<>

<>

lauantai 31. lokakuuta 2015

Missä on tullut käytyä, osa 3

Avovesikausi on taas paketissa, vene saateltu talvisäilöön pressun alle ja syksyn pimeyttä on torjuttu viime kesän veneilykuvia selaten. Päivitin samalla viime kesän uudet satamatuttavuudet Zeemapsin karttasovellukseen. Uusia täppiä saatiin runsaasti Ruotsin puolelle Höga Kustenin alueen eteläpäähän.

Kesä 2015 jäi mieleen harvinaisen kylmänä ja reipastuulisena. Alkukaudesta kehittelinkin sanonnan ”kympin kelit”, sillä liian usein sekä lämpötila (C), että tuuli (m/s) olivat yhtä aikaa kympissä. Kesän aikana oppi myös miettimään auringon suuntaa rantautuessa: jos mahdollista niin avotila aurinkoon päin ja sprayhood tuulen puolelle. Kylmä kesä sai myös pohtimaan ns. “pappateltan” hankkimista avotilaan. Sen tarjoaman tuulensuojan avulla tarkenisi ehkä paremmin istuskella kansikahveilla auringossa.

Kesälomareissu suuntautui jo toisen kerran peräkkäin Ruotsin puolen Höga Kustenille, jonne jäi viime kesän reissulta paljon käymisen arvoisia paikkoja. Alueen maisemat ovat kyllä todella vaikuttavat ja palvelut erinomaiset, joten vahvan suosituksen antaminen on helppoa.


Ensi kesän veneretket ovat vasta kaukaisissa suunnitelmissa, mutta ehkäpä ensi kesänä pitäydymme ”lähivesillä” eli Perämeren kaaren alueella. Pääkohde voisi olla Luleån saaristo, josta löytyy paljon meille käymättömiä paikkoja. Pitempien reissujen ja etenkin tänä kesänä kokeiltujen pitempien legien myötä kaikki tuntuu olevan lähempänä kuin ennen. Sanovat maapallon kutistuneen lentämisen myötä, mutta kyllä meretkin tuntuvat kutistuvan purjehtimalla.


perjantai 11. syyskuuta 2015

Kesän makumuistot

Silloin tällöin joku pieni elementti päivässä tuo mieleen mukavan muiston aiemmasta. Muiston tuova juttu voi olla tuokio jonkun ihmisen seurassa, havainto luonnosta tai lämmin auringonpaiste, kuten tänään. Joskus muiston herättää maullaan erityisellä tavalla säväyttänyt ruoka.


Veneellä on usein paremmin aikaa keskittyä ruuanlaitton kuin keskellä arkea. Ruuanlaittohan on oikeastaan aika pitkä prosessi, kun ajattelee sen alkavan sopivien reseptien valinnasta, jatkuvan menun kirjaamiseen, ostoslistan laatimiseen ja kokkaamiseen. Pidän joka vaiheesta, mutta missään en ehdi lukea niin paljon reseptejä kuin veneellä.

Tämän kesän makusävärit tarjosi Glorian Ruoka & Viini -lehden reseptillä valmistettu rapuhodari. Lähtökohtaisesti en pidä hodareista, mutta rakastan rapuja, korianteria ja vihanneksia. Hodarin juju ovat pikapikkelöidyt vihannekset ja korianterihuntu. Tätä reseptiä kokeiltiin ensin veneellä ja makujäljen iskostuttua alitajuntaan niitä nautittiin vielä vieraiden kanssa kotiterassillakin.


Jälkiruuaksi tein klassisen hovijälkiruuan - ruotsalaisittain Hovdessert:n, joka jätti makujäljen vuonna 1995 Ruotsissa. Lasiin kasattava herkku on kerrostus marenkia, kermavaahtoa, marjoja ja suklaakastiketta.

tiistai 25. elokuuta 2015

Kolme aurinkoista päivää, yksi tähtikirkas yö

Perjantaina otimme jälleen työpäivän jälkeen nopean startin venesatamasta, tällä kertaa kohti Iin Röyttää. Aurinkoisten ja lämpimien sääennusteiden houkuttelemina veneitä saapui Röyttään runsaasti.

Aurinko lämmmitti päivät kesäisen lämpimiksi elokuun loppupuolellakin. Se mahdollisti shortsipurjehdukset sekä meno- että paluumatkoille, mikä onkin ollut tänä kesänä varsin harvinaista herkkua. Hauskana yhteensattumana satuimme samaan laituriin S/Y Mamarosa ja Our Cat at Sea -bloginpitäjien kanssa. 

