<>

<>

sunnuntai 30. heinäkuuta 2017

Ahvenanmeren ylitys Arholmaan



Kuulemamme mukaan yksi klassinen Ahvenanmeren ylitysreitti on juurikin käyttämme Rödhamn – Arholma. Matkaa satamasta satamaan tulee perämerellisestä näkökulmasta vaatimattomat 32NM. Lähes koko matkan jompi kumpi ranta näkyy paljaalla silmälläkin, joten aivan täyteen avomeritunnelmaan ei tällä välillä pääse.

Matka alkoi taittumaan mukavasti purjein sivumyötäisessä tuulessa, kunnes keskellä Ahvenanmerta tuuli tyyntyi lähes kokonaan. Ei auttanut kuin käynnistää kone. Samalla saimme vaivoiksemme Kastelholmasta alkaneen moottorin ohjauspaneelin hälytysäänen piippauksen. Ilmeisesti Kastelholman yöllinen reilu sadekuuro oli tuonut kosteutta väärään paikkaan aikaansaaden latausmerkkivalon syttymisen ajoittain. Pikainen googletus kertoi vaivan olevan tyypillinen Volvo Penta MD-20xx sarjan ohjauspaneeleille. Mittaripaneelin volttimittari kertoi lahjomattomasti latauksen toimivan hyvin, joten en huolestunut merkkivalosta sen enempää. Piippaava ääni oli vain kovin hermoille käypä. Huomasin äänen sammuvan, kun moottorin ohjauspaneelin hehkutusvipua painaa alaspäin ”alarm test” asentoon. Opinkin polkaisemaan vipua varovasti kengänsyrjällä rantautumisten aikana, muutoin olimme selvinneet matkasta pelkkien purjeiden avulla. Nyt olisi edessä pitempi koneajopätkä avomerellä ja hälytysäänen piippaus oli lähes jatkuvaa sekä ärsyttävää. Näppäränä sähköinsinöörinä keksinkin pian ns. work around -ratkaisun. Kiskaisin hälytyssummerin johdon irti. Johan hiljeni.

Ruotsin rannikon läheisyydessä tuuli virkosi ja pääsimme nostamaan purjeet. Purjehdimme aivan Arholman sataman suulle asti, jossa aloimme ihmettelemään täyden oloista satamaa. Lahdella oli ankkuroituneenakin muutamia purjeveneitä. Mekin harkitsimme jo ankkuroitumista, kunnes näimme pienen rakosen aivan laiturin toisessa reunassa. Kun laituriltakin näytettiin meille paikkaa juuri siihen rakoseen, päätimme tarttua tilaisuuteen. Pikku sovittelulla mahduimme hyvin ja saimme keulan laituriin kiinni.



Arholman pohjoisrannalta löytyy armeijan vanha rannikkotykistöasema, joka on nykyisin turistikäytössä. Käväisin paikalla toteamassa maisemat komeiksi ja tuliaseman sijainnin strategiseksi suojaamaan Tukholman saariston pohjoisen sisäänmenoväylän.


Pyörähdin myös saaren toisen puolen yhteysaluslaiturilla, jonka yhteydessä on elintarvikekauppa sekä polttoaineasema. Samalla pääsin näkemään kuinka jäätelöt toimitetaan saaristokauppoihin. Olisihan tuo makia kesäduuni olla RIBin jäätelökuskina ja pöristellä ympäri saaristoa jäätelölastin kera. Saakohan kuormasta syödä?


Illalla teimme vielä reissun saaren tunnusmajakalle, joka on rakennettu 1768. Ylhäällä kallioilla oli mukava istua iltaa ja juhlistaa saapumistamme Tukholman saaristoon.



perjantai 28. heinäkuuta 2017

Rödhamn

Kiirettä Ahvenanmeren ylitykseen ei ollut, joten purjehdimme lyhyehkön legin kevyessä tuulessa Maarianhaminan itäsatamasta Rödhamniin. Saapuessamme satamaan hyvissä ajoin käynnissä oli varsinainen aamun joukkopako, joten vapaita poijuja oli runsaasti. Päivän mittaan satamaan saapui veneitä tasaisena virtana ja illalla laiturissa komeili hyvä rivi niin suomalaisia kuin ruotsalaisiakin purjeveneitä.



