<>

<>

keskiviikko 15. elokuuta 2018

Säck (Krokholmsviken) ja kotiinpaluu

Loppulomasta oli tarkoitus kiertää Tukholman saariston ulkokehää pohjoiseen niin pitkälle kuin ehdittäisiin. Sandhamnissa totesimme, että on aika aloittaa kaarros kohti kotisatamaa. Toki yhdelläkin legillä olisi kotiin päässyt, mutta loman laiskistamina päätimme lyhentää päivämatkaa. Hieman hälyisän Sandhamin jälkeen halusimme löytää rauhallisen luonnonsataman, jossa voisimme uida ja nauttia lämmöstä takakannella. Sopivaksi välietapiksi löysimme satamakirjasta Krokholmsvikenin, joka tunnetaan paremmin nimellä Säck.

Pitkän lahden pohjukka on jännä luonnonoikku. Lahden pohjukan suuaukko on todella kapea ja matalimmillaan vain 2.4m syvä. Suuaukon jälkeen vettä löytyy kahdeksan metriä ja lahtea reunustavat jyrkät ja korkeat kalliot. Säck onkin erittäin suojaisa kaikilta mahdollisilta tuulensuunnilta. Ajoimme sisään suuaukosta varovarovasti. Useamman mailin perässämme ajanut noin 45 jalkainen moottorivene oli selvästikin matkalla samaan paikkaan, mutta epäröinnin jälkeen se ei uskaltanut seurata meitä enää lahden pohjukan suuaukosta sisään, vaan se pyörähti ympäri ja ilmeisesti kiinnittyi lahden pohjukan ulkopuolelle. Lahdella ei ollut ruuhkaa, joten me saimme jälleen hyvän paikan perä kohti aurinkoa.

Vesi lahdenpohjukassa oli erittäin kirkasta ja lämmintä. Viritimme aurinkovarjon avotilan suojaksi ja nautimme helteisestä päivästä uiden ja takakannella maaten. Tänä kesänä lomasäät ovat olleet täyden kympin arvoiset!

Seuraavan päivän aamuna suuntasimme vaihtelevissa tuulissa kohti kotisatamaa. Loppumatkasta puuskat olivat pitkästi toistakymmentä metriä sekunnissa, joten rullasimme ison kokonaan sisään ja saavuimme kotisatamaan leppoisasti pelkällä genualla. Lomareissun loppusaldoksi saimme aikaiseksi hieman kahdeksikkoa muistuttavan reitin sekä näimme ja koimme monta upean hienoa kohdetta. Toki veneessä olisi viihtynyt pidempäänkin kuin kolme viikkoa, mutta minkäs teet. Töihin oli palattava.
Matkaa tuli tehtyä kolmen viikon aikana yhteensä noin luokkaa 350NM, joten keskimääräiseksi päivämatkaksi muodostuu suurin piirtein 22NM. Keskimääräistä päivämatkaa nostaa hieman pidemmät legit Visbyhyn ja takaisin, joten oikeasti olimme liikkeellä loma-asenteella välttäen liian pitkiä päivämatkoja. Lyhemmillä legeillä jaksoi purjehtia (kellua) heikommassakin tuulessa ilman painetta perille pääsyn aikataulusta. Lisäksi lyhyiden legien ansiosta olimme perillä suosituissa kohteissa riittävän aikaisin saadaksemme mieluisan rantautumispaikan.

Tietysti mielessä kytee jo ajatus ensi kesän lomareissusta ja sen mahdollisesta suuntautumisesta ilmansuuntien suhteen. Vaihtoehdot ovat ilmansuuntien mukaan karkeasti ottaen:
- pohjoiseen: ei. Tämä suunta on nähty.
- itään (Suomeen tai Eestiin): mmmmm… No ehkä joskus myöhemmin?
- länteen (Mälaren järvi): Varmaan joskus tulee täälläkin käytyä, mutta ei ensi kesänä.
- etelä: täällä olisi vielä paljon uutta nähtävää, joten lienee houkuttelevin ilmansuunta?

