitä hommia aina kehittelee. Tähän kuvaan - näihin tunnelmiin.
Kuva sunnuntain yleisöpurjehdukselta: reivattuna vähän yli 7 solmua, kiitos kuvaajalle.

sunnuntai 16. kesäkuuta 2013

Meripäivä Toppilasta

Takana aurinkoinen meripäivä. Siinä ei sinänsä ole mitään erikoista, mutta siinä on, että kyyditimme tänään veneessämme kolme porukkaa, jotka halusivat tutustua veneilyyn Toppilan meripäivien yhteydessä. Kyseessä oli Oulun alueen veneilyseurojen yhteistempaus. Jos tyytyväisistä ilmeistä jotain saattoi päätellä, niin kaikilla oli mukavaa: niin merikyytejä tarjonneilla venekunnilla kuin kokeilupurjehdukseen mukaan hypänneillä matkustajilla.
Aamun siirtopurjehdus kotisatamasta Toppilansalmeen avasi meillekin uusia näkymiä, sillä olimme käyneet siellä viimeksi purjehduskoulun veneellä yli vuosi sitten. Salmen satama on ollut aikoinaan vilkas kauppasatama, mutta nyt jo vuosikymmeniä lähes unohduksissa. Salmen ympäristön kunnostaminen on alkanut asuntomessualueesta ja tässä yhteydessä rantapuistoa on siistitty ja aallonmurtajana toimiva niemi maisemoitu. Nyt salmen toisellekin laidalle on rakenteilla uusia taloja ja veneilykeskus.





Päivän aikana kävimme kolme noin tunnin reissua Toppilan satamasta Nallikarin edustalle ja takaisin. Samalla saimme hienon tilaisuuden tavata uusia ihmisiä ja moikata muita veneilijöitä. Jazzit jäivät kuuntelematta muuten tiiviin ohjelman vuoksi, mutta toivottavasti muut nauttivat musiikista meidänkin edestä. Odotamme innolla Toppilan meripäiviä myös ensi vuonna!

lauantai 15. kesäkuuta 2013

Veneilyleipä

Sadepäivä innosti veneilyn sijaan leipomispuuhiin. Veneily kyllä oli leipomisessakin tausta-ajatuksena, sillä uunista otettiin juuri kaksi saaristolaisleipää. Ainakin toinen niistä sujahtaa pakasteeseen. Tumma ja makea leipä on parhaimmillaan vasta muutaman säilytyspäivän jälkeen ja siksi vallan mainio veneelle mukaan otettavaksi.

Tällaisella reseptilla olen jo muutaman vuoden leipiä tehtaillut:

Saaristolaisleipä (2 kappaletta)

1 l     piimää
75g     tuorehiivaa
3 dl    siirappia
1 rkl   suolaa
2 dl    vehnäleseitä
1 dl    ruismallasrouhetta
3 dl    ruismaltaita (näyttää tummalta jauholta)
3 dl    ruisjauhoa
n. 1l   vehnäjauhoja

Liuota hiiva kädenlämpöiseen piimään. Lisää muut ainekset sekoittaen tai yleiskoneella. Taikina jää melko löysäksi. Laita taikina pitkänomaisiin leipävuokiin. Anna leipien kohota noin 2 tuntia. Paista leipiä melkein 3 tuntia 160 asteessa. Noin tunnin jälkeen on hyvä laittaa leipien päälle folio, jotta pinta ei tummu liikaa. Leivän maku on parhaimmillaan noin kolme päivää paistamisen jälkeen.

Nautitaan oman maun mukaan: sillikaviaarilla, voilla, graavisiialla ja tillillä tai mätitahnalla.

tiistai 11. kesäkuuta 2013

Kuinka yhdistetään big band ja purjehdus?

