<>

<>

tiistai 11. syyskuuta 2012

Purjehdusinnostuksesta ja venelyreleistä

Purjehduksesta haaveilevana sitä miettii mihin ensin pennosensa sijoittaisi: purjehduskurssiin (suosittelemme), haaveiluosastoon venelehtien muodossa, Välimeren purjehdukseen valmiin kipparin kera vai Venemessujen kiertelyyn. Me valitsimme näistä tuon purjehduskurssin ja toki pari purjehduslehteä. Eikä venemessuiltakaan säästytty.

Kun pikkusormi on annettu, on seuraavan mietinnän paikka. Pyrkiäkö gastiksi muiden harrastajien veneisiin, hyödyntääkö veneilyseuran mahdollisesti tarjoamaa kouluveneen purjehdusmahdollisuutta, vuokratako vene vai hankkiako oma. Meillä lähti ei vain koko käsi vaan koko vartalo, kun päädyimme oman veneen hankintaan, jotta saisimme koko perheen mukaan harrastukseen. 

Venettä varustellessa rahanreikiä oli niin paljon, että ajattelimme purjehtivamme tänä goretexin kulta-aikana jo olemassa olevilla ulkoiluasuillamme. Juhannuksen testipäivien jälkeen totesin kuitenkin parantumattomana vilukissana tarvitsevani lämpimän purjehdusasun.



Muston asun hankinta osoittautui kannattavaksi, sillä se päällä ei ole palellut. Lisäksi yksityiskohdat ja turvallisuusnäkökulmat on mietitty huolella. Paukkuliiveissä on valmiit kiinnikkeet, joilla liivit saa takkiin kiinni. Hupun tehosteväri on turvallisuustekijä ja korkea kaulus sateella ehdottoman mukava.

Kenkäosaston ajatettelimme kuitata valkopohjaisilla tennareilla. Itselleni kaivelin kaapista 12 vuotta vanhat aidot ysäripurkkarit. Niiden pohjien pitävyys märällä kannella oli vähän niin ja näin, joten päädyimme hankkimaan oikeat purjehduskengät. Ne ovat osoittautuneet syyshuolloissakin varsin käteviksi. Eivät luista.

sunnuntai 9. syyskuuta 2012

Köysipyykki ja maston irrotus

Kaunis viikonloppu innoitti meidät syyshuoltotöiden aloittamiseen. Netti on pullollaan vinkkejä veneen syyshuollosta, joten tyhjästä ei tarvinnut aloittaa. Myös ystävälliset kanssaveneilijät antoivat arvokkaita neuvoja ja konkreettista apua ensikertalaisille.
Lauantaina keskityimme moottorin huoltoon ja kaappien tyhjennykseen tavarasta, jota emme aio säilyttää veneessä talven yli. Lisäksi testasimme uuden pesukoneen tehoa genuan skuuttien puhdistuksessa.
Tästä köysispaghetista lähdettiin liikkeelle. Ensin köydet laitettiin nippuun. Osa neuvoista kehotti hyvän vyyhden tekoon ja osa vinkkasi nippusiteiden käytöstä. Kokeilun jälkeen päädyimme nippusiteisiin, koska niitä käyttäessä suurempi pinta-ala köyden pinnasta näytti pääsevän kosketuksiin pesuveden kanssa.
Tällaisena siis rumpuun, normaali kirjopesu pesuaineineen ja pian meillä oli varsin puhtaat köydet.

Sunnuntaina saimme otettua maston pois. Siinä apujoukot (KIITOS!) olivat tarpeen. Lopputulos oli hyvä, vaikka aikaa tuhrautuikin melko kauan. Erityisesti oikeanlaisen nostoköyden valinta ja sen paikalleen laittaminen vaativat ekstratyötä. Lopulta köysi saatiin paikoilleen tikkailta kannelta käsin. Maston paikalleen laittamiseen ensi keväänä valmistauduimme ottamalla kuvat maston sähköjohtojen kytkennöistä.

tiistai 4. syyskuuta 2012

Oulu mereltä käsin

Olikohan tämä syksyn viimeinen purjehdus? Jos oli, niin kaikki oli talveksi suuhun jäävää "purjehdusmakua" ajatellen kohdallaan. Alussa kevyttä tuulta ja aurinkoa, lopussa voimistuvaa tuulta ja vaudikasta luovia, ajoin sporttisestakin menosta nauttinut miehistö ja hyvä mieli. Vihdoin saimme perhepaattimme kulkemaan rapsakasti myös myötäiseen. Se tapahtui genaakkerin värikkäällä avustuksella. Purjehduksen sivussa tiirailimme Oulun tunnusmerkkejä mereltä käsin: Nallikarin uimarantaa ja Tuomiokirkkoa.



sunnuntai 2. syyskuuta 2012

Merihenkistä sisustusta

Juhannuksena meitä odotti tyhjä vene lukuunottamatta siihen kiinteästi kuuluvia varusteita. Kesäkuu kuluikin siis lukuisia puutelistoja laatiessa ja erinäisiä hankintoja tehdessä. Tämä oli kyllä mieluisaa puuhaa. Aivan usein kun ei pääse rakentamaan sisustuskokonaisuutta alusta lähtien.

Tänä kesänä ei ollut lainkaan vaikeaa löytää merihenkisiä lakanoita, pyyhkeitä ja tyynyjä. Laivastonsininen, raidat, solmut ja tähdet tuntuivat olevan kauden trendeissä vahvasti edustettuna. Gantilta, Lexingtonilta, Hemtexistä ja jopa HM Homesta löytyi vaikka mitä merelliseen sisustukseen. Mieleisten yhdistelmien rakentaminen oli siis helppoa, kunhan vain ensin sai hahmotettua mitä veneessä todella tarvitsee. Säilytystilojen ollessa rajalliset ja periaatteenkin vuoksi mitään turhaa ei haluttu hankkia. Sohvatyynyjen ja torkkupeiton tarpeellisuus hieman epäilytti aluksi, mutta ne osoittautuivat tuikitarpeellisiksi hankinnoiksi muutamien makoisten torkkujen jälkeen.
Osa veneilijöistä vannoo kertakäyttöastioiden nimeen. Me päätimme kuitenkin lähteä tiskauslinjalle eli hankimme melamiinisen astiaston, läjän hyvin kuivaavia astiapyyhkeitä sekä valutustelineen. Solmuastiasto löytyi turkulaisesta Nautikulmasta.
Joka kerta veneellä käydessämme emme vain hingu purjehtimaan, vaan haaveilemme koko viikonlopun asumisesta veneessä. Puoleensa vetää varmasti ennen kaikkea veneen tunnelma ja meren läheisyys, mutta oman ripauksensa tuonee myös sisustus.

torstai 30. elokuuta 2012

Genaakkerin ihastelua

Veneekaupan mukana saimme genaakkeripurjeen. Tuoreina purjehtijoina tutustumisemme siihen alkoi googlesta. Spinaakkeriin olimme toki tutustuneet purjehduskurssilla. Parhaalta tietolähteeltä vaikutti purjevalmistaja NorthSailsin sivusto. Ensin selvisi, että genaakkerissa on paljon samoja ominaisuuksia kuin spinaakkerissa, mutta se ei vaadi puomia. Genaakkeri on parhaimmillaan sivumyötäisessä tuulessa. Spinaakkerin tehot taas tulevat oikeuksiin täydessä myötätuulessa. Genaakkeria kuvataan helpoksi purjehdittavaksi. Tästä huolimatta emme vielä ennen viime viikonloppua olleet niin kevyellä tuulella liikkeellä, että olisimme tohtineet kokeilla genaakkeria.

