<>

<>

perjantai 29. maaliskuuta 2013

Vinkkejä purjeiden trimmaukseen

Tehdessämme kesällä pitkää matkaa Nauvosta Ouluun alkoi matkavauhdillakin olla merkitystä. Tämä sai ajattelemaan tarkemmin keinoja saada paattiin vauhtia, vaikka emme kilpailijoita olekaan. Oppia aiheesta löytyy netistä, mutta moni ohjeisto tuntui meille aloittelijoille hieman kryptiseltä.
Muutama viikko sitten tuli selkokielistä opastusta purjeiden trimmaukseen, kun A osallistui veneseuramme yhteistyössä NorthSailsin kanssa järjestämään purjeiden trimmausta käsitelleeseen teemailtaan. Opitun perusteella purjeiden trimmauksen perussäännöksi hahmottui seuraava:

  1. Genoa eli keulapurje = veneen moottori
  2. Isopurje = peräsin
  3. Peräsin = jarru

Luennoitsijan nyrkkisäännön mukaan genoa tuottaa karkeasti 75% venettä eteenpäin vievästä voimasta. Siksi sen trimmaaminen on erityisen tärkeää. Genoa trimmataan aina ensin. Kun "moottori" eli genoa on saatu vetämään hyvin, siirrytään trimmaammaan isopurje. Trimmaamisen filosofian ydin on genoan ja isopurjeen balanssi. Purjeiden ollessa balanssissa vene kulkee  suoraan. Jos genoassa on enemmän tehoa kuin isossa, vene pyrkii laskemaan tuuleen. Ja päinvastoin, jos isopurjeessa on enemmän tehoa kuin genoassa vene pyrkii nousemaan tuuleen. 



Jo viime kesänä toimimme seuraavasti (vaikka parempi ymmärrys tälle tulikin vasta nyt): kevyessä ja keskituulessa trimmaamme ensin genoan täyteen tehoon ja isosta otetaan sen jälkeen tehoa sen verran, että vene kulkee suoraan peräsimen ollessa keskellä. Tällöin ohjaaminen on helppoa, kun ruorissa ei ole painetta. Päinvastaistakin tilannetta on tullut koettua. Samoin kuin se, että isoja tehonsäätöjä ei kannata tehdä trimmaamalla "tarkoituksella pieleen". Siitä seuraa vain lepatusta ja muuta ei-toivottavaa. Kovassa tuulessa kannattaa reivata ajoissa, koska genoaan tulee helposti oikeassa trimmissä liikaa tehoa ja balanssin saavuttaminen isopurjetta trimmamalla on vaikeaa. Reivaaminenkin on yleensä helpompaa, kun tuuli ei ole yltynyt mahdottomasti. Ylitehot ja yli 20° kallistukset eivät tuo veneeseen lisää vauhtia, vaan lähinnä erinäisiä ongelmia miehistölle ja matkatavaroille. Reivatuilla purjeilla balanssin voi taas hakea normaaliin tapaan. Tällöin ohjaaminen on helppoa eikä vene ole liikaa kallistunut.

Isopurjeen tehoja saa vähennettyä kiristämällä niitä säätömahdollisuuksia, joita veneessä on (esimerkiksi alaliikki, cunningham ja takastaagi). Teemaillan luennoitsijan mukaan takastaagia ei matkaveneissä voi kiristää liikaa eli taljaa voi kiskoa vaikka hampaat irvessä. Masto ei katkea.

Mastolla on yleisemminkin merkitystä purjeiden trimmauksessa. Matkaveneilijän näkökulmasta tärkeää on huolehtia kahdesta perusasiasta

  1. Onnistuneen purjeiden trimmauksen taustalla on hieman taaksepäin taipunut masto, joka luonnollisesti on kuitenkin veneen keulasta tai perästä katsottuna täysin suorassa ja suora (eli alavantit eivät saa vetää mastoa mutkalle).
  2. Veneen sivuvanttien tulee olla niin kireällä, että veneen kallistuessakaan suojan puolen vantit eivät ole löysät. Maston pystytyksessä vantit voi siis laittaa käytännössä niin kireälle kuin ne työkaluilla saa. Loppukiristystä voi tehdä tarpeen mukaan purjehdittaessa.



Täältä voi hakea lisätietoa trimmauksen saloista:
North Sails - purjeiden trimmaus
Seldén hints and advices

tiistai 26. maaliskuuta 2013

Tähdet, tähdet...

Yksi New England tyylin toistuvista kuvioista on tähti. Tummansinisellä pohjalla oleva valkoinen tähti lienee osaltaan myös Gant Homen ja Lexington companyn suureen suosioon nostattama klassikko. Sisustuksessa olen yksinkertaisten juttujen ystävä. Kuviona silmää miellyttää lähinnä raita tai korkeintaan siksakki. Paitsi veneessä: siellä tähdet ovat päässeet veneen kiinteässä verhoilussa esiintyvän raidan rinnalle.




Kuvat Lexington
Tähdet ovat jotenkin päässeet leviämään sisustuksesta myös pukeutumiseeni. Kaapista löytyy tähtihuivi ja tähdillä kuvioidut Lexingtonin rantasandaalit. Ja eräistä vilujalkaista läheistä ilahdutin tähtikuvioiduilla untuvatöppösillä.



sunnuntai 24. maaliskuuta 2013

Palmusunnuntain värejä

Aamulla toinen lapsista sanoi: "Äiti, virpomissunnuntaina on usein ollut tällainen ihanan aurinkoinen sää." Oliko lie sää vai mikä, mutta 11-vuotias innostui virpomaan vaikkei vielä eilen sellaisia suunnitelmia ollut tehnyt. Oma virpoja saateltiin matkaan ja meille osuvien virpojien varalle varattiin pieniä karkkipusseja.

Me aikuiset vain nautimme rauhallisesta sunnuntaista. A:n suunnitelmissa on keventää kesän ruohonleikkuutaakkaa (pystyäkseen keskittymään purjehdukseen) ja nyt on robottileikkurit katselmoitu. Saapa nähdä vaihtuuko perinteinen malli robottiin. Kesä on siis mielessä, mutta vihreää ei näy vielä muualla kuin sisustuksessa.


Törmäsin tyylikkäisiin DesignLetters -mukeihin jokin aika sitten. Mietin jo yhden hankittuani, että nämä olisivat hyvät veneeseen, mutta keramiikkamateriaali arvelutti. No ei hätää - eilen selvisi, että näitä on saatavana myös melamiinisena.

torstai 21. maaliskuuta 2013

Kauppahalli

Oulun torinrannan komeus on kauppahalli. En voi sanoa olevani uskollinen asiakas. Nyt olen kuitenkin löytänyt hallin uudelleen. Siellä on perinteisten kala- ja lihaliikkeiden lisäksi erinomainen aasialainen ruokakauppa sekä ihana juustoputiikki. Aukioloaikojakaan ei enää menneiden vuosien tapaan voi moittia, ne ovat vähintäänkin asiakasystävälliset.

Kotisatamastamme tänne on veneteitse kymmenen minuutin matka. Haaveilenkin kesällä starttaavani viikonloppupurjehdukselle ankkuroitumalla ensin kaupungin aivan torin kupeessa sijaitsevaan visiittilaituriin ja lastaamalla herkut mukaan kauppahallin ja torin valikoimista. Ohrarieskaa, Valma -brietä, savustettua lohta ja rapsakan tuoreet salaattiainekset. No, katsotaan kuinka realistinen tämä haave on. Kauppahallia käytän joka tapauksessa vaikka vene ei kulkuväline kauppareissulla olisikaan. Saahan sitä haaveilla.


Löytyypä torin liepeiltä kaksi kelpoa ravintolaakin, jos ei itse jaksa kokata. Uleåborg 1881 fiinimpään illallistamiseen ja Toripolliisi bistrotyyppiseen ateriointiin.




tiistai 19. maaliskuuta 2013

Aurinko: lupaus tulevasta?

Olen jo viikkoja odottanut, että keväinen valo valtaisi maiseman ja pääsisin liikenteeseen kameran kanssa vangitsemaan auringossa kylpevää maisemaa. Lauantaina odotus palkittiin.


Oulun vierasvenesatama uinuu vielä täydessä talviunessa.
Joku kanssapurjehtija on päättänyt säilyttää venettään torinrannassa. Hellyttävä tuo polku, joka lienee syntynyt veneen välitarkasteluista. 

Vielä tovi täytyy odottaa ennen veneen kevättöiden aloitusta, mutta väylämerkit virtaavassa jokisuistossa vihjaavat houkuttavasti tulevasta kesästä.