Hailuoto on Oulun edustan suurin saari, joka on oma kuntansa. Sinne ei ole siltayhteyttä, joten ilman jäätietä saaren autoliikenne on lauttayhteyden varassa.
Reilun kahdeksan kilometrin mittainen jäätie kulkee lauttaväylän suuntaisesti turvallisen etäisyyden päässä. Jäätiellä on liikennemerkein osoitettu maksiminopeus 50km/h, painorajoitus, ohituskielto, 50m minimietäisyys autojen välille, pysähtymiskielto sekä railovaroitus. Isoja railoja ei näkynyt, mutta jäätien pinta oli koko matkalta kovin epätasainen. Totesin 40km/h olevan jo aivan riittävän hurrja matkanopeus.
Meno- ja paluukaistojen väli oli tehty riittävän isoksi. Kuvassa vastaantulija näkyy vasemmassa reunassa. Autoja jäätiellä riitti jonoiksi asti ja osa autoilijoista ei voinut vastustaa kiusausta pysähtyä valokuvaamaan. Tämä hidasti matkantekoa entisestään, sillä kukaan ei tohtinut haastaa jään kantavuutta ja rikkoa ohituskieltoa.
Marjaniemessä kaikki tutut paikat olivat saaneet valkean lumipeitteen. Luotsivenekin nökötti laiturissa valmiina tositoimiin.
Veneilijöiden vieraslaiturit talvehtivat yksinäisinä jäiden keskellä odottaen lämpimämpiä kelejä.
Kävin tietysti sataman aallonmurtajan päässä muistelemassa kesäisiä sataman sisäänajoja. Erityisesti mieleen on jäänyt saapuminen satamaan yhtä aikaa auringonlaskun kanssa. Silloin olimme veneinemme oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Lopputuloksena tämä upea kuva (linkki). Nyt seisoin kuvanottopaikalla oman kameran kanssa. Katsoin horisonttiin ja suunnittelin tulevan kesän venereissuja.