Kansainvälisen kaupan keskus ja hyvä sijainti kaupan
kulkureittien varrella Itämeren keskellä. Siis Hansaliiton aikaan. Ja sen kyllä
huomaa vielä tänäkin päivänä. Ei ole ollut rahasta puutetta kun taloja, muureja
ja kirkkoja on rakenneltu.
Kuulemma kirkkoja Gotlannissa riittää, sillä yksi tapa
osoittaa varallisuutta oli rakentaa kylälle oma kirkko. Liekö kirkoille ollut
myös tarvetta, sillä voisi epäillä entisaikain menon voineen olla aika
villiäkin, kun laivat ovat saapuneet satamaan ja merimiehet ovat päässeet viettämään
vapaailtaansa. Visbyn goottilainen tuomiokirkko lasimaalauksineen on edelleen varsin
vaikuttava ilmestys pienen kaupungin kirkoksi.
Rahaa on siis päässyt kertymään Visbyhyn aikain saatossa. Rahamiehet
ovat tietysti tarvinneet jotain mielekästä tekemistä, joten muutamat joutilaat herrat
ovat päättäneet vuonna 1855 perustaa aikansa kuluksi puutarhan. Kävimme
ihmettelemässä tätä De Badande Wännerna -yhdistyksen omistamaa botaniska trädgårdia.
On varmaan ollut hauska käydä reissuilla maailman äärissä keräilemässä
eksoottisia kasveja, joilla on sitten voinut elvistellä kotipuolessa. Tämäkin erikoinen hieman kuusen näköinen puu oli raahattu
muistaakseni jostain väliameriikasta.
Nykyisellään kasvien keräily ei ole ilmeisesti kovin suosittu
harrastus, joten yhdistyksen nykyiset nokkamiehet ovat hommanneet jazz -orkestereita
soittamaan puutarhaansa joka torstaiksi. Tämähän sopi meille ja kävimme
kuuntelemassa tunnin mittaisen setin ruusujen keskellä.
Olimme kuulleet varoituksia, että Visbyhyn ei välttämättä
kannata mennä Stockholmsveckanin aikaan. Siis viikolla 29. Silloin siellä
kuulemma biletetään isosti. Tämä maaginen viikko alkoi lähestyä ja sisempi
satama-allas alkoi täyttyä moottoriveneistä.
Eräässä jahdissa kuulosti olevan äänentoistolaitteita enemmän
kuin keskisuuren kaupungin isoimmassa diskossa. Musiikkimaku tuntui koostuvan
90-luvun parhaista eurodancebiiseistä. Rokkikonserttitason volyymi ei tuntunut
ainakaan päiväsaikaan häiritsevän ketään. Ehkä se oli juuri sitä mitä sisäsataman veneyhteisö oli tullut tänne hakemaan. Me emme. Oli tullut aika jatkaa
matkaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti