Hellepäivien hupia

Lämpimän päivän illaksi ajoimme veneen kotisatamasta alle mailin päähän Oulun keskustan Meritullin vierasvenesatamaan.

Ystävämme saapuivat paikalle polkupyörin ja nautimme lämpimän päivän illasta veneen kannella pikkupurtavan kera. Auringon alkaessa laskea kohti horisonttia ystävämme jatkoivat matkaansa ja me päätimme siirtää veneen Oulunsalon Varjakkaan rauhallisempaa yöpymistä varten. Matalalta paisteleva aurinko tyynellä merellä tarjoili mukavasti silmänruokaa.

Erittäin hyvin ja pitkään nukutun veneyön jälkeen nautiskelimme meriaamiaisen veneen kannella. Rauhallisesta aamuhetkestä jatkoimme tyynen helteisessä kelissä takaisin kotisatamaan. Kyllä lyhytkin venereissu voi tuntua kunnon irtiotolta!

Vatungista kotiin

Vatungin vierasvenesatama oli meille entuudestaan käymätön paikka. Tilavan satama-altaan toisessa päädyssä on aktiivisessa käytössä oleva kalasatama. Varsinaisessa vierasvenelaiturissa on leveän näköisiä aisapaikkoja, mutta aisat ovat kovin lyhyitä pidemmille veneille. Vierasvenelaiturin toisen reunan aisapaikat voisikin korvata peräpoijuilla, jolloin laituri toimisi hyvin myös pidemmille veneille. Me päätimme laittaa veneemme kylkikiinnitykseen heti sisääntuloaukon viereiseen laituriin, jossa näytti olevan hyvin tilaa. Tästä vene olisi ollut helppo siirtääkin, jos sanomista olisi tullut.

Satama-alueelta löytyvät niin uimapaikka kuin kahvila-ravintolakin. Veneilijöiden ja karavaanareiden käytössä oleva huoltorakennus pääsi yllättämään hienolla kunnollaan. Saunakin olisi ollut tarjolla, mutta saavuimme Vatunkiin myöhään ja ravintola oli jo kiinni eikä saunan avainta saanut enää kuitattua.

Aamulla katselimme avomeren suunnasta tulevia vaahtopäitä ja tuijottelimme päivän tuuliennusteita, jotka povasivat tuulen hieman tyyntyvän iltapäivällä. Tuulen tyyntymistä odotellessa nautiskelimme jäätelöstä aurinkoisessa päivässä. Paitsi että tuuli ei ottanut tyyntyäkseen ja odottaminen on vaikea laji. Niinpä päätimme ystäviemme kanssa yhteistuumin lähteä matkaan jotta olisimme joskus perilläkin. Heillä päivän legin pituus Iin Röyttään oli noin 20NM ja me jatkoimme siitä vielä toisen mokoman kotisatamaan asti.

Tuulta oli vaihtelevasti 8-10m/s, joten päivän vauhdit olivat jälleen helposti yli seitsemän solmun reivatuillakin purjeilla. Sääennusteiden vastaisesti tuuli ei osoittanut minkäänlaisia tyyntymisen merkejä ennen Iin Röyttää, jolloin tuuli putosi ennusteiden mukaisesti 7m/s nurkille ja meno muuttui varsin leppoisan oloiseksi vaahtopäiden kadotessa. Kun pääsimme saarten suojaamalle Kellon merelle, aalto katosi kokonaan. Tasaisessa menossa ruoanlaitto käynnistyi välittömästi ja maha oli täynnä jo ennen Suenväylää. Nallikarin loppusuoran ennen satamaa nautiskelimme kesäisen letkeässä lomapurjehduskelissä. Hieno lopetus lyhyehkölle lomapurjehdukselle.

Ukkosrintaman jälkeen Kemistä Kuivaniemen Vatunkiin

Kaksi yötä samassa satamassa on meille aina ollut pitkä aika yhdessä paikassa. Niin tälläkin kertaa. Ystävämme olivat suunnitelleet menevänsä seuraavaksi Kuivaniemen Vatunkiin, jonne on Kemistä noin 22NM pikkupyrähdys. Päätimme liittyä seuraan, sillä emme ole ennen käyneet siellä. Päätökseen myötävaikuttivat sääennusteet, jotka näyttivät edelleen kovin tuulisilta. Tuulen kanssa pärjää reivaamalla, mutta avomeren reilumpi allokko käy pitemmän päälle raskaaksi. Lisäksi tuulen suunta näytti sopivalta Vatunkia ajatellen, eikä näitä vaihtoehtoja Perämerellä nyt liikaa ole.

