<>

<>

maanantai 22. elokuuta 2022

Björkskärin labyrintit ja paluu kotiin hyvien lomakelien ääreen

Saavuttuamme Tukholman saaristoon suunnitelmana oli hivutella hissukseen Ålöltä pohjoiseen, mutta pysytellä pääosin Sandhamnin eteläpuolella. Tällä alueella kun on vielä paljon meille ennen käymättömiä saaria. Ålöltä ajoimme ensin Sadelögaan vain todetaksemme, että sieltä ei löytyisi tarpeeksi suojaista paikkaa ennusteissa väijyvälle reippaalle etelänpuoleiselle tuulelle. Pyörähdimme myös läheisessä Stabbossa, mutta rannoilla näkyi olevan runsain määrin tuoreen näköisiä armeijan tauluja, joissa kiellettiin maihinnousu. Päädyimme sitten Björkskärille, josta löysimme etelätuulta vastaan hyvin suojaavan rantautumispaikan.


Björkskär on pieni kalliosaari, jolta ei isompia ihmeellisyyksiä löydy. Tai näin siis luulimme, kunnes näimme lukuisat kivilabyrintit. Niitä on kallioille tehty useita ja suurimmat ovat pinta-alaltaan aivan valtavia. Labyrintti vain jatkuu ja jatkuu niin kauas kuin silmällä näkee. Näihin on todellakin käytetty aikaa ja vaivaa. Kuinkahan kaukaa kaikki nämä kivet on kallioille kannettu?



Illalla huomasin tuuliennusteiden muuttuneen. Etelätuulen lisäksi yöllä puhaltaisikin reippasti muutaman tunnin ajan luoteesta! Eli perän puolelta, suunnasta jota vastaan Björkskär ei tarjonnut kovin hyvää suojaa. Vihjaisin kummalliseksi muuttuneista sääennusteista venenaapurille, joka kävi kumiveneellä lisäämässä veneeseensä toisen peräankkurin. Meillä ei sellaista ollut käytössä, joten oli pärjättävä sillä yhdellä ja ainoalla. Katselin toki kartasta valmiiksi lähellä olevia suojaisia saaria, mikäli keskellä yötä olisi tullut tarve pikaiselle lähdölle Björkskäriltä.

Yöllä heräsin kun aallot lätkyttivät veneen perään. Tuuli painoi venettä vinoon ja kohti rantaa, joten kävin siirtämässä venettä kauemmas rannasta. Peräankkuri piti hyvin, mutta yöunet jäivät hieman ohuiksi. Aamulla tarkastimme päivitetyt sääennusteet tuleville päiville ja huomasimme tuuliennusteiden vain koventuneen. Lisähaittana mereltä puhaltava tuuli viilensi muutoin helteisen lämpimän kelin. Olimme niin lähellä kotisatamaa, että päätimme olla kärvistelemättä veneellä puoliväkisin kovissa ja viileissä tuulissa, kun kerran oli mahdollisuus nauttia kuumista kesäkeleistä kotona kaupungissa. Palaisimme sitten veneelle, kun sääennusteet lupailisivat leppoisampia lomailukelejä saaristoon.

Kotimatkalla takamyötäistä tuulta oli tarjolla reippaasti, joten alkumatka taittui hyvin pelkällä genoalla. Ornön jälkeen saaret alkoivat hieman suojaamaan mereltä puhaltavalta tuulelta, joten matka jatkui täysin purjein. Kuten saaristopurjehduksessa aina, välillä tuuli ja puuskat olivat reippaampia, eikä broutsaamiseltakaan vältytty. Rullasimme purjeet sisään juuri ennen Skurusundetin kapeaa ränniä ja ajoimme loppumatkan koneella. Matkaa kotisatamaan kertyi 35NM. Vaxholmin kainalossa sijaisevassa kotisatamassa keli oli aivan toinen kuin ulkosaaristossa: helteisen kuumaa auringonpaistetta, eikä kovista tuulista ollut tietoakaan. Olimme palanneet hyvien lomakelien alueelle.

sunnuntai 21. elokuuta 2022

Ålö

Lickershamnin rauhallinen tunnelma sopi meille hyvin, mutta sääennusteissa oli jäljellä enää yksi vähätuulinen päivä. Meille tämä tarkoitti, että oli tullut aika siirtyä Tukholman saariston puolelle. Niinpä laitoin kellon soimaan 4:45 ja vein laivakoiran aikaiselle aamupissalle. Aikaisen aamun hetkissä on joskus oma taikansa, tällä kertaa rannasta laskeutui satama-altaaseen ohutta aamusumua, joka leijui maagisesti peilityynen merenpinnan päällä ohuena kerroksena.

Heti viiden jälkeen irroittelin köydet ja koetin hiipiä veneellä hiljaa ulos satamasta herättämättä muita veneilijöitä. Otin autopilottiin suunnan kohti Ålötä ja annoin koneen raksuttaa tyynellä avomerellä. Nauttiessani aamukahvia veneen avotilassa vene keinui rauhallisesti edellispäivien pienessä mainingissa. Aurinkoisen, lämpimän ja tyynen meripäivän jälkeen saavuimme Ålölle 68NM koneajon jälkeen.


Ålö on käytännössä samaa saarta Utön kanssa muodostaen pinta-alaltaan ison kokonaisuuden. Tänne pääsee yhteysaluksella ja erityisti Utön puolelta löytyy enemmänkin asustusta. Saarilla on myös entisiä armeijan alueita ja ilmeisesti edelleenkin käytössä olevaa rannikkotykistöä.

Me kävimme kiertämässä Ålön rantoja pitkin kulkevan upean luontopolun, jota en voi suositella huonokuntoisille tai huonojalkaisille. Epäilimme hieman lyhytjalkaisen laivakoiran jaksamista, joten oikaisimme takaisin veneelle saaren teitä pitkin. Oikaisusta huolimatta matkaa kertyi vajaassa kolmessa tunnissa hieman yli 10km. Epäilyistä huolimatta laivakoira jaksoi hienosti reissun loppuun asti. Reitti kiersi Ålön useiden upeiden hiekkarantojen kautta.



Reissun lopuksi palkitsimme itsemme jäätelöllä, jotka nautimme Ålön ravintolan rantatuoleilla. 
Ravintola Båtshakenin viereisellä lahdella on kalankasvattamo. Niinpä voisi kuvitella, että ravintolan kala on varsin tuoretta. 


Ravintolan rantatuoleilta sattui olemaan suora näkymä veneellemme.


Ålö:n tunnelma sopi meille hyvin. Tänne tulemme uudestaan. 

perjantai 19. elokuuta 2022

Lickershamn

Visbystä lähdimme liikkeelle heti aamupalan jälkeen. Sen verran odottelimme, että saimme sataman työntekijän auttamaan veneen ujuttamisessa pois satama-altaan reunapaikalta. Useamman käsiparin avustuksella pääsimme pois kapeasta rakosesta kunnialla. Päivän kohde Lickershamn - tai Slickershamn, kuten sen väärin kuulin - on vain 17NM päässä Visbystä pohjoiseen. Takamyötäinen tuuli puhalteli rauhallisesti. Virittelimme genaakkerin, eikä vauhti siitä huolimatta päätä huimannut. Mutta lyhyemmän matkan jaksaa kulkea rauhallisemminkin.


Perille päästyämme huomasin vanhan Navionicsin karttadatan näyttävän sataman paikan aivan väärin! Satama oli oikeasti paljon syvemmällä lahdenpohjukassa ja plotterin mukaan laskettelimme iloisesti aallonmurtajan ja sataman läpi sisämaahan ennenkuin oikeasti olimme perillä satamassa. Hyvä muistutus, että ihan sokeasti ei aina kannata ploteriin luottaa. Onneksi näkyvyys oli erinomainen, eikä ollut sysipimeää tai paksua sumua.




Satamamaksu maksettiin automaattiin, joka ei suostunut tulostamaan veneeseen laitettavaa tarralipuketta. Soitin automaatin kyljessä olevaan numeroon ja muutamassa minuutissa satamakapteeni saapui paikalle tutkimaan asiaa. Tulostin oli klassisesti syltännyt edellisten ja meidän lipukkeet koneen sisälle. Asiaan suhtauduttiin Gotlantilaisella lupsakkuudella, eikä puuttuvista lipukkeista tehty isompaa ongelmaa. Luotettiin, että veneilijät ovat maksunsa maksaneet.

Lickershamn on hieno rauhallinen satama, jossa myydään savukalaa ja jäätelöä. Myös ravintola löytyy, sekä uimaranta. Nähtävyytenä on yksi (1) raukki eli eroosion muovaama kapea ja korkea kivimuodostelma, jota kävimme tietystikin ihmettelemässä.