Josko siis ensi kesänä ottaisimme loman alkuun muutaman pidemmän legin etelän suuntaan ja kävisimme pyörähtämässä Öölannissa ja ehkä mutkan Karlskronan saaristossa? Vai pitäisiköhän ahnehtia maileja ja käydä Tanskassa tai jopa mutka Ruotsin länsirannikolla, Göteborgin edustan saaristoa kurkkaamassa? Sekin on kuulemma hieno paikka. Samalla voisi maistaa josko Pohjanmeressä vesi on suolaisempaa? Takaisin voisi tulla vaikka Ruotsin läpi kanavaa pitkin. Onneksi vaihtoehtoja on kun avoimin silmin katselee. Ja toivottavasti  me saamme purjehtia vielä monta kesää ja pohtia tätä samaa kysymystä uudelleen ja uudelleen.

sunnuntai 5. elokuuta 2018

Boheemi Sandhamn

Bulleröstä on vain lyhyt rykäisy Sandhamniin. Lähdimme liikkeelle vitkuttelematta heti aamupalan jälkeen, joten olimme perillä sopivasti aamun joukkopaon jo käynnistyttyä. Saimmekin paikan satamasta varsin vaivattomasti. Samantahtiset ruotsalaisveneilijät irtaantuvat liikkeelle viimeistään aamukymmenen aikoihin, joten juuri silloin kannattaa olla jo kärkkymässä vapautuvia paikkoja suosituista satamista. Ruotsalaisveneilijät ovat mieluusti perillä kohteessaan jo kello kahden aikoihin, mutta viimeistään neljältä, jotta ehtivät saada hiiligrillinsä tuleen klo 18:00. Tämän vuoksi kello neljän jälkeen saapuvilla voi olla jo hankalampaa löytää vapaita paikkoja suosituista kohteista. Ja jos haluaa saunoa rauhassa, niin opportunisti suomalainen suuntaa saunalle iltakuuden aikoihin, kun muut aloittavat grillaamisensa. Välillä voi kannattaa tehdä asiat hieman toisin kuin keskimääräinen veneilijä.

Päivän mittaan sataman suulla oli lähes jatkuva härdelli paikkaa odottavien veneiden toimesta. Satamapoika koitti puikkelehtia kumiveneellään odottavien veneiden välissä ja ohjata veneitä vapautuviin paikkoihin oikeassa järjestyksessä. Varmasti aika ressaava kesätyö, vaikka ovathan veneilijät keskimäärin melko lupsakkaa porukkaa.

Nykyisin vieraslaitureita on kolmessa eri paikassa yhteensä yli neljäsataa: itse Sandhamnissa sekä vastapäisillä saarilla Telegrafholmenilla ja Lökholmenilla. Erillisissä saarissa oleviin satamiin kulkee ilmainen yhteysvene tunnin välein. Satamia operoi Kungliga Svenska Segel Sällskapet, joka järjestää myös Åf Offshore Racen eli tunnetummin Gotland Runt –kisan. Isolla seuralla on osaamista ja muskelia hoitaa sataman toimintaa: homma toimii hyvin ja huoltorakennuksen uuden oloiset tilat olivat suorastaan ylellisen tyylikkäät. Näistä kolmesta vaihtoehdosta on Sandhamnin vierassatama varmaankin kaikkein hälyisin ja rauhattomin, sillä sataman sijainti on suoraan sanottuna kylän ja tapahtumien keskipisteessä. Yhteysveneet tuovat Sandhamniin paljon turisteja; sekä päiväkävijöjitä että yöpyjiä saaren hotelleihin. Turistien myötä pieneltä kylältä löytyy useampi ravintola, leipomo sekä ruokakauppa. Vain systembolaget puuttuu, tai ehkä paikalliset ovat todenneet pitkän toimitusajan tilauspisteen olevan se parempi vaihtoehto saaristotunnelmiin virittäytyneiden turistien kansoittaessa kylän keskustan.