Lauantaina vesille lähtiessämme keli oli viittä vaille pläkä. Genaakkeri poltteli kuitenkin pussissaan ja päätimme kiskaista sen ylös selvitettyämme jalustuspisteet ja perusasiat purjeen käyttämisestä. Vaikka vauhdin hurmaan emme genaakkerilla päässeet, wow-huudahduksilta ei vältytty kun purje saatiin ylös. Sen verran kauniilta se näytti syyskesäisessä auringossa.





keskiviikko 15. elokuuta 2012

Ensi kertaa purjehtimaan

Veneellämme on käynyt jo koko joukko ystäviämme. Kiva niin! Ensimmäistä kertaa veneelle tulevia askarruttavat ymmärrettävästi käytännön kysymykset. A teki ensikertalaisten valmistautumista tukemaan listan, joka auttanee perusasioissa. Meille lista on puolestaan oiva muistin tuki.

Päälle ja kassiin:
- Mieluusti vaaleapohjaiset kengät, esim. tennarit. Sadekeliä varten voi ottaa mukaan kumisaappaat. 
- Aurinkolasit
- Aurinkorasva ja aurinkosuojaava huulirasva. Ja niitä on syytä käyttää, jos aurinko paistaa.
- Hanskat. Jos aiot osallistua köysien käsittelyyn, tulee hanskojen olla kädessä!
- Pipo
- Lämmintä säätövaatetta
- Jos on pientäkään riskiä vesisateesta tai isommasta aallosta (roiskeet), niin vedenpitävä asustus on hyvä. Se suojaa hyvin myös kylmältä tuulelta.
- Uima-asu + pyyhe. Tänä kesänä uimaan tosin ovat tarenneet mennä lähinnä lapset.
- Matkapahoinvointilääkkeet, jos sellaisia käytät.
- Juomapullo, esim. ½ litran kierrekorkillinen limsapullo on hyvä.
- Pientä syötävää. Aika usein nälkä yllättää jo kesken matkan. Veneessä on kyllä helposti syötävää säätöruokaa, mutta jos haluat omien mieltymystesi mukaisia välipaloja, niin mukaan voi pakata myslipatukoita, suklaata tms.
Turvallisuus ennen kaikkea:
- Veneessä on ns. paukkuliivit kaikille. Myös omia veneilyliivejä voi käyttää.
- Ennen lähtöä pidetään pienimuotoinen turvallisuusinfo: mistä voi pitää kiinni, mistä ei kannata pitää kiinni, kuinka paukkuliivi toimii, miten toimitaan jos joku putoaa veneestä, kuinka moottori käynnistetään ja miten vene liikkuu eteen/taaksepäin moottorilla, kuinka purjeet lasketaan / veto poistetaan vaikka puukolla, puukon sijainti ja veneen sijainnin lukeminen karttaplotterista. Jos mukana on kaksi pätevää kipparia, niin osa noista asioista kuten purjeiden lasku ja moottorin käynnistys jätetään pois ohjelmasta.
- Jos pelkäät vettä / et osaa uida, on siitä syytä kertoa kipparille ennen matkan alkua.
- Alkoholi veressä ja (purje)veneily on toimiva yhdistelmä vain kun vene on kiinnitettynä laituriin. Silloinkin on syytä pysyä kohtuudessa. Kuka tietää, vaikka venettä joutuisi siirtämään kesken illanvieton?

Purjehduksesta yleensä:
- Purjeveneilyssä aikakäsitys poikkeaa totutusta.  Tuulet määräävät veneen nopeuden ja joskus suunnankin. Perillä ollaan sitten kun ollaan perillä. Kiirettä ei tunneta. Toki suunnittelemme retken kunkin päivän tuulten mukaan, ettei mistään olennaisesta myöhästytä.
- Kerrotaan paljonko vene voi kallistua ja milloin. Tämä on osoittautunut hyväksi jutuksi käydä läpi etenkin lasten kanssa, jotta he eivät säikähdä kun vene kallistuu.
- Jos huono olo uhkaa, on siitä syytä kertoa kipparille mahdollisimman pian. Yritämme antaa vinkkejä, joiden avulla oloa voi helpottaa.
Miehistön jäsenenä vai matkustajana?
- Lähtö- / rantautumisvaiheessa tarvitaan kipparin lisäksi vähintään yksi henkilö irrottamaan / kiinnittämään keulaköydet. Mieti haluatko toimia tässä tehtävässä?
- Haluatko muutoin osallistua purjeiden käsittelyyn tai toimia ruorimiehenä tai -naisena?
Hyvä tietää veneestä:
- Veneessä on WC, jota voi käyttää myös matkan aikana
- Pentteri on melko normaali keittiö varusteineen ja ruokailuvälineineen. Pakastinta tai mikroa siellä ei ole.
- Vaatteita voi vaihtaa rauhassa kajuutassa.
- Uimarit voivat suihkutella tarvittaessa veneen uimatasolla.