Kävimme myös kävelemässä pidemmän lenkin rantatöyrään päällä kulkevaa luontopolkua pitkin. Upeiden merimaisemien lisäksi pääsimme laskeutumaan alas upealle ja pitkälle kiviselle rannalle. Tällaisia puolisalaisia rantoja Gotlannista löytyy varmasti vaikka kuinka paljon, mutta eipä niistä paljon julkisuudessa huudella.

Illan päätteksi satama tarjosi vielä hienon auringonlaskun. Me pidimme Lickershamnista ja tänne tulemme uudestaan.




sunnuntai 14. elokuuta 2022

Visby


Mittailin matkan Harstenasta Visbyyn olevan noin 65NM, joten lähdimme liikkeelle jo aamuviiden jälkeen. Sääennusteiden puolesta matkan olisi pitänyt olla varsin leppoinen, sillä ensin oli luvassa takamyötäistä tuulta 4-6m/s, joka kääntyisi suoraksi sivutuuleksi. Todellisuudessa avomerellä meitä odottivat edellispäivien tuulten tuottamat reippaat vanhat sivuaallot täydennettynä uusilla myötäaalloilla. Ristiaaltojen tuloksena tarjolla oli varsin keikkuvaa matkantekoa. Puolimatkan tienoilla tuuli kääntyi sivulle puhaltaen 6-8m/s. Vene liikkui rapsakasti 6-7 solmua ja matka joutui hyvin. Laivakoira selvisi keikutuksesta ja pitkästä päivämatkasta erittäin hyvin.

Lupeissa oli monta päivää reipasta etelänpuoleista tuulta, joka toisi svelliä Visbyn satamaan. Tämän vuoksi halusimme ehdottomasti paikan sisemmästä satama-altaasta. Visbyn sataman suojaisempi sisäallas oli saapuessamme täynnä, mutta hetken odottelun jälkeen saimme eturivin paikan, johon veneemme mahtui juuri ja juuri luiskahtamaan naapuriveneiden välistä lukuisten käsiparien avustamana.


Visbyn pysähdys kesti lopulta tasan viikon. Aika kului hyvin kaupunkia kierrellessä ja keskiaikaisen kaupungin atmosfääriä haistellessa. Onhan se mukavaa vaihtelua veneilyarkeen, kun voi käydä aamupalalla kaupungin kahviloissa ja valita ravintolan lukuisten vaihtoehtojen joukosta. Me vuokrasimme myös edulliset gotlandsbiilit ja kiertelimme mm. saaren kirpputoreja, sekä kävimme tietysti syömässä Sysne Fiskbutiikissa savukalaa perunasalaatilla. Gotlandsbiilit pysyivät kasassa tälläkin kertaa. Niissä ei tietystikään ollut toimivaa ilmastointia, paitsi tietysti se perinteinen ”ikkuna auki” -vaihtoehto. Meillä oli vuokralla sekä kuvan VW Passat, että yli 414tkm ajettu Saab 95, joka yllätti positiivisesti hyvällä ajettavuudellaan.

Uteliaana luonteena silmäilin tietysti sataman muita veneitä; tarjolla oli varsin hyvä kattaus isompia moottori- ja purjeveneitä. Myös suomalaisia veneitä oli paikalla ilahduttavan paljon. Mieleen jäi erityisesti hauskasti nimetty moottorivene, jonka nimi poikkeaa perinteisestä kaavasta: mieluusti a-loppuinen naisen nimi. Ehkäpä tässä veneessä on naiskippari?


Sataman veneistä poikkesi edukseen upea 100ft (30m) superjahti Gaia. Otin kuvan aikaisin aamulla, jolloin henkilökunta näytti valmistelevan venettä tulevaan päivään asettelemalla tyynyt paikoilleen yms. Sopii sitten omistajan kömpiä aamukaffeille puunattuun avotilaan.
Viikon jälkeen alkoi tulla olo, että Visby on nyt todellakin nähty. Seuraavilla Gotlannin visiiteillä taidamme pysytellä ehkä muissa, rauhallisemmissa satamissa.

keskiviikko 10. elokuuta 2022

Harstena

Laskettelimme rauhallisesti kevyessä sivumyötäisessä tuulessa genaakkerilla kohti Harstenaa. Matkaa Harstenaan oli vain noin 16NM, joka mahdollisti rauhallisemmankin vauhdin ilman uuvuttavan pitkäkestoista päivämatkaa. Väliin ajoimme muutaman mailin koneella kun  tuulta ei tahtonut olla riittävästi veneen liikuttamiseen.

Harstenan lahdella ei ollut ruuhkaa ja saimme rauhassa valita mieleisen rantautumispaikan.



Kävimme tietysti bullakaffeilla Harstenan leipomossa. Sain onnekkasti ostettua myös leipomon viimeiset sämpylät seuraavan päivän aamupalaa ajatellen. Tehdessämme lähtöä kohti kyläkauppaa leipomolle saapui suomea puhuva lapsiperhe. Tukholmassa on tottunut kuulemaan suomea aina kaupungilla liikkuessa, mutta kovin huono salakieli suomi vaikuttaa olevan myös saaristossa.

Uteliaana luonteena kävin tietysti tarkastamassa kylän laiturin vierasveneet. Täpötäyden laiturin viimeisenä veneenä näytti olevan suomalainen Galatea, jonka blogia olen mielenkiinnolla seurannut. Vaikka saaristossa on lukemattomia kohteita vierailtavaksi, niin jotkin kohteet vain ovat suositumpia kuin toiset. Eipä ihme jos näissä suosituissa kohteissa joskus törmää tuttuihin veneisiin.

Veneelle palasimme pidemmän kautta kiertäen koko saaren ympäryspolun. Laivakoiran oli hyvä saada hieman enemmän liikuntaa, sillä huomiseksi oli luvassa pidempi legi kohti Gotlantia.

lauantai 6. elokuuta 2022

Arkösundin kautta Snedskärille saunomaan

Päivän teemana oli saavuttaa St. Annan saariston pohjoisosa, eli Arkösund. Tarkempana suunnitelmana oli vain pysähtyä Arkösundissa ja yöpyä läheisellä Snedskärillä.

Tuuli jatkoi puhaltamistaan etelän suunnalta, mutta aukaisimme purjeet aina väylän suunnan mahdollistaessa etenemisen ilman kryssimistä. Tällaista taktiikkaa voisi kutsua automaailman mukaisesti vaikka hybridietenemistavaksi. Pidempi päivämatka taittui joutuisasti.

Arkosundissa tuuli puhalsi mereltä suoraan satamaan 8-10m/s tarjoten reippaasti keinahtelevaa svelliä. Satama oli täynnä ja vain laiturin ulkoreunan sivukiinnityspaikoilla oli tilaa. Meidän oli tarkoitus pysähtyä vain lyhyesti, joten parkkeerasimme veneen laiturin reunan keikkupaikalle. Tuuli työnsi venettä laituria vasten, joten laitoimme kaikki fendarit veneen ja laiturin väliin.

Aloitimme asiointikierroksen rannan grillikopilta, joka tarjosi houkuttelevan kuuloisia riistapurilaisia. Ne olivatkin erinomaisia, tosin tuuli tahtoi lennättää osan ateriasta paikalla päivystävien lokkien iloksi. Tällä kertaa lokit jäivät osattomaksi, sillä tuulenviemien siivousoperaation hoiti ansiokkasti laivakoira.

Arkösundin meripelastusseuralla on hieno tukikohta laiturin välittömässä läheisyydessä. Tiesin entuudestaan Ruotsin meripelastuksen venekaluston olevan viimeisen päälle hienoa, mutta ainakin Arkösundissa varainhankinta näyttää onnistuneen hankkimaan rahoitusta myös maakaluston hankintoihin. Itsekin olen Ruotsin meripelastusseuran kuukausilahjoittaja.


Kauppareissun ja vesitankkien täyttämisen jälkeen oli aika siirtyä parin mailin päähän Snedskärille. Ison pallofendarin ja springiköyden avulla sain käännettyä veneen keulan kohti vastatuulta ja pääsimme helposti pois laiturista ilman keulapotkuria. Keräillessämme fendareita sisään huomasimme, että reipas keikutus laituria vasten oli tuhonnut yhden fendarisukan täysin. 

Snedskärillä oli vieraspaikkoja valittavaksi asti. Satama on itseasiassa erittäin suojainen Bråvikens Segelsällskapin kotisatama. Täällä ei Arkösundin svellistä ollut tietoakaan. Vihreällä kilvellä merkityt paikat ovat vierasveneiden käytössä satamamaksua vastaan.