Röytän lauantaita voisi luonnehtia lämpimän aurinkoiseksi ja kiireettömän leppoisaksi kesäpäiväksi merellisessä ympäristössä. Mitäpä sitä veneilijä muuta toivoisi.




Paitsi tietysti upean päivän kruunaavaa kesäiltaa auringonlaskuineen. Sellaista emme osanneet edes kaivata, mutta luonto tarjosi parastaan. 




Illan pimetessä tunnelma satamassa oli jotenkin välimerellinen. Laiturit olivat täynnä veneitä, ihmisiä oli liikkeellä ja iloista puheensorinaa kuului tähtitaivaan alla.




Kaikenkaikkiaan upea viikonloppu. Kolme aurinkoista päivää, yksi tähtikirkas yö. Paljon kesämuistoja talven varalle.

torstai 20. elokuuta 2015

Seaman's sunset

Kuten edellisessä postauksessa mainitsin, saavuimme Hailuodon Marjaniemeen juuri upean auringonlaskun aikaan. Ajaessamme sisään satama-altaan kapeasta suuaukosta näin aallonmurtajan päässä valokuvaajan tallentamassa huikaisevaa taivaanrannan väriloistoa. Koska sisääntuloreittimme kulki juuri auringonlaskun ja kuvaajan välistä, arvelin veneemme saattaneen tallentua joihinkin otoksiin. Arvaukseni osui oikeaan.

Mikko Leinonen, Seaman's sunset:


maanantai 17. elokuuta 2015

Viikon loma viikonlopussa

Sääennusteet enteilivät aurinkoisia kelejä, joten viikonloppusuunnitelmamme oli selvä: Hailuodon Marjaniemeen. Perjantaina saimme köydet irti hetikohta töiden jälkeen. Tämän kesän trendin mukaisesti tuuliennuste piti suunnan suhteen paikkaansa, mutta oli määrän suhteen alakanttiin. Aivan viimeisiä muutamaa mailia lukuunottamatta saimme jytkyttää koneella koko matkan 9m/s vastatuuleen ja terävään vasta-aaltoon. Voisihan sitä mukavamminkin purjeveneellä matkustaa, mutta toisaalta aurinkoisessa säässä sain muutaman reippaamman roiskahduksen tarttumaan muistikortille.




Perille Marjaniemeen saavuimme juuri auringonlaskun aikaan. Mantereelta illasta saapunut pilviverho oli käsittämättömän hienon näköinen auringonlaskun valaistessa sen alhaalta.



Hyvin nukutun yön jälkeen hitaan rauhallisen veneaamun täydensi aamulenkki ja -jooga upeissa rantamaisemissa.




Lauantaipäivän pääohjelmanumeroiksi riittivät hyvin päiväkahvit rannalla päivätorkkuineen, sauna ja auringonlaskun seuraaminen pilvettömään mereen. Näky johon ei ihan heti kyllästy.



Sunnuntaina heräsimme lähes tyyneen keliin ja satama tyhjeni nopeasti meidän vielä syödessä aamupalaa.





Puolenpäivän aikoihin meidänkin oli lopulta tunnustettava tosiasiat ja suunnattava kotia kohti. Sääennusteet pettivät tälläkin kertaa. Ennustettu kevyt vastatuuli koko paluumatkalle olikin täysin purjehdittavissa kääntyen loppumatkasta takatuuleksi. Mikä positiivinen yllätys!



Kannella nautitun merilounaan jälkeisessä heikotuksen tilassa oikaisin itseni peräpenkille ja katselin taivaalla olevia pilvimuodostelmia. Sisäinen pilvikuvaajani heräsi.



Kotisaunan lauteilla totesin viikonlopun Marjaniemessä vastaavan hyvinkin viikon lomaa jossain muualla. Enkä liioittele nyt yhtään.

sunnuntai 2. elokuuta 2015

Veneilykesän hoksauksia Ruotsin rannikolta

- Tänä kesänä ensi kertaa kokeilemamme yli vuorokauden mittaiset legit avomerellä tuntuivat sopivan meille hyvin. Niitä ei siis kannata turhaan vältellä, vaan kokeilla rohkeasti.