maanantai 6. elokuuta 2012

Pieniä vieraita veneessä

Veneessä oleminen on niin valtavan mukavaa, että päätimme nukkua yön kotisatamassa ennen sunnuntain minipurjehdusta. JäbäH kutsui mukaan kaverinsa ja aamulla retkueemme kasvoi vielä isovanhemmalla ja yhdellä pienellä lisävieraalla. Lauantai-iltana uintia ja illallista siivitti meidän 70-luvulla syntyneiden musiikkimakuun sopiva rokahtava hääbändi läheisessä juhlarakennuksessa.

Sunnuntain retken kohteena oli Oulunsalon Varjakan saari. Yhteensä lokiin kertyi 7,8 mailia. Edestakaisin siis. Ei huimia purjehdussuorituksia, mutta luovikäännösten treenausta kevyessä tuulessa ja leppoisaa yhdessäoloa kannella. Pieninkin vieras nautti ja aikoi tulla seuraavan kerran mukaan ilman isovanhempia, äitiä tai isäänsä. Onnistunut päivä siis.

maanantai 30. heinäkuuta 2012

Viikonloppu sammakkosaarella

Viikonlopun purjehdus alkoi Hai-veneiden SM-kisojen tarjoamaa spinnunäytöstä ihaillen.


Oulun seudun yksi suosituimmista veneilykohteista lienee Iin Röyttä. Päätimme tutustua kehuttuun retkisaareen ensimmäisellä kotisatamasta startatulla viikonloppureissulla. Matkaa Iin Röyttään on Oulusta parikymmentä mailia ja kaikilla kolmella oululaisella purjehdusseuralla on saarella omat majansa. Aallonmurtajan suojassa on maasähköillä varustettuja poijupaikkoja kymmenille vierasveneille. Saarella järjestetään myös erilaisia tapahtumia, kuten tulevana viikonlopun Elojuhlat. Metsähallitus pitää yllä saarta retkeilyn näkökulmasta.


Saarella on ollut satama jo satoja vuosia sitten ja se on toiminut aikoinaan luotsien tukikohtana. Nyt saari näyttää olevan myös sammakoiden suosikkisaari. Sammakoita sai suorastaan väistellä saunalle pitkospuita pitkin kulkiessa. Illan hämärryttyä nautimme jälleen kerran auringon värjäämistä maisemista. Tänne menemme uudelleen.


tiistai 24. heinäkuuta 2012

Retkipäivä Kellon Kiviniemeen

Aurinkoinen sää houkutteli meidät ystäväperheen kanssa kevyelle retkipurjehdukselle. Emme tunne vielä kovin hyvin Oulun lähistön retkisatamia, mutta Kellon Kiviniemi oli tuttu purjehduskurssilta. Satamassa on periaatteessa kaikki vierasvenesataman palvelut: polttoainejakelu, veneilijöiden "huoltotilat" ja niin edespäin. Kiviniemessä on myös pieni uimaranta ja ainakin ulkoa päin ihastuttavan näköinen kalakauppa. Sisään emme päässeet kurkistamaan, koska kauppa on avoinna vain perjantaisin ja lauantaisin. Kävelymatkan päästä satamasta löytyi yllättävän läheltä Siwa, joten lapset saivat tyydytettyä tikkarinälkänsä. Päivän suosikkilaji satamassa oli selvästikin kumiveneily.
Veneessä seilasi mukana neljä aikuista ja viisi lasta. Pienin matkustaja on juuri täyttänyt kolme kuukautta. Noin kymmenen mailin matka suuntaansa sujui hienosti, myös seurueen pienemmän osalta. Mennessä vastaamme tuli ruoppaaja ja ilmeisesti se oli juuri syventänyt Suenväylää. Kapeimmassa kohdassa kaiku näytti yli kuuden metrin syvyyttä ja matalimmassakin kohdassa yli kolme metriä. Takaisin tullessä ihailimme Oulun tiistaikisaajien menoa.