Varasimme heti rantauduttuamme niemenkärjen rantakallioilla sijaitsevan puulämmitteisen saunan. 




Yllätyimme positiivisesti saunan makoisista löylyistä sekä upeasta uimapaikasta. Tänne tulemme uudestaan.

perjantai 5. elokuuta 2022

Ringsön

Lähdimme liikkeelle kohti Ringsötä heti aamusta. Tuulen suunta suosi meitä ja aukaisimme purjeet heti Landsortin kapean väylän jäätyä taakse. Päivän reitti suuntasi suoraan länteen tuulen puhaltaessa edelleen etelästä. 

Ringsölle saavuimme hyvissä ajoin ennen parhaiden rantautumispaikkojen täyttymistä. Saimmekin valita mieleisen paikan. Päivä oli kuuma ja aurinkoinen, joten virittelimme avotilan suojaksi aurinkovarjon.


Leppoisan päivän iltapuolella lahdelle saapui jäätelöfirman mainoksella varustettu 
kumivene. Se kiersi systemaattisesti jokaisen veneen hyvällä onnistumisprosentilla: lähes jokaisen veneen kohdalla kauppa näytti käyvän. Eikä mikään ihme tällaisena kesäpäivänä, minäkin halusin jäätelöä. Kumiveneen saapuessa meidän veneen kohdalle selvisi, että myytävänä olisi jäätelön lisäksi muutakin. Päädyimme ostamaan jäätelön lisäksi savumakrillia, savustettuja katkarapuja aiolilla sekä tuoreet patongit. Päivän illallismeny ratkesi helposti.


Ringsö on isohko saari, josta löytyy suojaisten ankkuri- tai rantaumispaikkojen lisäksi myös hiekkatie lenkkeilyyn tai laivakoiran ulkoiluttamiseen. Eipä ihme että paikka on veneilijöiden suosiossa. Tänne mekin tulemme uudestaan.



torstai 4. elokuuta 2022

Soviken

Lomareissun toisen päivän teemana oli kerätä maileja kohti etelää. Päivän tuulensuunta ei tosin suosinut tätä ajatusta, joten koneistimme suoraan heikkoon vastatuuleen koko suuren Mysingenin läpi. Rantauduimme 35NM jälkeen Landsortin lähelle Sovikeniin, joka tarjosi erinomaisen suojan etelätuulelta.


Läheisen Landsortin pieni satama on yleensä aivan täysi kesän ruuhkakuukausina ja totesimmekin tämän paikan olevan erinomainen vaihtoehto yöpymiselle.


Veneen perästä auenneet upeat maisemat tarjosivat hyvät puitteet myös laivakoiran ruokintahetkelle. En tiedä maistuuko koiranruoka paremmalta merimaisemalla ryyditettynä, mutta itse väittäisin merimaiseman parantavan sekä ruoan makua että ruokahalua.

tiistai 2. elokuuta 2022

Mörtö-Bunsön

Tämän vuoden lomareissusta tiedettiin etukäteen lähinnä pääilmansuunta: etelä. Pääilmansuunnan lisäksi olimme päättäneet pysytellä Öölannin pohjoiskärjen ja Gotlannin itärannikon rajaamalla alueella. Tiistaiaamuna pakkasimme loput tavarat laukkuihin, noudimme ruokakaupasta etukäteen tilatut ostokset ja suuntasimme kohti satamaa.

Lastasimme tavarat veneeseen, täytimme vesitankit ja teimme niin sanotun nopean lähdön. Laukkujen purku hoidettiin vauhdissa, sillä reitti etelän suuntaan kulkee Skurusundetin kapean rännin läpi ja on joka tapauksessa koneajoa. Päivän maaliksi valikoitui matkan aikana Mörtö-Bunsön, joka tuntui olevan sopivan päivämatkan päässä. Matkaa taittui ensimmäisenä päivänä 25NM.

Lahdella oli saapuessamme paljon veneitä, mutta saimme hyvän paikan tiiviistä ryppäästä. Myöhemmin illalla tulleet joutuivat ankkuroitumaan lahdelle sopivien rantautumispaikkojen tultua täyteen.


Kävimme aamukävelyllä laivakoiran kanssa saaren näköalapaikalla, josta avautuivat upeat maisemat.