- Elämänlangat ja valjaskoukut osoittautuivat hyväksi hankinnaksi. Pitemmillä legeillä pystyi nukkumaan rauhassa kun tiesi yksin kannella olijan olevan kiinni veneessä.

- Virsikirjalla ajo opeteltiin vasta tänä kesänä sopivien myötätuulien kannustamana. Varsin käyttökelpoinen purjeasetus, mutta isommassa aallokossa genoa tuppaa läpsymään. Preventteriköysi estää puomin heilahtelut ja vähentää kalustovaurioita mahdollisessa vahinkojiipissä. Virsikirjalla ajaminen vaati tarkkaavaisuutta ratti- tai pinnahenkilöltä, sillä emme kokeilleet autopilotin soveltuvuutta virsariajoon. Onnistuisikohan autopilotilla virsarin ajattaminen vakiotuulikulmaan? Pitänee kokeilla joskus sopivissa olosuhteissa.




- Weberin Go-Anywhere kaasugrilli on erittäin toimiva venekäytössä.  Grilli toimii joko pienillä kaasupatruunoilla tai käyttämällämme kaasupulloadapterilla. Sotkevien ja herkästi kostuvien grillihiilienkään kanssa ei tarvitse olla tekemisissä. Grilli vie vain vähän tilaa, grillaustulos on erinomainen ja pinta-ala riittää hyvin neljän hengen grilliherkkujen valmistukseen.

- Veneellä on hyvä ottaa päiväunia.  Yllätyyys! Määritelmällisesti päiväunet tarkoittavat unitilaan vaipumista, lyhyttäkin sellaista. Tämän kesän ennätyksekseni jäänevät neljät päiväunet yhden päivän aikana, mikä on huolestuttavat 20% vähemmän kuin viime kesän ennätys (viidet päiväunet).



- Kuuluisa lounatuuli loisti tänä kesänä poissaolollaan. Tuulet olivat yleensä ennusteita kovempia sekä jostain syystä vastaisia. Ei hyvä. Nostalgian nälkäiset voivat hankkia korvamatonsa TÄSTÄ LINKISTÄ.

- Tämän kesän säätiloihin sopivan aforismin kuulimme eräältä kipparilta Vaasassa: ”Kelitkin paranee, kun juopottelee tarpeeksi kauan”. Lausahdus on kuulemma Alppien suunnalta kotoisin.



- Sonera Sopiva –liittymä on loistava valinta Ruotsissa ja Baltian maissa veneileville. Sama kiinteä datahinta, tosin ulkomailla max 5Gbyte datansiirtorajoituksella (25eur/kk). Toimi hyvin nuorison tyytyväisenä pitämiseen.

- Ruotsissa suihkut ja pesukone toimivat tyypillisesti 5skr tai 10skr kolikolla. Niistä oli pulaa tänäkin vuonna. Purkaessamme tavaroita veneestä kotisatamassa löysin viimevuotisen ison pussillisen kyseisiä ruotsalaisia kolikoita… No, tarvinnemme niitä taas ensi kesänä.

- Sosiaaliset ruotsalaiset veneilijät haluavat ohittaa lähietäisyydeltä. Avomerelläkin. Ennen kuin tämän hoksasi, ihmetteli haluaako vastaantuleva tahallaan törmätä vai mikä tässä nyt oikein on jujuna?



- Suomalaiset ovat myyneet ja myyvät toivottavasti edelleen ruotsalaisille ilahduttavan paljon moottoriveneitä. Suosituimpia tunnistamiani merkkejä näkyivät olevan Yamarin, Buster ja Aquador.

- Ruotsalaiset tuntuvat valitsevan perämoottorinsa lähinnä suositusalueen ylälaidasta, joten harrastukseen ollaan selvästi valmiita panostamaan hieman enemmän.

- Avomerellä Högakustenin edustalla näimme todennäköisesti periskoopin ensin veneen sivulla ja jonkin ajan päästä veneen takana. Kävivätköhän kuvaamassa rekisteritarramme veneen sivulta sekä veneen nimen ja kotipaikan veneen takaa? Ehkäpä tallensivat moottorimme äänen tiedostoihinsa tunnistetietojen kera? Vedensyvyys oli niillä main 100 – 160m ja Ruotsilla on viisi sukellusvenettä, joten periskoopin näkeminen sillä alueella on teoriassa mahdollista.