Sataman ulkopuolinen Sandhamnin kylä on hieman yllättäen tunnelmaltaan boheemi; iäkkäät talot ovat epäruotsalaisesti pientä tai suurempaakin remonttia vailla, eikä puutarhanhoito näytä kuuluvan lainkaan paikallisten ajanviettotapoihin. Kylää kierrellessämme aloin myös epäilemään josko saarelle on kielletty tuomasta ruohonleikkureita, sillä yleensä ruotsalaisille pihoille on tunnusomaista golfviheriön kaltainen hyvin nypitty nurmimatto. Tai ehkäpä Sandhamnilaiset ovat ymmärtäneet, mitä Juha Vainio ja Lasse Mårtenson kertoivat suomen kansalle kappaleessaan ”Kaikki Paitsi Purjehdus On Turhaa”:
Kävimme myös retkellä saaren toisessa päässä sijaitsevalla Trouvillen hiekkarannalla, joka on nimetty ranskalaisen esikuvansa mukaan. Ihan kelpo hiekkaranta tien päästä löytyikin. Vesi syvenee hitaasti, joten ranta on lapsiturvallinen.

Sataman palveluihin kuuluu myös Lökholmenilla sijaitseva rantasauna, joka on kaikkien vapaasti käytettävissä klo 20:30 asti. Tämän jälkeen sauna on varattavissa maksua vastaan. Lähdin saunareissulle kuuden vuoroveneellä, sillä arvelin saunalla olevan vähemmän ruuhkaa paikallisten aloitellessa grillausrutiinejaan. Saunalla olikin hyvin rauhallista, sillä ketään ei näkynyt missään. Vaan eipä ollut tultakaan pesässä. Puita ja sanomalehteä löytyi helposti, mutta tuluksia ei löytynyt mistään. Lyhyen tilannekartoituksen jälkeen tein sytöt pesään valmiiksi ja lähdin etsimään suomalaisvenettä Lökholmenin satamasta tuluksien ja saunaseuran toivossa. Molemmat löytyivät heti ensimmäisellä yrittämällä. Sauna saatiin kuumaksi mukavan jutustelun lomassa, mutta itse saunominen jäi tällä kertaa hieman hätäiseksi, sillä halusin ehtiä takaisin Sandhamniin jo seuraavalla vuoroveneellä. Totesin saunan varsin toimivaksi kokonaisuudeksi uintilaitureineen, mutta ensi kerralla varustaudun omilla tuluksilla sekä löylykauhalla. Iso Kiitos saunaseuralle, mikäli satut tätä blogia lukemaan.

keskiviikko 1. elokuuta 2018

Kulttuurikerman Bullerö

Lähdimme Huvudskäriltä liikkeelle heti aamupalan jälkeen. Reittisuunnitelma oli varsin helppo: lähes suoraa viivaa koko matka myötätuuleen. Tuuli oli ennusteiden mukaan 4-5m/s luokkaa, mikä on hieman liian vähän jotta meidän possu saisi kunnolla vauhtia myötäiseen ilman isompaa purjepinta-alaa. Mikä oiva tilaisuus kaivaa esiin genaakkeri, jota ei ole juuri viitsitty saaristopurjehduksessa ottaa esiin yhden tai kahden mailin myötätuulipätkiä varten.
Tuuli oli tasaista eikä alkumatkasta vielä näkynyt juurikaan muita veneitä. H ehti hyvin toimia somevastaavana sekä tarkistaa päivän uutiset. Minä jaksoin istua aikani skuuttinaru kädessä, kunnes totesin että lomallahan tässä ollaan eikä kilpakumppaneita ole näköpiirissä. Laitoin skuuttinarun vinssille lukkoon ja otin rennosti.
Puolen päivän aikoihin samaan suuntaan purjehtivia kanssaveneilijöitä oli liikkeellä jo runsaasti, mutta meidän lisäksi vain yhdellä veneellä oli käytössä genaakkeri. Taitaa olla myötätuulipurje kovin harvinainen varuste täällä päin? Piinasin genaakkeria jiipin välttämiseksi pitkän tovin täysmyötäiseen ja ylläyin kuinka hienosti purje toimi. Ehkä asiaa auttoi se, että iso oli rullattuna maston sisään pois häiritsemästä? Samaa linjaa perässä tullut kilpakumppani sai saman vauhdin virsikirjalla. Toki tuulikulman muuttuessa genaakkeri näytti kyntensä.

Tuulen suunnasta johtuen Bullerön Hemviken ei ollut kovin suosittu. Lyhyen pohdinnan jälkeen kiinnityimme pienen Bodkobbenin saaren tarjoamaan tuulensuojaan.

Bulleröllä ei montaa rakennusta ole. Hemvikenin rannassa on muutaman vanhan torpan lisäksi sauna sekä yhteysaluslaituri. Bullerö on hallinnollisesti Tukholman lääninhallituksen alaisuudessa, joten torppien tiloissa toimiva vandrarhem pyörinee virkamiestyönä, kuten muutkin saaren palvelut. Välillä tiedon löytäminen itse kunkin saaren palveluista on hieman työläämpää, sillä monet Tukholman saariston saaret ovat Skärgådsstiftelsenin alaisuudessa, eikä yhtä yhteistä tiedonvälityskanavaa saariston palveluista eri omistus- tai hallinnointitahojen kesken ole olemassa.


Bullerö tuli tunnetuksi sen jälkeen kun taidemaalari Bruno Liljefors osti saaren vuonna 1908. Hän rakennutti saarelle jahtimajan, jossa hän järjesti maineikkaita pitojaan aikansa kulttuurikerman kanssa. Saarella on viihtynyt usein mm. Anders Zorn, joka parkkeerasi purjevenettään jahtimajan läheisessä lahdessa, joka tunnetaan nykyisin Zornin lahtena.

Ei ole vaikea kuvitella mitä kulttuuriväki on syrjäisellä saarellaan mahtanut aikanaan puuhata. Herra Zornhan on kuuluisa tauluistaan joka esittävät useimmiten... no... alastonta naista.  Jahtimajan kattomaalauksien aiheet lienevät syntyneet dokumentaatioksi saaren tapahtumista; ne kun kuvailevat juopottelua,  syöpöttelyä, pyssyillä leikkimistä ja naisten kanssa vehtaamista. Mitäpä sitä muuta terveet miehet syrjäisellä saarella olisivatkaan tehneet?

Meidän käsitys laatuajasta saaristossa on kuitenkin hieman erilainen, joten laitoimme lenkkikamppeet päälle ja lähdimme juosten tutustumaan saaren kulttuuripolkuun sekä saaren toisessa päässä olevaan näköalakallioon.
Saaren kallioilta avautuvat upeat näkymät ulkosaaristoon ja avomerelle. Montakohan merimaisema-aiheista taulua herrat taidemaalarit ovat aikoinaan sutineet?
Lenkin jälkeen lämmitimme saaren pienen rantasaunan, joka on kaikkien käytettävissä ilman varausta. Pieni sauna oli tunnelmaltaan ja löylyiltään erinomainen. Tänne kannattaa tulla vaikka vain saunan vuoksi!

Illalla yhteysaluslaituriin kiinnittyi yöksi purjelaiva Libra, joka vaikutti purjehtivan perhemiehistöllä. Perälippua ei laivassa näkynyt, joten mistä lie ollut kotoisin?
Iltahuvina seurasimme veneen kannelta auringon laskua sekä ihailimme kuun siltaa.


Bullerö, Hemviken 59°11,96N 18°50,54E