Näköalapa
ikalla tapasimme hollantilaisen eläkeläispariskunnan, jotka kertoivat olevansa matkalla pohjoiseen eli Haaparantaan. Kuulemma jokaisen pitäisi käydä kerran elämässään tässä Itämeren pohjoisimmassa satamassa. Hollantilaisten iloiseksi yllätykseksi kerroin olevani seudulta kotoisin ja että olemme veneilleet läpi sekä Ruotsin puolen että Suomen puolen rannikot Perämeren pohjukkaan asti. Muutamien satamavinkkien jälkeen toivotimme pariskunnalle hyvää matkaa pohjoisen suuntaan. Niinhän se on, että joidenkin arki on toisille eksotiikkaa. Saattavat hollantilaiset hämmästyä, kun pimeä ei tahdo tulla Perämerellä ollenkaan.

lauantai 2. heinäkuuta 2022

Helteisen kuuma juhannus Lökaöllä

Lähdimme matkaan kotoa torstaina omasta mielestämme hyvissä ajoin. Näin oli ilmeisesti ajatellut moni muukin, sillä Tukholman ulosmenoväylä pohjoisen suuntaan oli jo pahasti ruuhkautunut. Autojono eteni aurinkoisessa ja helteisen kuumassa juhannussäässä tasaisen hitaasti pysähdellen välillä. Moottoritieltä poistuttaessa kohti Vaxholmia pahimmat ruuhkat jäivät taakse ja matka jatkui sujuvasti. Venesatamassa lähtövalmistelut sujuivat rutiinilla: ensin vesitankit täyttymään, sitten tavarat kyytiin ja muut lähtövalmistelut pakettiin. Vene liikkeelle heti kun vesitankit ovat täynnä, mikä kestää tavallisesti noin 14 minuuttia per tankki eli yhteensä vajaat puoli tuntia. Alkuvalmistelut olivat tällä kertaa todella hikiset, sillä suojaisessa kotisatamassa ei tuullut lainkaan auringon porottaessa pilvettömältä taivaalta.

Tuuli alkoi heräillä Lindalssundetin alkupäässä ja vetäisimme purjeet auki. Vauhdit eivät vielä päätä huimanneet, mikä alkoi hieman hermostuttaa, sillä matkaa oli jäljellä reilut 20NM. Olimme kuitenkin menossa kohti tuulisempia merialueita, sillä sääennusteet lupailivat ulkosaaristoon jopa 8m/s tuulia. Tuuli voimistuikin heti Lindassundetin jälkeen ja vauhdit nousivat yli viiden solmun. Ennusteiden mukaisesti tuuli voimistui kohti ulkosaaristoa ja vauhdit nousivat yli kuuden solmun. Möjaa lähestyttäessä vetelimme pitkiä pätkiä yli seitsemän solmun ja teimme kesän nopeusennätyksen: tasan 8 solmua GPS:n mukaan. Vauhdikkaan loppumatkan ansiosta saavuimme Lökaölle hyvissä ajoin. Ystävämme olivat saapuneet sinne jo aiemmin ja viittelöivät meille paikkaa veneensä vierestä. Tuulensuojaisa kallioranta upeilla merimaisemilla oli enemmän kuin osasimme odottaa.


Vesi oli ulkosaaristossa todella kirkasta. Ankkuriliinaa näkyi veden alla todellasyvälle, eikä veneen peräsinlapa näy kokonaan näin selkeästi kovin usein. Edellisen kerran koko peräsinlapa näkyi yhtä hyvin Gotlannin itärannikolla. 

Meidän lisäksemme laskimme paikalla olevan noin 15 muuta venettä, mikä on vähän alueen rantautumispaikkojen määrä huomioiden. Jopa isolla purjelaivalla pääsee sivuparkkiin suoraan kalliorantaan.


Skärgådsstiftelsenin ylläpitämään saunaan kuljimme ystäviemme uudella kumiveneellä. Muita saunojia ei ollut, joten saimme nauttia juhannussaunasta uimalaitureineen aivan yksin.


Laivakoiraa varten virittelimme veneiden välille kulkusillan, mutta se osoittautui laivakoiralle aivan liian pelottavaksi. Tulipahan tämänkin kokeiltua. Kaikki ei aina onnistu suunnitellun mukaisesti, mutta yrittää kannattaa aina.   