- Olen kovin perso mätitahnalle, joten Ruotsissa veneillessä täytyy kaupasta etsiä kyseisen herkun uusia  makuvariaatioita. Tänä kesänä tutustuin kahteen eri makuun: Kalle’s dill sekä hieman vahvemman makuinen Kalle’s Guld. Suolaisen herkun kaveriksi leivän päälle sopii erinomaisesti periruotsalainen räksallad. Nam! Sikäli erikoisia ruotsalaisia herkkuja ovat, että ei taida turska eikä katkarapu elellä Ruotsin aluevesillä.


keskiviikko 29. heinäkuuta 2015

Koneella kotiin

Ajatuksena oli kotiutua Kokkolasta Ouluun rauhallisesti edeten. Lyhyen- ja pitkän ajan sääennusteet alkoivat näyttää sateisilta sekä tuulten ja aaltojen puolesta vastaisilta. Lyhyen pohdinnan jälkeen totesimme haluavamme suoriutua Ohtakarilta Ouluun ennen vastatuulen nousua 8-9m/s luokkaan. Tuollainen tuuli nostaisi avomerellä melkoisen vasta-aalon.

Herätyskellot pärähtivät aamulla 04:00 ja köydet irtosivat laiturista varttia myöhemmin. Aikaisella startilla koetimme päästä mahdollisimman pitkälle ennen vastatuulen yltymistä puolen päivän aikoihin. Tuuliennusteet olivat tälläkin kertaa liian optimistisia, sillä tuuli ei ollut tyyntynyt yöllä ja pääsimme nauttimaan 4-6m/s vastatuulesta heti suojaisan Ohtakarin sataman ulkopuolelta alkaen.



Alkumatkalla autopilotti ohjasi samaa suuntaa ensimmäiset 7h koneen raksuttaessa tasaista käyntiään. Yhtään alusta ei nähty ennen Raahen sisääntuloväylälle saapumista. Tyypillistä Perämeren avomeripurjehdusta. H pääsi omalla vahtivuorollaan normaalirytmiinsä: yksi kappale kirjaa, tähystys ja reitillä pysymisen tarkistus, yksi kappale kirjaa, tähystys ja reitillä pysymisen tarkistus jne.

Päätimme kiertää Raahen edustan matalikot ulkomeren sijasta saarten välistä väylää pitkin saadaksemme pätkän tasaisempaa menoa lounashetkeä varten. Saimme sopivasti kaffetkin juotua ennen palaamista avomeren vasta-aaltoon viimeisen saaren suojasta.

Koko päivän olin hekumoinut ajatuksella nostaa purjeet Laitakarin kohdalla viimeiselle 6,5NM:n suoralle, jossa reitti kääntyy kaakkoon  kohti Oulua. Laitakaria lähestyttäessä seurasin hieman huolestuneena  mantereen päällä makaavaa tummanpuhuvaa pilvimassaa, sekä sääennusteeseen ilmaantuneita salamankuvia. Sadetutkan mukaan tumma pilvimassa ja sadealue peitti koko Oulun läänin. Meren päällä paistoi sen sijaan aurinko. Pohdin purjeiden noston järkevyyttä, sillä tummien pilvien alla väijyvät usein puuskaiset tuulet. Päätös oli lopulta helppo, sillä Laitakarin kohdalla tummat pilvet ulottuivat kauemmas merelle ja tuuli kääntyi ukkosrintamalle tyypillisesti. Jatkoimme siis vastatuulessa Oulun satamaan asti.



Oulun sataman suulta nappasin kuvan joka tiivisti hyvin kolmen viikon reissun loppumisen tunnelman. Taakse jäivät meri sekä aurinko. 

Kotikarsinan köydet kiinnitettiin 85NM konettamisen jälkeen klo 21:00. Tilasin puhelimella kotisaunan lämpimäksi ja kurvasimme kotiin noutopizzan kautta. Saunan lauteilla muistelin lämmöllä saaristosaunojen pehmeitä löylyjä sekä mukavaa saunaseuraa. Voisihan sitä olla reissussa pitempäänkin - vaikka koko kesän.

maanantai 27. heinäkuuta 2015

Pitkin autiota hiekkarantaa

Viime vuonna parikin eri laitureilla tapaamaamme kanssaveneilijää suositteli meille käyntikohteeksi Kokkolan pohjoispuolella sijaitsevaa Ohtakaria. Sinne johtava väylä oli kuulemma ruopattu köliveneystävälliseksi ja alueen upeita hiekkarantoja olin jo aiemmin kiikaroinut ohi kulkiessamme. Matkaa Mustakarin satamasta Ohtakarin kalastajakylään kertyi 19.8 NM. Avomeriosuuden purjehdimme makoisasti sopivassa sivutuulessa. Aurinkokin paistoi.


Ohtakarissa on pieni kalastajakylä ja -museo. Parhaiten Ohtakarin saari sekä koko Lohtaja ja sen Vattajanniemi tunnetaan upeista hiekkarannoista. Ne jatkuvat saaresta mantereen puolella yhtäjaksoisesti 15 km.


Aamulenkin reittiä ei tarvinnut paljon pohtia. Se kulki pitkin täydellisen autiota hiekkarantaa. Aution rannan valinnassa saa Ohtakarissa olla tosin tarkkana, koska osa upeasta rannasta on Puolustusvoimien maalialuetta, jolla liikkuminen on turvallisussyistä kiellettyä räjähtämättä jääneiden ammusten takia.


Luonnontilainen upea biitsi oli uskomattoman rauhoittava maisema. Rantahiekkaan tehty jälkikin katoaa sopivasti ajan kuluessa. Sitä tuskin on enää muualla kuin kuvassa.


sunnuntai 26. heinäkuuta 2015

Purjesulkeiset avomerellä

Köydet irtosivat Holmön laiturista 07:15, samaan aikaan pietarsaarelaisen veneen kanssa. Kahden veneen eskaaderi Perämeren yli Suomeen alkoi aurinkoisessa kelissä ja 6-8m/s myötätuulessa. Myötäaallokko heilautteli sivulle vedettyä puomia, mutta tilanne rauhoittui preventteriköydellä. Genoaa aukaistiin vain maltillisesti, koska sekin pyrki läpsymään. Tuuli oli väliin puuskainen, joten genaakkeria ei alkumatkasta nostettu. Kun purjesäädöt oli saatu hierottua kohdalleen, niin mitäpä sitä muuta kuin rentoilemaan.



Päivän edetessä ilma lämpeni ja tuulikin himmaili sääennusteen mukaisesti 5m/s tienoille. Vauhtia haettiin kaikin keinoin: ajamalla virsikirjalla, genaakkerilla, leikkaamalla tuuleen jiippaillen sekä ajamalla pelkällä isolla koneavusteisesti suoraan myötätuuleen reittiviivaa pitkin. Vauhdin pudotessa alle kolmen ja puolen solmun purjeet kelattiin sisään ja matkantekoa jatkettiin dieselpasaatin voimalla. Onneksi tuuli palasi nopeasti ja loppumatkasta mentiin taas genaakkerilla. Kaikkia mahdollisia purjesettingejä kokeiltiin, mikä näkyi hyvin avotilan lattian köysispagetista. Avotilan ruuhkaa lisäsi miehistö, joka hakeutui lämpötilan noustessa avotilan penkeille makoilemaan aurinkoon. Avomeripurjehdusta parhaimmillaan.




Avomereltä käsin Kokkolan ja Pietarsaaren edusta vaikutti kovin autiolta. Ei huviveneitä eikä rantamökkejä. Tilanne muuttui, kun sujahdimme Kokkolan saariston läpi kiemurtelevalle 3m väylälle, joka oli lyhin reitti Kokkolan keskustan liepeillä sijaitsevaan GSF:n satamaan. Saariston rannat olivat täynnä mökkejä ja vesiliikenne vilkasta. Perämoottoriveneet suhasivat saariston suojassa sinne ja tänne. Vastaan tuli saunalauttakin.

Perille GSF:n laituriin pääsimme 66NM:n matkan jälkeen noin klo 21:00. Hipsimme rantautumismaljojen kanssa suoraan rantasaunaan ihailemaan iltaauringon valaisemaa merimaisemaa.