Matkaan olisimme halunneet päästä heti aamupalan jälkeen, mutta sadetutkat ja ennustemallit näyttivät ison ukkosrintaman lähestyvän etelästä. Päätimme jäädä odottamaan sen ohimenoa. Seurasimme tilanteen kehittymistä 15min välein päivittyvästä ilmatieteenlaitoksen säätutkasta ja kun ukkosrintama näytti lopulta sivuuttavan meidät idän puolelta, päätimme lähteä liikkeelle. Ilmeisesti muutkin olivat seuranneet samaa säätutkaa, sillä yhtä aikaa liikkeelle pyrki neljä venekuntaa.

Alkumatkasta tuuli pysyi kohtuullisissa lukemissa, eikä aaltoakaan ollut haitaksi asti. Ehdimme kuvailla veneitä puolin ja toisin. 

Ystävämme saivat napatuksi varsin onnistuneen otoksen veneestämme. Ruorin takana jälleen kipparointivuoroinen H.

Leppoisamman alun jälkeen tuuli ja aallot tarjosivat jälleen sporttisempaa menoa: vauhdit pysyivät reivattunakin helposti yli seitsemän solmun. Olimme juuri kiinnittyneet laituriin kun ystävämme tarjosivat näyttävän sisääntulon satamaan: sisääntulo satama-altaaseen täysmyötäiseen pelkällä isolla yli kuuutta solumua, tiukka  "käsijarrukäännös" vastatuuleen pudottaen samalla ison lazybagiin. Paikallinen purjeveneilijä kävi erikseen kehumassa suoritusta laiturilla. Todellakin näyttävä sisääntulo!

Kesäkissa Blues Kemissä

Kemin vierassatamaan rantautuessa tutut kasvot tervehtivät meitä iloisesti laiturilta. Ystävämme olivat saapuneet Kemiin jo aiemmin ja olivat ehtineet tutustua rantaravintoloiden ruokalistojen tarjontaan. He vinkkasivat meille viereisen ravintola Pursiseuran tarjoavan gourmet-pizzoja, joka kuulosti varsin houkuttelevalta ruokavaihtoehdolta. Päivä oli mennyt hieman kevyemmin eväin, joten emme yrittäneetkään vastustella pizzoja. Vaihtoehdot oli nimetty varsin merellisesti: H tilasi Reelingin ja minä Course Kemin. Mahat täynnä teimme vielä lyhyen rantakävelyn silmäillen sataman veneitä.

Me puolestaan vinkkasimme ystävillemme seuraavan päivän Kesäkissa Blues 2016 -tapahtumasta läheisessä ravintola Puistopaviljongissa. Illan pääesiintyjänä oli upeaääninen Emilia Sisco duona kitarataituri Robbie Hillin kanssa. Tapahtuma pidettiin ulkotiloissa ja varustauduimme tuuliseen ja viilenevään iltaan lämpimin varustein. Kirkkaanpunainen purjehdustakki erottui iloisesti muun konserttiyleisön joukosta, mutta eipähän tullut kylmä. Konsertin jälkeen veneen kannelta sai vielä ihailla upeaa auringonlaskua. Kerrassan upea ilta tämäkin.

Huono olo hienossa kelissä

Pitkäksi venähtäneen illan jälkeen uni maistui pitkälle aamupäivään. Heräämistäni odottaessa H oli ehtinyt lukea ison siivun kirjastaan ja oli jo valmiina irrottamaan köydet päivän merimatkaa varten. Nopea ja sisällöltään varsin niukka aamupala oli hoidettu nopeasti, joten matka Kemiä kohden alkoi omasta näkökulmastani varsin nopeasti. H otti kapteenin osan ja minun vuoroni oli toimia sekä gastina että merikokkina.

Päivä oli lämmin ja aurinkoinen. Alkumatkalla tuulta oli sen verran että purjeetkin päätettiin nostaa. Pitkään emme saaneet olla purjealuksena, kunnes tuuli lopahti kokonaan. Jäljelle jäi vain eilisen reippaan tuulen maininki suoraan sivulta, joka rullasi moottoroivaa venettämme kiitettävästi.

Merikokin lounaslistalla oli taitotason mukaisesti hampurilaiset -eiliseltä jääneitä tarvikkeita hyödyntäen. Merikokin olo oli ollut heräämisestä lähtien hieman hutera ja epäilin eilisiltaisten Jarin kolinoiden sekoitussuhteella olevan jotain osuutta asiaan. Hampurilaispihvien paistokäryt kuumassa pentterissä mainingin rullauksessa viimeistelivät huteran olon selkeästi huonon puolelle ja merikokin täytyi käydä kesken paistopuuhien haukkaamassa kannella tuoretta happea keuhkoihinsa. Muutaman happihyppelyn avittaman sain hampurilaiset valmiiksi ilman ylimääräistä kalanruokinta-ohjelmanumeroa. Hieman yllätyksekseni hampurilainen maistui kannella tarjoiltuna varsin maukkaalta ja söinkin sen kokonaan. Upealla merimaisemalla on uskomaton vaikutus moneen vaivaan!