torstai 19. heinäkuuta 2012

Reivillä kotiin

Aamun tuulet olivat hieman rivakampia kuin ne, joihin säätiedotteet olivat meitä valmistelleet. Hailuodon pohjoispuolen osuus päivän matkasta mentiinkin noin metrisessä aallokossa ja noin 9 m/s tuulessa. Rullapurjeet olivat ainakin "kakkosreivissä" eli hyvin pieninä. Silti vauhtia riitti maksimissaan jopa yli 7 solmua ja Marjaniemen maisemat jäivät taakse varsin rivakasti.
Kotisatamasta oma laituripaikka löytyi vaivatta ja pursi saatiin kiinnitettyä väliaikaisin peräköysin upouuteen laituriin. Hieno tunne: Noin 400 mailia purjehdittu, 13 päivää veneessä vietetty, Suomen länsirannikkoa kattavasti ihailtu ja lisää purjehdusintoa hankittu. Reissu oli siis paljon enemmän kuin siirtopurjehdus.
Länsirannikon saaristo viehätti kovasti majakkasaarineen ja saaristolaiskylineen. Luvassa on siis tarkempia blogipostauksia paikoista, joihin saimme matkalla tutustua.
Merihenkisille lukijoille vinkiksi, että tulevana viikonloppuna Oulussa järjestetään Oulu Regatta. Tapahtumassa on tarjolla koko perheen ohjelmaa sekä purjehduskilpailu.


keskiviikko 18. heinäkuuta 2012

Ja vasemmalla Ruotsi

Tänään oli viimeinen päivä tälle reissulle, kun otsikon lentävä lauseemme pitää paikkansa. Huomenna kurvaamme Marjaniemestä Hailuodon pohjoispuolta kohti Oulua ja tarkoitus olisi olla kotisatamassa illansuussa. Paapuurin puolelle tullaan siis saamaan muutakin kuin Ruotsi.

Päivän legin 51 mailia Maakallasta Marjaniemeen sujuivat vauhdikkaasti 5 m/s sivutuulessa (eli sieltä kuuluisasta Ruotsista tulevassa tuulessa). Sopivilla trimmeillä vene kulki helposti 6,5 solmun vauhtia. Illalla aikaa jäi savukalaostoksiin, pieneen miehistötäydennykseen sekä iltauintiin Marjaniemen hiekkarannalla.

tiistai 17. heinäkuuta 2012

Rullaati rullaa Maakallaan

Ruotsista rullasi eilisen tuulen jäljiltä hieman alle metrisiä aaltoja. Päätimme kuitenkin auringon ja varsin sopivan 6-9 m/s tuulen houkuttelemina lähteä suunnitellulle legille Tankarista Maakallaan. Vauhti oli hyvä, L oli ruorissa pitkän pätkän ja perilläkin olimme tänään mukavan ajoissa, ennen kolmea.
Laiturinaapurit tarjosivat tänään huikeita elämyksiä. Ensin viereemme kiinnittyi viime kesänä valmistunut komea kuunari, joka liikennöi Kalajoen ja Maakallan välillä.
Sen lähdettyä saimme kylkeemme s/y Sipulin, jonka "poika"porukka istutti lapset puosutuoliin ja hilasi mastoon 15,5 m:n korkeuteen. Kumpikaan lapsista ei epäröinyt mastoonnousutarjoukseen tarttumista ja reissun jälkeen hymy oli herkässä.