Seuraavan päivän aamuna nuoriso-osasto lähti Kokkolasta junalla kotiin. Lomaa on jäljellä vielä reilu viikko, jonka aikana vene pitäisi saada purjehdittua Ouluun. Seuraavana etappina voisi olla joko vanha suosikkimme Tankar tai meille vielä käymätön Ohtakari, jota olimme kuulleet kehuttavan kovasti. 

perjantai 24. heinäkuuta 2015

Maalaistunnelmaa Holmössä

Nuoriso-osaston osalta veneily alkoi lähestyä loppuaan, joten käsillä oli kaksi vaihtoehtoa: bussilla Umeåsta Tornion kautta kotiin Ouluun tai junalla Kokkolasta kotiin. Tuulet olivat puhallelleet reippaasti jo muutaman päivän etelän suunnalta, mutta sääennusteisiin ilmaantui sopivan oloinen tuulirakonen muutaman päivän päähän Perämeren ylitystä ajatellen. Lähdimme siirtymään Umeåsta sopiville pelipaikoille Holmön pohjoiskärkeen odottelemaan tuulen ja aaltojen tyyntymistä. Etelätuulta oli edelleen 6-8 m/s sekä edellisen päivän kovan tuulen jäljiltä oleva vajaa metrinen maininki. Myötätuuleen ja myötäaaltoon matkanteko oli kuitenkin helppoa: isopurje sivulla aalloilla surffaillen. Hieman kävi sääliksi vastaantulevia konettavia purjeveneitä, jotka olivat selvästikin lähteneet aamulla tekemään saman noin 20NM legin toiseen suuntaan.


Holmössä periruotsalainen sliipattu ja hieman hienosteleva tunnelma loisti poissaolollaan. Tilalla oli käytännönläheinen maalaistunnelma, joka ilmeni muun muassa polkupyörän lastenistuinten luovissa käyttötavoissa.



Venerannassa oli kakkoskakkosesta tehty puinen teline, johon oli kiinnitetty kaksi polkupyörän lastenistuinta rinnakkain. Arvelin sitä käytettävän lasten venekuljetuksiin. Näin myös purjeveneen takakaiteeseen kiinnitetyn polkupyörän lastenistuimen. Pysyvätpähän naperot turvallisesti aloillaan venematkan ajan.

Satamassa oli paljon paikallisten veneitä, joista silmään osui söpön pieni purje(?)vene sähköperämoottorilla. Varsinainen "Mr. Bean" -vene.



Holmön satamasta löytyvät kaikki tarpeelliset palvelut pyykinpesukoneineen ja ruokakauppoineen. Bonusohjelmanumerona voi seurata vuorolautan kapteenin taitavaa kipparointia ahtaassa satama-altaassa. Holmö on iso saari autoteineen ja turistien houkuttelemiseksi sataman läheisyydestä löytyy (täältäkin!) iso kalastusmuseo. Museon kulttuurinen tarjonta jäi tänäkin vuonna näkemättä, sillä kortinlukulaite ei toiminut ja käteinen oli jäänyt veneeseen. Tyvärr.




Tuuli tyyntyi myöhään illalla ja ehdin jo innostua ajatuksesta saada hienoja auringonlaskukuvia. Kaivoin kameran esiin kunnes muistin avomeren horisonttiin laskevan auringon olevan suomalaisten etuoikeus.







keskiviikko 22. heinäkuuta 2015

Umeå: Obbolasta shoppailemaan

Höga Kusten jäi taakse ja matka jatkui Sörssölsviikistä reippaassa myötätuulessa kohti Uumajaa. Auringon lämmössä 59NM:n matka sujui varsin mukavasti. Ehdimme myös kokeilla kaikki myötätuuliviritykset: pelkällä isolla, virsikirjalla sekä genaakkerilla. Päivän erikoisuudeksi voisi mainita tänä kesänä harvinaisen purjehdusvarustuksen, joka oli t-paita ja shortsit!



Loppuosuuden päivän legistä Ruotsin puolen merenkurkun alueella voisi todeta muistuttavan etäisesti purjehdusta Perämerellä. Tosin sillä erotuksella, että päivän aikana nähtiin pari muuta venettä ja yksi rahtilaiva. Muutoin sai aika yksin nauttia ulkomerellisestä tunnelmasta.

Uumajan keskustaan ei purjeveneellä pääse, joten rantauduimme Obbolassa sijaitsevan Umeå Segelsällskap:n satamaan. Seuralla on hyvät nettisivut. Alueella on kesäkioski, uimaranta sekä vieraidenkin vapaasti käytössä oleva sauna. Myös polkupyöriä on lainattavaksi, joten kauppareissu Obbolan ruokakaupalle hoituu kätevästi. Saunan löylyt tuli todettua varsin kelvollisiksi, mutta uimaan en tarennut. Höga Kustenin alueen idyllisten saarikohteiden jälkeen UMSS:n kotisatama tuntui – no – normaalilta Perämeren pursiseuran kotisatamalta, joten yhtään kuvaa ei tullut otettua.