Loppumatkan Kemin satamaan moottoroimme rasvatyyntä merenpintaa ihastellen. Ei tätä kuitenkaan ihan joka päivä näe.

Naapuriseuran saunassa

Muutaman päivän lomapurjehduksen ensimmäisenä kohteena oli purjehdusseuramme saaritukikohta Iin Röytässä. Arjen ajatukset karisisivat viimeistään seuran majan saunassa. Rapsakan tuulen avittamina matka Röyttään alkoi mukavan sporttisesti. Tuulimittari pyöri kympin molemmin puolin käyden puuskassa 12m/s. Reivit päälläkin vauhdit pysyivät yli 7 solmun. Kellonmerellä tuuli hieman laantui ja genoa aukaistiin kokonaan. Loppumatkan vauhti pysyi yli kuuden solmun, joten perille päästiin hyvissä ajoin.

Naapuriseuran Jari ja Jouko olivat laiturilla vastassa viittelöimässä laiturin päässä olevan tilaa ja syväystä. Ystävällisesti he myös neuvoivat pitämään kannella hyvin kiinni veneestä äkkipysäyksen varalta. Röytän satamassa syvyyden riittävyys purjeveneille etenkin betonisten poijupainojen kohdalla ei juuri tuon laiturin päädyssä ole itsestäänselvyys. Normaalisti käyttämämme purjevenelaituri uhkasi keväällä upota ja on nyt viety remontoitavaksi. Tieto laituriremontista näyttää tavoittaneen hyvin alueen veneilijät jotka loistivat poissaolollaan. Isossa satamassa oli vain muutama vene. Naapuriseuralaisten sauna oli jo lämpimänä ja he totesivat ettei meidän kannata viereistä saunaa erikseen lämmittää ja tarjosivat saunaansa meidän käyttöömme. Kiitimme tarjouksesta ja mahdollisuudesta päästä nauttimaan naapuriseuran saunan kuuluisan pehmeistä löylyistä.

Löylyt olivat todellakin maineensa veroiset ja näkymät terassilta vertaansa vailla.

Tuuli tyyntyi illaksi satama-altaassa ja saunan jälkeen oli mukava istuskella veneen kannella sihijuomaa nauttien.

Illanpäälle Jari vielä kutsui veneellensä ottamaan ”kolinat”. Ameriikan veneessä kun on pakastin, jossa on kätevää tehdä jäitä grogilasiin. Ei onnistu meidän veneessä. Hyvässä seurassa ja kolinaa nauttiessa aika vierähti kuin siivillä. Kelloa muistin katsoa aivan liian myöhään. Mutta lomallahan tässä ollaan, nukutaan sitten aamusta hieman pidempään.

Vötkäilyä ankkurissa sekä puomijarrun ihmettelyä

Loma alkoi, mutta valitettavasti pidempi purjehdusreissu kaukaisempiin kohteisiin jää tältä kesältä väliin. Tänään keli oli loistava, joten paikkasimme tilannetta päiväpurjehduksella. Päätimme purjehtia lyhyen matkan läheisen Hermannin saaren edustalle ankkuriin. Vötkistelimme rauhassa kannella kahvikupin ja lehtien kera. Veneen rauhallisessa keinahtelussa päiväunetkin maistuvat makoisille. Mitäpä sitä aina kiiruhtamaan kauas.

Päiväunilta herättyämme suunnittelimme mahdollista reittiä lomapurjehdukselle. Muutaman päivän purjehdus lähialueella näyttäisi mahdolliselta. Olisihan se hienoa, jos ehtisimme kelien salliessa pyörähtää Marjaniemessä, Sandskärissä, Selkä-Sarvessa sekä Iin Röytässä. Enempään tuskin aika riittää.

Paluumatkan myötätuuleen ihmettelimme asentamani puomijarrun toimintaa. Päätin hankkia sellaisen pienentämään vahinkojiipin riskiä isomman aallokon myötätuulipurjehduksessa. Entuudestaan puomijarrusta ei meillä ollut kokemusta, tosin sellaisen omistavat kehuivat kapistusta vuolaasti.

Ensimmäisten jiippien jälkeen totesimme Walderin puomijarrun tekevän sen mitä luvataankin. Ja tehokkaasti. Puomi kun ei tahtonut jiipissä siirtyä millään puolelta toiselle, ainakaan noin 5m/s tuulessa. Tätäkin siis pitää harjoitella.