Aurinkoisen kuuma sää ja tuulen suunta pysyivät muuttumattomina koko juhannuksen ja me päätimme pysyä Lökaölla koko pitkän viikonlopun torstaista sunnuntaihin. Sain samalla testattua hankkimani taiteltavan aurinkopaneelin toimivuuden pidemmän saaristopysähdyksen aikana. Hankin sen juuri tällaisia pidempiä paikallaan oloja varten, jotta akkuja ei tarvitsisi latailla konetta käyttämällä. Aurinkopaneeli otetaan esiin vain tarvittaessa, muutoin sitä säilytetään pieneen tilaan taiteltuna veneen punkan alla. Käytännön kenttätestin perusteella 100W paneeli pystyi todella kuuman juhannuksen aikaan tarjoamaan riittävästi virtaa jääkaapin ja muun pienelektroniikan tarpeisiin. Akuston jännite pysyi lähes muuttumattomana koko juhannuksen ajan, eli aurinkopaneeli teki mitä sen pitikin: tuotti tarpeeksi virtaa tarpeeseen nähden. Uteliaisuudesta mittasin yleismittarilla 100W paneelin latausjännitteen ja virran puolen päivän aikaan H:n pitäessa paneelia optimaalisessa kulmassa aurinkoon nähden. Tukholman korkeudella 100W nimellistehoinen paneeli tuottaa enimmillään noin 68W. Ehkäpä paneeli tuottaa nimellistehonsa lähinnä päiväntasaajalla keskipäivän aikaan? Niin tai näin, olin tyytyväinen etten ostanut pienempää 50W paneelia.

Juhannuksen valoisasta illasta huolimatta emme jaksaneet valvoa puoleen yöhön asti. Niinpä heräsin joka päivä jo viiden aikaan kansikahveille nauttimaan upeasta aamuauringosta.


Vaikka H jäi nukkumaan, aamun ensimmäistä kansikahvia ei tarvinnut nautiskella yksin. Ehkäpä laivakoirakin osasi nauttia aikaisen aamun maagisesta hiljaisuudesta sekä rasvatyynestä merestä omalla tavallaan. Ainakin siltä se vaikutti.

sunnuntai 15. toukokuuta 2022

Kevätkunnostusta mustavalkofilmille

Veneen kevättyöt alkoivat tänä vuonna aikaisin, sillä poistimme pressun heti ensimmäisten lämpimien kelien tultua maaliskuun puolella. Pesu- ja vahaushommille jäi näin aikaa monta viikonloppua. Tämä mahdollisti töiden ajoittamisen lämpimille viikonlopuille vailla aikataulupaineita. 

Tänä keväänä työlistalla olivat vain normaalit kevättyöt ilman ylimääräisiä huoltokohteita, sillä huoltofirma oli käynyt talven aikana vaihtamassa septitankin auki-asentoon jumahtaneen merityhjennyksen kuulaventtiilin läpivienteineen. Totesin uusien osien hypänneen paikoilleen sovitun mukaisesti, eikä mistään voinut päätellä kenenkään käyneen veneessä. Näinhän se asiakkaan näkökulmasta pitääkin mennä. Kiitokset hyvästä asiakaskokemuksesta BS Marinille. 

Vahaushommille sain houkuteltua mukaan nuoriso-osaston edustajan, joka otti satamareissulle mukaan myös perinteisempää valokuvauskalustoa. Diginatiivisukupolven edustaja on innostunut nykyisin kuvaamaan sekä mustavalko- että värifilmille ja hän on hankkinut talouteen tähän tarkoitukseen sopivaa kalustoa. Tämän postauksen mustavalkokuvat on kuvattu Canon AV-1 + Canon 50mm f1.8 yhdistelmällä Ilfordin PF4 kinofilmille. Filmille kuvaaminen on nykyisin itseasiassa suhteellisen edullista ja vaivatonta, sillä sekä mustavalko- että värifilmien kehittäminen itse on edullista, eikä kuvia ole tarkoituskaan tehdä valokuvapaperille. Nämä kuvat on digitoitu valokuvaamalla negatiivi Kaiserin LED valopöydällä käyttäen Canon EOS 1DX Mark II + Canon EF 100mm f/2,8L IS USM macro yhdistelmää. Filmille kuvaaminen alkoi kiinnostaa minuakin, kun talouteen päätyi hiljattain myös Mamiya RZ67 + Mamiya-Secor Z 65 f4 -yhdistelmä. Kyllähän tätä erikoisuutta pitäisi päästä kokeilemaan itsekin.