Käväisimme Uumajan keskustassa päiväreissulla linja-autolla, jonka pysäkki on noin 100m:n päässä satamasta. Isossa kaupungissa on ison kaupungin tarjonta ja nuoriso nautti shoppailusta alennusmyynneissä.

tiistai 21. heinäkuuta 2015

Örnsköldsvik

Nuoriso vaati päästä saariolosuhteiden jälkeen sivistyksen pariin kaupunkiin, joten veneen keula suuntautui kohti Örnsköldsvikiä. Tuttavallisemmin Ö-vik, kuten paikalliset kaupunkiaan kutsuvat. Tai Sörssölsvik, joksi minä tätä vaikeahkosti lausuttavaa kaupunkia joskus kutsun.

Viime vuoden jälkeen vierassatama on mennyt kokonaan uusiksi. Laiturit ovat muuttaneet satama-alueen toiseen reunaan, jonne on valmistunut uusi huoltorakennus. Samoissa tiloissa toimii myös majoituspalveluja tarjoava vandrarhem, sekä karavaanikansaa palveleva camping -alue. Toimintaa pyörittää virkeän oloinen yrittäjäpariskunta. Vierassatamaan saavuttaessa satamaisäntä oli laiturilla meitä vastassa ohjaamassa sopivaan laituripaikkaan.



Nautiskelimme kaupungin palveluista muutaman päivän, täydensimme ruoka- ja juomavarastot, sekä saimme tankin täyteen dieseliä. Kaivattu ruotsalainen kaasupullokin vaihtui täyteen läheisellä huoltoasemalla.

Mäkisten maastojen lenkkisarja sai jatkoa, kun sain houkuteltua H:n lenkille rappusharjoitukseen paikallisen hyppyrimäen alastulorinteen rappusiin. Aika parani viime vuodesta, mutta suuhun avautunut makujen maailma ei tahtonut hellittää koko loppulenkillä. Lisäharjoitusten paikka.


sunnuntai 19. heinäkuuta 2015

Ulvö: uima-allas vaan ei kaasua

Bönhamnista siirryimme upean majakkapäivän päätteeksi Ulvö:hön. Säät muistuttivat lämpötilan puolesta edelleenkin toukokuuta pikemminkin kuin heinäkuuta. Menimme tästä lannistumatta toiveikkaina hotellin laituriin, jonka vieressä on uima-allas. Kesäkuussa, suunnitellessamme reissua, olimme tietysti kuvitelleet itsemme lekottelemaan lämmössä Ulvön uima-altaan reunalle ja pulahtavamme viilennykseksi uimaan. Tämä mielikuva ei kyllä toteutunut. Olimme kuitenkin superiloisia, kun tarkenimme auringon lämmössä(vilttien alla) kohottaa lasilliset illalla ja nauttia aamulla kahvit sitloorassa. Uima-altaasta nauttivat vain naapuriveneiden lapset ja hekin sinihuulisina.

Olimme laskelmoineet saavamme Ulvöstä ruokatäydennystä sekä uuden ruotsalaisen kaasupullon. Kaupassa oli vaihtunut yrittäjä ja valikoimaan ei ainakaan saaressa olomme aikana kuulunut kaasupulloa, salaattia tai perunoita.

Viimevuotista surströmmingiä olisi varmaan ollut, siitähän pitävät huolen saarella sijaitsevat ja tuotettaan mm. Rolls Roycella mainostavat piensuolaamot. Uuden surströmmingsadon ensi-ilta on vasta elokuun puolella.


Olimme suunnitelleet myös vierailevamme saaren pohjoisosan Sandvikenin kauniiksi mainostetussa kalastajakylässä. Sinne ei kuitenkaan ollut asiaa köliveneellä. Yritimme vuokrata pyöriä kuten turistioppaassa kehoitettiin. Pyöriä oli vuokrattavana yksi kappale. Se oli liian vähän nelihenkiselle perheelle.

Vajaat kaksi vuorokautta saarella sujuivat kuitenkin leppoisasti viehättävällä kylänraitilla kävellen, jäätelökiöskin antimista nauttien ja rentoillen. Vaikka kaikki odotuksemme eivät Ulvössä täyttyneetkään, niin paikka on kokonaisuudessaan edelleen varsin pätevä veneilykohde.