Jo toisena purjehduspäivänä loma alkoi todella
tuntumaan lomalta. Seilasimme uusilla vesillä ja maisemat olivat meille ennennäkemättömät. Kävin välillä keulakannella istumassa
ja fiilistelemässä tunnelmaa. Veden
kohinan kuuntelu keulakannella sai ajatukset kauas arkirutiineista. Lomalla
viimeinkin!
Lyhyen neuvottelun jälkeen saimme paikan täydestä Landsortin
satamasta. Osalle myöhemmin saapuneille ei enää paikkaa pystytty järjestämään,
eikä tuplariviin laitto tuntunut olevan täällä päin tapana. Osa ratkaisi asian
kiinnittymällä vastapäiseen kalliorantaan peräankkurin kera. Hyvä vinkki
satamamaksun säästämiseksi, joka muuten Landsortissa määräytyy veneen leveyden
perusteella.
Vierasvenesatamasta on kolmisen kilometriä matkaa
varsinaiselle kylälle, jossa on luotsiasema, vandrarhem, laituriravintola ja
tietysti hieno Landsortin majakka. Ensimmäinen majakka rakennettiin
puusta 1658 ja se paloi jo 1672. Seuraava versio rakennettiin kivestä ja on
edelleen pystyssä.
Varasimme saunavuoron rantasaunasta, josta pääsi
uimaan kallioiden väliseen solaan. Ruotsalaiseen tapaan saunaan oli osattu
asentaa ikkuna, joten lauteilta avautui hieno näkymä merelle. Kiuas oli suomalainen Helo, joten kerrankin sauna oli tarpeeksi kuuma. Löylyäkin
irtosi tarpeeksi ja jopa suomalaiskansalliset korvanpolttolöylyt olisivat olleet
mahdolliset.
Saarella asuu vakituisesti noin 20 henkilöä ja sinne pääsee
yhteysveneellä. Kylä on rakennettu tiheäksi yhteisöksi ja talot ovat
ruotsalaiseen tapaan erittäin hienossa kunnossa hoidettuine
puutarhoineen.
Kuriositetttina voi mainita Itämeren syvimmän kohdan
sijaitsevan Landsortin edustalla; ”Landsortsdjupet” on syvimmillään 460m.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti