<>

<>

tiistai 28. huhtikuuta 2015

Perämeren pinnanmuotoja ja heijastuksia

Meri on kautta aikojen kiehtonut ihmisiä. Veneily on yksi tapa nauttia siitä. Itse pidän erityisesti avomeripurjehduksesta, sillä se tarjoaa upeaa merellistä maisemaa silmänkantamattomiin. Vaikka vesi sinänsä on läpinäkyvää ja kirkasta, voi meren pinta yllättää kauneudellaan.

Jos meren pintaa pitäisi yhdellä sanalla kuvailla, niin useimmilla tulisi varmastikin mieleen sana aaltoileva. Kauneimmillaan rauhallisesti aaltoileva meren pinta lienee sen heijastaessa auringon säteitä kuin pieniä timantteja.
Haukiputaan edustan merialue




Tuulettomassa kelissä meren pinta kuvioituu upeasti taivaan värien heijastuessa hitaasti vellovan vanhan ristiaallokon pinnanmuodoista.
Suomen aluevedet Kokkolan korkeudella




Joskus harvoin tyyni ja aalloton meren pinta luo seesteisen, pysähtyneen tunnelman, jota on lähes sääli rikkoa veneen peräaalloilla.
Perämeren pohjukka, Sandskärin itäpuoli




Täysin tyyni meren pinta voi yllättää ja näyttää auringon valossa todella tummalta, lähes mustalta.  Mustan veden vaikutelman rikkovat auringon valossa valkoisena kimmeltävät veneen keula-aallon kuohut.
Merenkurkun pohjoispuolen merialue




Tuulettomassa sadekelissä voi nähdä kuinka isot sadepisarat iskeytyvät meren pintaan. Aivan kuin taivaasta sataisi herneitä jotka rummuttavat veden kalvoa.
Oulun edustan merialue



Lyhyemmällä kameran suljinajalla sadepisaroiden muodostamat pintakuviot tulevat näkyviin. Tumma sadepilvi värjää meren pinnan saven harmaaksi tuoden mieleen kuun pinnanmuodot. Väittävät muuten kuun pinnanmuotojen muodostuneen meteoriittien törmätessä kuun pintaan. Uskoisikohan tuota selitystä?
Oulun edustan merialue


Aurinkoisena kesäpäivänä Perämeren pohjukan kirkkaat rantavedet välkehtivät kauniisti tuoden mieleen tarujen Eldoradon, tuon kultaisen kaupungin.
Perämeren pohjukka, Seskarö

lauantai 25. huhtikuuta 2015

Katinka kysyy ja H vastaa

Nyt kirjoitan asioista, joista en varmaankaan tulisi kirjoittaneeksi ellei Haaveena hyvä kuva -blogin Katinka olisi kutsunut minua mukaan Liebster blog award -haasteeseen. Ideana on laatia 11 kysymystä ja haastaa mukaan lukijamäärältään pieniä blogeja vastaamaan niihin.


Näin Katinka kysyy ja minä vastaan:

1. Jos saisit tilaisuuden, lähtisitkö käymään kuussa?
En. Nautin mieluummin elämästä Telluksella.

2. Mitä harrastuksia / kiinnostuksen kohteita sinulla on?
Kiva kun ei tarvinnut rajoittua harrastuksiin. Jotkut näistä ovat välillä sen verran horroksessa, että tuskin niitä voisi jatkuvasti harrastuksiksi kutsua. Purjehdus, lenkkeily, laskettelu, maastopyöräily, hiihto, spinning, lukeminen, pianonsoitto, käsityöt, kasvihuonetomaattien kasvattaminen ja ruuanlaitto.

3. Elämäsi suurimmat saavutukset?
Suurena saavutuksena (ja varmaan myös onnenkantamoisena) pidän sitä, että elämä on antanut minulle paljon enemmän kuin olen koskaan uskaltanut uneksia: Perheen, mielenkiintoisen työn ja mahdollisuuden purjehtia vapaa-aikana!

4. Millaisia blogeja luet mieluiten ja miksi?
Veneily- ja lifestyleblogeja. Veneilyblogeissa kiinnostaa tietysti kaikki vesillä oloon, vene-elämään ja -kohteisiin liittyvä. Lifestyleblogeista haen kai sitä mitä ihmiset usein hakevat naistenlehdistä: kurkistusta oman arjen ja kokemuspiirin ulkopuolelle.

5. Pidätkö ruoanlaitosta, onko sinulla jokin oma bravuri ruoka?
Kyllä! Montakin, mutta mainittakoon vaikka pasta carbonara (josta olen tosin jo syönyt itseni vähän ulos, koska lapset vaativat sitä erääseen vaiheeseen vähän liian tiuhaan). 

6. Viini, olut vai siideri?
Viini.

7. Järki vai tunteet?
Ensin järki, mutta aina loppupeleissä tunteet.

8. Mistä unelmoit?
Terveydestä ja hyvinvoinnista koko perheelleni.

9. Parhaat keinosi poistaa stressiä?
Nukkuminen ja liikunta.

10. Heikkoutesi?
Voimakastahtoisuus...

11. Vahvuutesi?
No tuo edellämainitsemani voimakastahtoisuus.

Kiitos Katinka sinulle haasteesta. Omalta osaltani jätän haasteen avoimeksi niille, ketkä siihen haluavat tarttua. Jospa joku Pohjoisen veneilyblogin kirjoittaja kuten S/Y Mamarosa, S/Y Stellapolaris tai S/Y Petrina asiasta innostuisi. Mikäli joku päättää tähän avoimeen haasteeseen tarttua, niin vastauksia lukisin mieluusti seuraaviin kysymyksiin:

1. Jos olisit vaatekappale, niin mikä vaatekappale olisit?
2. Vesi, tuli, maa vai ilma?
3. Miksi valitsit kysymyksessä 2 nimeämäsi elementin?
4. Mitä teet kesäloma-aamuna ensimmäiseksi herättyäsi?
5. Haluaisitko ylittää Atlantin purjeveneellä?
6. Mikä oli parasta mitä sinulle tapahtui eilen?
7. Mikä on lempivuodenaikasi?
8. Kenet ottaisit mukaan neljän viikon purjehduslomalle?
9. Miksi aloitit blogin?
10. Mitä kieltä haluaisit osata?
11. Mikä on lempivärisi?

Ensimmäiseen ja viimeiseen kysymykseen on vahvasti vaikuttanut lasteni kymmenen vuotta sitten laatima päiväkodin henkilöesittely. Tuohon ensimmäiseen kysymykseen tuolloin viisivuotias tyttäreni vastasi: "Sukkahousut". Se jäi jotenkin mieleen.


lauantai 18. huhtikuuta 2015

Ravintola Nallikari

Oulun ylpeys on jo vuosia ollut Nallikarin hiekkaranta. Sen kyljessä on kylpylähotelli Eden ja ranta on vuosikausia houkutellut kaupunkiin turisteja ympäri pohjolaa. 

Lähes jokaisella oululaisella on rannasta muistoja. Muistan kuinka serkkujen tullessa kesällä kaupunkiin menimme Nallikariin uimaan ja kävimme ostamassa jätskit rannan sinisestä suuri-ikkunaisesta kahvilasta. 90-luvun lopussa tuo  upealla paikalla sijaitseva kahvilarakennus pääsi rapistumaan onnettomaan kuntoon.


Pari vuotta sitten paikallinen yrittäjä tarttui kuitenkin haasteeseen ja kunnosti rakennuksen uuteen loistoon, 70-luvun henkeä raikkaalla toteutuksella kunnioittaen. Ranta-aluetta on remontoitu ja moottoriveneilijät voivat jo nyt kiinnittyä kunnostettuun betonilaituriin. Me purjehtijat olemme esittäneet kaupungille kainon toiveen kelluvasta laiturista aallonmurtajan jatkoksi. 

Kunnostetun ravintolan antiin saimme ensikosketuksen viime syksynä, kun vietimme seuran lipunlaskuillallista pimenevän merimaiseman tunnelmissa hyvästä ruuasta nauttien. 

Tänään kävimme testaamassa ravintola Nallikarin saaristolaispöydän lounasaikaan. Hyvää oli! Nallikari sijaitsee alle parin kilometrin päästä venesatamasta, joten keväthuoltojen pian alkaessa taidamme käydä nauttimassa lounasta Nallikarissa. Suurista ikkunoista on rentouttavaa katsella ulos ja suunnitella tulevan kesän purjehduksia  avautuvan maiseman merialueella.

lauantai 11. huhtikuuta 2015

Genaakkeri - sukkaan vai rullalle?


Muutaman kesän kokemuksella voisi sanoa genaakkerin olevan varsin käyttökelpoinen purje myötätuuliosuuksille. Tosin mukavuudenhaluiselle rullapurjeisiin tottuneelle perhepurjehtijalle purjepussin raahaaminen kannelle, kaikkien köysien virittely sekä genaakkerin nostot ja laskut tuntuvat hieman ylimääräiseltä vaivalta. Onhan genaakkeri kaunis katsella ja sillä purjehtiminen mukavaa vaihtelua, mutta joskus tulee pohtineeksi kannattaako kaikki vaivannäkö vauhdinlisäykseen nähden? Jos vauhdinlisäyksen arvioisi olevan reilun solmun luokkaa, niin jääkö vauhti kevyillä tuulilla silti liian pieneksi edessä oleviin myötätuuliosuuksiin nähden? Reippaammilla tuulilla vauhtia saadaan kyllä tarpeeksi, mutta sitten ongelmaksi muodostuukin genaakkerin laskeminen kahdestaan.