Tuleva viikonloppu on merellistä Oulua ajatellen varsin mielenkiintoinen, sillä silloin - osana Oulun päivien ohjelmaa -järjestetään Toppilan meripäivät. Tapahtuman tavoitteena on tuoda esiin Oulun merellisyyttä, joka lienee ollut viime vuosina turhan vähän esillä. Ohjelmaan voi tutustua täältä. Lauantaina on tarjolla lapsiperheille sopivaa ohjelmaa pelastusnäytöksineen ja nukketeatteriesityksineen. Silloin kisataan myös Toppila Ocean Race.
Jazzin ystävinä meidän venekunnan saa sunnuntaina suuntaamaan Toppilan sataman muunmuassa Teekkaritorviin nojautuva TT Big Band. Enkä voi kieltää etteikö myös luvassa oleva muotinäytös kiinnostaisi. Ja niiden, jotka haluavat ottaa tuntumaa veneilyyn on mahdollisuus päästä sunnuntaina vesille venelyseurojen yhteisesti järjestämässä Tuu kyytiin - mennään merelle! - tempauksessa.
TT Big Bandin sivut Facebookissa

sunnuntai 9. kesäkuuta 2013

Helppoa kalastusta ja vauhdin hurmaa

Tänään suuntasimme sadekuuroriskiä uhmaten veneellä Kellon Kiviniemeen ystäväpariskunnan kera. Menomatka sujui vaudikkaasti kryssien. Nopeus oli reilut 7 solmua lähes koko matkan. Veneen kallistukseen tuntuu muuten tottuvan. Viime kesänä hirvitti, kun kallistusmittari osoitti yli 20 asteen lukemia. Nyt 30 astettakin tuntuu ihan normaalilta. Emme kuitenkaan lähteneet reivaamaan, koska matka saaren suojaan ei ollut pitkä eikä tuultakaan ollut edes kuutta metriä sekunnissa. Reiviraja meillä tuntuisi olevan noin 7-8 metrissä sekunnissa.

Yksi tämän kesän tavoitteita purjehduksessa on kehittyä purjeiden trimmauksessa. A:n keväällä käymältä kurssilta mieleen jäi periaate, jonka mukaan purjeiden ollessa trimmissä vene kulkee suoraan ilman että sitä tarvitsee ruorista vääntää. Tänään kryssiessä isopurje veti huomattavasti genoaa tehokkaammin ja vene pyrki koko ajan nousemaan tuuleen. Niinpä pyrimme latistamaan isoa ja saamaan siitä tehoja vähemmäksi kiristämällä takastaagia, vetämällä puomia alaspäin kikkataljalla ja kiristämällä ison alaliesmaa. Lisäksi olisi voinut vielä siirtää levankivaunua "alamäkeen", mutta se jäi vielä kokeilematta, kun edellä mainitut keinot jo melko hyvin tehosivat ja ruorimiehen homma helpottui huomattavasti.

Kellon Kiviniemessä kalasaaliin saaminen on varsin helppoa: kalakeittoa myydään viikonloppuisin pienessä puodissa, josta saa ostaa myös muita kalaherkkuja. Me testasimme valkosipuliset lohiruusukkeet, lohiperunasalaatin ja graavilohen. Hyvää oli! Lisäksi viereisessä kalahallissa myydään tuoretta kalaa. Sieltä kotiin vietäväksi saaliiksi tarttui mukaan kaksi siikaa, jotka illalla savustimme. Tuore siika maistuikin purjehduspäivän päätteeksi taivaalliselta.


tiistai 4. kesäkuuta 2013

Tuulee - ei tuule - tuulee - ei tuule...

Torstaina tuuli. Perjantaina ei tuullut. Lauantaina tuuli. Sunnuntaina ei juurikaan tuullut. Maanantaina aluksi tuuli, sitten tuli ihmeellisiä tuulipyörteitä, joiden jälkeen ei tuullut ja lopussa tuuli taas vähän liikaakin. Ja tänään tiistaina puhaltaa niin, ettei merelle viitsinyt lähteä kun oli tulossa vieraitakin mukaan tiistaireittiä purjehtimaan.

Sellaista. Tuulten armoilla. Reilussa kesässä on kuitenkin ihmeesti oppinut tekemään alkeellisia tuuli- ja säähavaintoja taivaan ja meren perusteella. Konkreettisin on tuulirintaman havainnointi meren pinnassa. Pläkän näkee kuka tahansa ja kun kokemusta on vähän karttunut, niin merenpinnasta osaa katsella tuulirintamia. Havainnot eivät varmasti aina mene nappiin, mutta kokemusta karttuu jatkuvasti. Sama pätee sääilmiöihin.



Eilen törmäsimme ihmeelliseen tuulipyörteeseen, jossa olimme ikäänkuin miedompaakin miedomman "myrskyn" silmässä. Yhtenä hetkenä näytti että tuulee lännestä ja toisena hetkenä purjeet lakkasivat täysin vetämästä ja vimppeli näytti tuulta idästä. Yritä siinä sitten miettiä miten pitäisi purjehtia. Ihmeellinen pyörre kesti viitisen minuuttia ja oli kolmesta viiteen kilometriä ukkosrintaman etupuolella. Sen pystyi havaitsemaan myös meren pinnan aaltokuvioista. Onko teillä kokeneemmilla kokemusta tällaisesta?

Voin vain kuvitella veneeseen kohdistuvan riepotuksen määrää, jossa sattuisi tuollaisen pyörteen kohdalle voimakkaammilla tuulilla. Meillä vaihteluväli pyörteessä oli vain 0 - 5 m/s. Tuuliasioita ihmetellessäni törmäsin muuten havainnolliseen Petri Takalan alun perin laatimaan kirjoitukseen tuulen synnystä.

sunnuntai 2. kesäkuuta 2013

Helteistä purjehdusta

Viikonlopun saldo purjehdusrintamalla on 43 helteistä purjehdumailia, yksi hinaus ja paljon aurinkoa. Tuntui kuin viikonloppu olisi alkanut jo torstai-iltana, kun innostuimme tavaroita veneelle vietyämme lähtemään salmen tai oikeastaan jokisuiston poikki kotisatamasta torin rantaan kaupunkiasioille ja illalliselle veneen kannelle. Purjehdusmaileja ei tuosta tullut, mutta fiilistelyä sitäkin enemmän. Veneen kannella syöminen on vain niin kivaa, tässä tämän päivän annokset.

Lämpömittarin lukemat ovat täällä olleet päivittäin +28 - +31 asteen tienoissa. Edelliseen viikonloppuun verrattuna meri on selvästi lämmennyt ja merellä tarkeni purjehtia varsin kevyissä asuissa. Ylimmillään meriveden lämpötila näytti olevan 24 astetta. Vastaantulleet miespuoliset veneilijät olivat poikkeuksetta paidattomia. Uskonette, vaikka kuvatodisteita ei ole.

Lämpöaallon innoittamana luonto on ottanut kevätspurtin: sorsalla oli jo poikue, bongasimme yhden patsastelevan kosijan ja tämän aamupäivän pläkässä kellui runsaasti siitepölyä. Veneetkin olisivat kelluneet ellei avuksi olisi otettu moottorivoimia.


Me pärjäsimme pääosin ilman moottoria, kun innostuimme treenaamaan genaakkerin käyttöä. Sen nostaminen ja laskeminen genoan suojassa tuntuu kätevältä. Meidän on aiemmin ollut vaikea saada venettä kulkemaan myötäisellä yli viittä solmua, mutta genaakkerilla mentiin jo kevyesti kuutta solmua tuulen vaihdellessa 5 m/s molemmin puolin (puuskissa jopa 10 m/s).

Tänä iltana teimme myös päivän hyvän työn, kun hinasimme moottorin ylikuumenemisestä kärsineen kanssapurjehtijan naapuripursiseuralle. Vähän itseäkin jännitti, mutta kaikki sujui mainiosti ja seurue pääsi rantaan pohtimaan korjaustoimia. Kaiken kaikkiaan hieno viikonloppu!