maanantai 16. heinäkuuta 2012

Maileja auringossa

Eilen illalla teimme lyhyen iltapurjehduksen Vaasasta Raippaluodon sillan kupeeseen. Sateenkaari kruunasi maiseman mennessämme nukkumaan.
Raippaluoto tarjosi meille hyvän lähtöasetelman tämän päivän pitkälle legille sillan kupeesta Kokkolan Tankariin. Maileja taitoimme 58. Aurinko tuntui upealta Selkämeren sateisten kelien jälkeen ja houkutteli avomeripätkällä jopa virkistäville torkuille.
Tankarin saavutimme vähän ennen seitsemää. Saari on suosittu matkailukohde, kuten monet muutkin majakkasaaret. 1860-luvulla saaressa oli noin 60 venevalkamaa. Nyt siellä on vierasvenelaituri, kesäkahvila, hostelli ja luotsiasema. Saarelle pääsee myös yhteysaluksella Kokkolasta.

lauantai 14. heinäkuuta 2012

Vaasassa WSF:n laiturissa

Veneemme toimii nyt pari päivää loma-asuntona merellisessä maisemassa. Olemme majoittuneet kirjaimellisesti kylki kylkeen naapureiden kanssa Wasa SegelFöreningenin vierasvenelaiturissa.
Laiturinaapurimme edustavat ainakin viittä eri kansallisuutta ja laiturikeskusteluja käydään suomen lisäksi englanniksi ja ruotsiksi.
Laiturissa olo on kivaa, vallankin kun Vaasa tarjoaa tilaisuuden tavata ystäviä, joita on jo ehditty kaivata edellisen tapaamisen jälkeen.
Lämpötila on edelleen säilynyt alle 20 asteen, mutta lämmön puutetta korvaa upea auringonpaiste. Myös illalla.

Jatkamme eteenpäin näistä maisemista todennäköisesti maanantaina.

perjantai 13. heinäkuuta 2012

Merellä harmaata, satamassa aurinkoista

Torstaina 12.7. taitoimme hieman yli 40 merimailin matkan Kylmäpihlajasta Kaskisiin.  Reitin alkuosa eteni vauhdikkaasti jiippaillen ja lähellä purjehtineen hollantilaisveneen reittivalintoja tutkaillen. Loppumatka taittui tuulen laannuttua koneella varsin harmaassa kelissä.


Lasten matkantekoa vauhditettiin karkkipussilla, josta herkkuja toimitettiin hytissä matkaansa taittaneelle L:lle kekseliästä reittiä.

Satamassa kokematon veneilijä saa kanssapurjehtijoilta arvokkaita vinkkejä. Vaasan ja Porin sopivaksi välisatamaksi meille neuvottiin idyllinen pikkutaajama Kaskinen. Harmaan päivän jälkeen Kaskisissa venekuntaamme odotti pilviverhon takaa paljastunut ilta-aurinko.



Perjantaina 13.7. olimme valmistautuneet pitkään merimatkaan ja lähdimme liikkeelle jo heti kuuden jälkeen. Taas vedettiin sadevaatteet niskaan. Tuuli oli alkumatkasta olematonta ja matkaa taitettiin jälleen koneella. Perjantai 13. päivä toi sen verran tepposia mukanaan, että karttaplotteri lakkasi toimimasta juuri kun sitä olisi huonon näkyväisyyden vuoksi tarvittu. Sateessa näkyvyys oli vain noin 1,5 mailia. No, navigoinnissa luotettiin sitten tunnin ajan tutkaan ja silmämääräisiin havaintoihin. Onneksi olimme talvella hankkineet navigointitaitoja saaristo- ja rannikkolaivurikursseilla. Vikaan tepsi lopulta perinteinen konsti eli täydellinen virtaresetti ja uudelleenkäynnistys. Yhteensä matkaa tehtiin Vaasaan etenkin lopussa tiheästi merimerkeillä tikutettua reittiä hieman yli 60 merimailia ja reilut 10 tuntia. Säiden osalta edellisen päivän kaava toistui: merellä oli harmaata ja päätesatamassa odotti ilta-aurinko.