Kaikkien lukemiemme positiivisten juttujen jälkeenkin sataman ja saaren hyvä tunnelma pääsi hieman yllättämään meidät. Satamakahvilan tarjonta oli juuri saarikohteeseen sopiva ja savulohi oli selkeästi koko reissun maukkain savukala.



Saarelta löytyy modernimpien paikannusjärjestelmien myötä käytöstä poistettu museoitu radiomajakka, joka on saaren kävijöiden ihmeteltävänä. Entisaikain radiotekniikan ihmeet tietysti lämmittivät nykypäivän radioinsinöörin mieltä ja viihdyin museossa huomattavan pitkään isokokoisia radiolaitteita ihmetellen. Yleisempää merenkulullista mielenkiintoa tosin saattavat herättää saaren eteläpuolen rannan lukuisat harjoituskummelit, joita saaren vierailijat ovat selvästikin kasailleet. Yritin käydä ihastelemassa näitä kivikasoja lähempääkin, mutta tiirat puolustivat pesimäaluettaan sen verta äkäisesti, jotta päätin ottaa kuvan hieman kauempaa. 



Istuimme iltaa eteläpuolen jyrkillä kallioilla auringon lämmössä lepuuttaen silmiä avomerimaisemassa nauttien meren aaltojen kohinasta ja ohi lipuvia veneitä ihaillen. Illan päätteeksi totesimme saunan löylyt, tunnelman ja maisemat maineensa veroisiksi. Komea uimalaituri houkutteli meidät haastamaan itsemme ja pulahtamaan tämän kesän raikkaisiin uimavesiin. Tällä saarella olisi viihtynyt pitempäänkin, mutta sääennusteet näyttivät hyvää ylityskeliä Ruotsiin, joten visiittimme jäi tällä kertaa yhden yön mittaiseksi. Tänne palaamme uudestaan.



torstai 27. heinäkuuta 2017

Maarianhamina


Kastelholman suunnasta Maarianhaminaan tultaessa reitti kulkee kauniin Lemströmin kanavan kautta. Kanavan yli menevä silta avautuu tasatunnein noin kymmeneksi minuutiksi. Kanavan läpi oli hauska ajella katsellen vastaan tulevia veneitä sekä ihmisiä, jotka olivat selvästi tulleet katsomaan sillan avautumista ja veneiden virtaa.

 

Vapaista venepaikoista ei itäsatamassa ollut pulaa, koska Poker Run veneet tekivät juuri lähtöä satamasta meidän sinne saapuessa. Maarianhaminan palvelut tietysti toimivat kuten odotimmekin, mutta viihtyisään pikkukaupungin tunnelmaan pääsimme vasta iltakävelyllä, kun kävelimme hyvin hoidettujen puuomakotitalojen korttellien kautta kohti länsisatamaa. Länsisatamassa, johon monet vieraspurjeveneet olivat yöksi tullet, vaikutti olevan itäsatamaa levollisempi tunnelma. Sen kupeessa olevan merenkulkumuseon terassiravintolassa söimme seuraavana päivänä maukkaan lounaan.  Myös länsisataman punaisen rakennuksen ravintolaa kehutaan kovasti, mutta se jäi meiltä tällä kertaa kokeilematta.


Seuraavana päivänä metsästimme veneilytarvikeliikkeitä, joita Maarianhaminaan on ripoteltu kolmen kilometrin säteelle useampi. Jaksoimme kävellä kahteen niistä Wemarin:in, joka oli erikoistunut vene-elektroniikkaan sekä Byggvaruhuset -rautakauppaan, jossa oli ihan kohtuullisesti varustettu veneilytarvikeosasto. Löysimme puuttuvat tarvikkeet ja palasimme keskustaan itärantaa pitkin Mariebadin uimahallin ohi. Sjökvarterin miljöö oli viehättävä ravintoloineen ja SALT –putiikkeineen. SALT myy enimmäkseen Ahvenanmaalla käsityönä valmistettuja tuotteita.

 
Kahden päivän jälkeen tuntui kuin että Maarianhamina olisi hiomaton timantti ja ajatukset alkoivat suunnata jo kohti saaristomaisemia.

 

maanantai 24. heinäkuuta 2017

Kastelholm - vihreän poijun satama

Nostimme ankkurin aamusta ja suuntasimme kohti Kastelholmaa. Alkumatkan kapean väylän koneistimme, mutta merimaiseman avauduttua nostimme purjeet. Tuuli kääntyi takatuuleksi, joten vetäisimme värit päälle eli nostimme genaakkerin. Ensimmäistä kertaa tälle kesälle.


Juuri ennen Kastelholman satamaa merikartan syvyyskäyrät ja lukemat näyttävät purjeveneen kannalta hieman huolestuttavilta. Mutta koska s/y Solsidan oli siellä käynyt, totesin meidänkin kyllä pääsevän perille. Matalimmassa kohdassa väylä oli merkitty hyvin kardinaalimerkkiportilla ja selvästikin ruopattu, sillä matalin mittaamani syvyyslukema näytti olevan 3,2m. Sataman tietoja etsiessäni huomasin myös Haaveena hyvä kuva -blogin Katinkan käyneen siellä. Hänen hyvän kuvareportaasin alueen tarjonnasta löydät täältä (linkki).



Sataman isännöinnistä omalta osaltaan huolehti Gunvald Larsson, josta myös varoiteltiin kyltin kera satamaan johtavan tien varressa. Todellisuudessa kuvan koiruus paljastui varsin lupsakaksi vanhaksi herraksi, joka seurasi isäntäänsä joka paikkaan.



Alueen maisemat sekä sataman leppoisa tunnelma sopivat meille ja viihdyimme Kastelholmassa kaksi yötä.



Veneen kannella istuessa pystyi kuuntelemaan ympäriltä kantautuvia työn ääniä, sillä molemmilla rannoilla lampaat huolehtivat perinnemaiseman ylläpidosta. Vanha sanonta näyttää pitävän paikkansa, sillä lampaidenkin mielestä ruoho on vihreämpää aidan toisella puolen.


Toki tutustuimme Kastelholman upeisiin linnanraunioihin opastetulla kierroksella sekä kävimme kuuntelemassa linnassa jousisekstetin konsertin.






Linnan viereistä rantapolkua kulkiessamme kiinnitin huomiota kuinka polun reunamerkit olivat aivan vääränlaiset! Eteläviittojen sijaan paikalla olisi pitänyt olla ehdottomasti länsiviitat.
 
 
Veneilyloma on selvästikin tehnyt tehtävänsä, sillä kannella istuessani päädyin pohtimaan poijujen väritystä. Miksi ihmeessä kaikki poijut ovat lähtökohtaisesti punaisia? Tai olleet sellaisia ennen auringossa haalistumista. Olisihan se paljon helpompaa jos poijuja valmistettaisiin riemunkirjavissa väreissä. Satamaa lähestyttäessä voisi sopia selkeästi muun miehistön kanssa että otetaan tuo musta poiju vasemmalta puolen. Ja tämä pohdinta sai alkunsa sataman yksinäisestä vihreästä poijusta.
 
 
Poijupohdintojakin tärkeämpää on muistaa nauttia tunnelmasta kun itselle sopiva satama sattuu kohdalle. Meille tämä oli sellainen.
 
 

 




lauantai 22. heinäkuuta 2017

Ankkurissa

Siirtopurjehduksella, vaikka se onkin yhdistetty lomaan, ei oikein voi mennä purjehdushenkisesti sinne minne tuulet vievät. Peltigenuan ääni on tullut tutuksi. Onneksi matkan varrelle on sattunut myös hienoja purjehduspäiviä. Yksi niistä oli reilun 20 mailin legi Hamnholmnista suosittuun Bänö Önin ankkurilahteen Kihdin luoteispuolelle. Reittimme kulki Junfruskärin läpi ja kuulimme lehmälauman huvittavat ammumiset väylällä ajaessamme. Jungfruskär kohteena jäi kuitenkin odottamaan tulevia purjehduksiamme.




Ankkuroimme veneen suojaisaan lahteen, jossa on poukamia valittavaksi saakka tuulen suunnan mukaan. Viileähkö päivä ei houkutellut ulos, vaan panostimme legin jälkeen päiväuniin. Ankkuri-illan tunteja tuli hyödynnettyä myös siivoukseen. Urakoidessani kiitin mielessäni veneen rajallisia neliöitä. A-P:n fiksaaman nacholautasen jälkeen ilta oli kirkastunut ja istahdimme veneen etukannelle nauttimaan yhdestä vene-elämän parhaista puolista eli illan aurinkoisesta saaristomaisemasta.


torstai 20. heinäkuuta 2017

Hamnholm

Toisena Nauvon iltana ihailin erästä Tall Ships Racen venettä, joka tuli ankkuriin sataman edessä olevaan salmeen. Muitakin laivoja tiesin sinne olevan matkalla, mutta emme tällä kertaa jääneet niitä katsomaan. Salaa kuitenkin toivoin, että näkisimme Racen osallistujia Nauvosta kohti länttä matkaa jatkaessamme ja niihän se onni meitä potkaisi. Kolme upeaa ilmestystä lipui meitä vastaan.



Olimme sopineet kiinnittymisestä ja saunan vuokraamisesta Hamnholmissa Houtskarissa. Paikan löysimme, kun tutkimme veneen mukana kuusi vuotta sitten saamaamme kartta ja yritimme etsiä sopivaa ankkuripaikkaa tai satamaa Kihdin selän itäpuolelta. Veneen edellinen omistaja oli merkannut karttaan ankkuripaikan ja hetken googlailtuani löysin upeat kuvat saunasta, jota veneilijätkin saivat Hamnholmista vuokrata.



Illan vietimme veneen rauhassa ja upeasta saunaelämyksestä paljuineen  ja kauniine maisemineen nauttien. Kyllä venelomailu saaristossa on upeaa.





Lisää paikasta osoitteessa www.hamnholm.fi.

keskiviikko 19. heinäkuuta 2017

Nauvon keinuva asfaltti

Meitä oli varoiteltu suosittujen satamien täyttymisestä alkuiltapäivästä, joten laitoimme herätyskellon soimaan seitsemäksi ja tekaisimme nopeutetun lähdön. Kahvit termokseen, leivät jääkaappiin ja köydet irti. Kaffet juotiin Iniön ulosmenoväylää koneistaen. Tuulen heräillessä nostimme purjeet. Loppumatkasta nautiskelimme hyvävauhtisesta purjehduksesta. Nauvon lähettyvillä ylitettiin 7 solmun vauhti usean mailin ajan.



Sataman edustalla oli kuhinaa veneiden lähtiessä ja saapuessa. Puolen päivän aikaan tilaa löytyi vielä helposti. Saimme jälleen perän avotilan kohti ilta-aurinkoa. Heti rantautumisen jälkeen lähdimme nälkäisinä maastontiedusteluretkelle. Josko satamasta löytyisi lounasruokaa? Eri ravintelien lounastarjontaa tutkiessa ihmettelin reippaasti keinuvaa Nauvolaista asfalttia. Tie tuntui keinuvan holtittomasti suuntaan jos toiseen. Oikein ääneen ihmettelin, miten saman kylän hieman heppoisen oloinen laituri oli tuntunut oikein tukevalta kävelyalustalta sataman aallokossa.

Lounaspaikaksi valikoitui Hotel Strandbo tarjolla olleen kalapöydän perusteella. Pöydän antimet olivat erinomaisen hyviä ja lähetin keittiöön erityiskiitokset ruodottomasta graavisiiasta.


Nauvon kivikirkko osoittautui kauniiksi ja historiallisesti varsin mielenkiintoiseksi goottilaistyylisine kattoineen. Liekö hyvä sijainti luonnonsatamineen Tukholman ja Turun välillä vaikuttanut asiaan?



Apteekkireissulla pyörähdimme myös paikallisessa antiikkiliikkeessä, jossa nostalgiannälkäinen olisi löytänyt paljonkin hankittavaa. Huomattavan isokokoisen hirvenpään kohdalla totesin valikoiman olevan todellakin hyvin kattavan. Toki hyllyn päällä komeili myös liuta pienempiä metsän eläimiä täytettyinä versioina.


Veneen muonavarastoja täytettiin pariin otteeseen hyvän valikoiman K- ja A-marketin antimin. Erityismaininnan ansaitsevat makeat Nauvolaiset mansikat, joita ostimme marketin edustan torimyyjältä. Myös Najaden-pitserialaivan tuotteet totesimme suositusten arvoisiksi. Sataman putiikeistakin löytyi yhtä sun toista, joten todellakin voi todeta Nauvon palvelutarjonnan olevan erittäin kattava.
 

tiistai 18. heinäkuuta 2017

Lyhyt legi Iniöön

Heräsimme aikaisin ja muiden vielä nukkuessa lähdimme liikkeelle aamuauringon lämmössä. Ajelimme koneella vastatuuleen lyhyen legin Iniöön. Perillä loki näytti 7.6NM. Rantautumismaljoja ei kehdattu näin lyhyen legin jälkeen ottaa. Niiden sijaan juopaisimme rannan kahvilakojun terassilla tuoreet munkkikahvit.

Satamassa on venepaikkoja rajallinen määrä ja iltapäivän puolella satamakapteeni joutui käännyttämään veneilijöitä pois sataman tultua täyteen.




Iniön kirkko on saaristokirkoksi varsin vaikuttava. Oven päällä komeilee vuosiluku 1798.





Täydensimme ruokavarastojen pikkupuutteet kyläkaupasta sekä vaihdoimme kaasupullon. Iniössä kaikki on lähellä satamaa. Kylästä näkyi löytyvän jopa pankki ja posti.



lauantai 15. heinäkuuta 2017

Saariston yllätyksellisillä tuulilla Peterzenin satamaan

Isokarista päätimme lähteä Kustavin suuntaan. Alkumatkaksi oli tiedossa hieman pomppuista keliä yöllä puhaltaneen tuulen jäljiltä ennen saariston suojaan pääsyä. Vajaan tunnin kestävä aallokko tuntui kuitenkin varsin kesyltä haasteelta siirtourakan jälkeen. Ensimmäiset viisi mailia sujui reippaassa tuulessa ihan pieneksi reivatulla purjeilla ja saavuttuamme Kustavin ohi kulkevalle kapealle väylälle päätimme ottaa isopurjeen kokonaan pois. Pelkällä genuallakin vene kulki leppoisan kivasti ja tuntui helpolta hallita tuulessa, joka vaihteli 3 ja 10 m/s välillä. Kokemattomasta saaristopurjehtijasta tuulen temput tuntuivat oudoilta.
Mieleeni on joskus 90 -luvun alusta painunut Peterzenin nimi kukkakuosisten tekstiilien kautta ja halusin siksi käydä katsomassa millainen perheen luotsaama satama on. Sen sijainti on suojainen ja miljöön suunnittelussa on käytetty visuaalista osaamista.


Lopulta päätimme viipyä satamassa kaksi yötä. Itse satamaa palveluineen suosittelemme ja lenkkireititkin löytyivät läheltä. Lisäksi 1,6 km:n päässä sijaitseva Kustavin käsityöläisten kylä ansaitsee maininnan. Ravintolan ohjelmatarjonta viikonlopun espanjalaisine teemoineen oli oikein viihdyttävä, mutta ruoista voi olla monta mieltä. Joka tapauksessa miljöö oli enemmän kuin viehättävä ja saimme meidän mittapuun mukaan ainutlaatuisen mahdollisuuden nauttia lämpimästä kesäillasta sitloorassa elävää espanjalaista musiikkia kuunnellen.