Fårö – lampaiden saari

Landsortista matka jatkui kohti kesälomareissun pääkohdetta, Gotlantia. Matkaa Landsortista Visbyhyn kertyi 72 NM. Alkumatkasta tuulet avomerellä olivat kevyitä ja aurinko lämmitti sopivasti.

Puolivälin kohdilla päällemme oli parkkeerannut isohko tumma pilvi. Tunnetusti tuulet asuvat tummien pilvien alla, joten ilman viilentymisestä huolimatta olimme tyytyväisiä sillä tuulet mahdollistivat purjeiden noston. Pilvi tarjosi myös vaikuttavan ääninäytöksen ukkosen jyrähtelyn muodossa. Rullasimme välittömästi purjeet sisään, keräsimme kaiken tavaran pois avotilasta, laitoin sadekamppeet päälleni ja valmistauduin henkisesti tulevaan ryöpytykseen. Tällä kertaa jyrähtely ei kuitenkaan ollut lupaus tulevasta ja pääsimme perille kuivina ilman ylimääräistä ohjelmanumeroa. Visbyn satama oli melko lailla täysi, mutta saimme paikan ulomman aallonmurtajan luota.

Vaikka rantauduimme Visbyhyn, halusimme nähdä enemmänkin Gotlantia ja päädyimme vuokraamaan samakonttorista auton. Päiväretken tavoitteena oli kiertää Gotlannin pohjoispuolen saari - Fårö.  Halpa ja hyvä tulevat yleensä eri paketeissa, eikä tämäkään kerta ollut poikkeus. Satamakonttorin autonvuokrahinta oli todella edullinen, joten mistään luxuskulkupeleistä ei todellakaan ollut kysymys. Me saimme allemme sporttisen retroauton eli VW Polon vuosimallia 1999.

Pololla kurvaillessa täytyi keskittyä ajamiseen hieman tavallista enemmän, joten tienvarsien maisemien vilkuilu jäi hieman vähemmälle. H:n ilmoittaessa nähneensä valkoisen kamelin, epäilin jo säästäneeni väärässä paikassa, sillä päivä oli varsin lämmin eikä autossa ollut ilmastointia. Kamelihavainnon varmistamiseksi tein tyylikkään uukkarin ja palasimme hitaasti ajaen kohti havaintopaikkaa. Valkoisen kamelin löytyminen oli tällä kertaa varsin helpottava uutinen ja pääsimme jatkamaan matkaa hyvillä mielin.

Lauttamatka Fårön saarelle kestää noin kahdeksan minuuttia, mutta kumpaankin suuntaan saimme jonottaa lauttaan pääsyä reilun puolisen tuntia. Jonotus kannatti, sillä Fårön saaren maisemat ja tunnelma ovat kuin suoraan Late Lammas -piirrossarjasta.

Kävimme toki katsomassa Fårön kuuluisat raukit. Ne ovat korkeita kivipatsaita, joiden välisen pehmeämmän materiaalin vesi on ajan kuluessa syönyt pois.

Epäilin tosin ihmisen auttaneen luontoäidin työtä joidenkin kivipatsaiden kohdalla. Liekö joku saarelainen halunnut ikuistaa kiveen paikallista naiskauneutta, mutta ainakin minulle tuli jotenkin mieleen Pekka Puupää -elokuvien äkäinen pirttihirmu Justiina.

Vanhojen kalastusmajojen sijainnin perusteella voisi epäillä saaren pohjoispuolen ja Gotska Sandön välisten matalikkojen tarjonneen hyviä kalansaalita. Nyt vanhat kalamamajat ilahduttivat turisteja kuvauksellisella sijainnillaan.

Saaren itärannalla kävimme ihmettelemässä kilometrien pituisia hiekkarantoja. Luinkin jostain, että Gotlanti on ruotsalaisten oma ”Mallorca”: lomasaari jonne tullaan makoilemaan aurinkoisille rannoille.

Illalla ymmärsin vielä yhden Gotlannin tarjoaman lisäbonuksen, täällä voi nähdä auringon laskevan mereen.