Ehkäpä genaakkeria tulisi käytettyä nykyistä useammin ja lyhyemmillä myötätuuliosuuksilla mikäli käytössä olisi sukka tai rullalaite. Ainakin hieman vaivalloiseksi tai reippaammissa tuulissa jopa hankalaksikin koettu laskuvaihe olisi huomattavasti helpompi. Tai ainakin niin voisi kuvitella kaikkien mainospuheiden ja videoiden perusteella.

Tekaisin lyhyet listat plussista ja miinuksista jotta sukan ja rullalaitteen erot hahmottaisi paremmin.

Sukka:
+ hinta
+ yksinkertainen toimintavarma rakenne
+ saatavuus ”metritavarana”
+ genaakkerin alakulma säädettävissä normaalisti
- operointi keulakannelta
- sukitettua genaakkeria ei voi pitää ylhäällä odottelemassa seuraavaa myötätuuliosuutta

Rullalaite:
+ käyttövalmiiksi saattaminen ja purkaminen satamassa
+ operointi merellä avotilasta
+ avauksen/sulkemisen helppous eli viitsii aukaista lyhyellekkin myötätuuliosuudelle
- hinta
- genaakkerin alakulman säätö ei mahdollista kaikissa malleissa
- rullalla olevan genaakkerin skuutit haittaavat genoan käyttämistä?
- jiippaaminen käytännössä helpointa sisäänrullauksen kautta?
- sopivuus olemassa olevalle genaakkerille?

Tästä videosta saa hyvän käsityksen rullalaitteen toiminnasta (Selden GX Top Down furler):


Ja tästä näkee sukan toimintaperiaatteen
(NorthSails - Gennaker and Snuffer instructions video):


Jos jollain lukijalla sattuisi olemaan kokemuksia aiheesta, niin mieluusti sellaisia kuulisi. Erityisesti kaipaisin kommentteja sukan pituuden valinnasta sekä rullalaitteen käytännön toimintavarmuudesta.

sunnuntai 5. huhtikuuta 2015

Viluvarpaan suunnitelmat

Näillä leveyspiireillä ei vielä veneillä, mutta ajatukset ovat jo todella lähellä ainakin keväthuoltojen aloittamista. Veneen vahausviikonloppuja on alustavasti hahmoteltu kalenterissa ja varaston järjestelyoperaatiossa katse käy tiuhaan venetavaroissa, jotka ovat nyt pakattuina talvisäilöön.

Yhdet veneelle kesäksi ehdottomasti mukaan tulevat mukavuusvarusteet päätyivät lankalauantaina linssin eteen. Turkistossut nimittäin.

Olen joskus aiemmin kertonut, että turkispohjaiset flipflopit ovat veneellä sisätiloissa suosikkijalkineeni. Nyt keväällä ajattelin turvautua vieläkin järeämpiin kapineisiin. Se tunne, kun herää veneellä on monella tapaa autuas. Tähän en kuitenkaan lue mukaan hetkeä, jolloin astun jääkaappikylmälle lattialle. Villasukat ovat tietysti vakiovaruste, mutta näillä tossuilla kylmä ei hohkaa edes neuleen raosta kohti jalkapohjia.

Muutakin pakkauslistaa laaditaan jo kovaa vauhtia. Sille on päätynyt myös tuo tossujen taustalla oleva villaponcho, jonka neuloin suureksi osaksi viime kesän venereissuilla. 

Ehkä teen seuraavaksi suunnitelmat pentterivarustuksesta. Eihän tässä ole enää kuin kuukauden verran siihen, että vene saataneen vesille.

Vielä muutama sana tuosta armaasta Pohjanlahdesta. Sen jäätilanne on tämä talvena ollut poikkeuksellinen. Ammattimerenkulkijoiden mukaan jäätä on ollut Oulun seudullakin vain Hailuotoon saakka ja meri on pysynyt pitkälle pohjoiseen jäättömänä.  Pienveneilijän kauden aloituksen tilanne ei kuitenkaan ratkaisevasti vaikuta, sillä satama ja rannan tuntuma on vielä tiukasti jääpeitteessä.