<>

<>

sunnuntai 4. syyskuuta 2016

Allt på Sjön Tukholmassa

Ruotsin suurin uiva venemessu järjestetään Tukholman saaristossa Gustavsbergissä, joka on tuttu sekä posliinisista WC-kalusteistaan että Arcona-purjeveneistään. Messujen koosta saa hieman käsitystä katsomalla viime vuoden tilastoja: kävijöitä noin 20000, esillä 270 venettä sekä paljon varuste-, vaate- ja ruokamyyjiä. Lisäksi paikalla pystyi tutustumaan mm. armeijan, poliisin ja meripelastuksen venekalustoon. Venemessujen saaristolaisen markkinatunnelman viimeisteli vanhan merikarhun näköinen haitarinsoittaja :)

Suomalaistenkin on helppo saapua paikalle esim. päivä tukholmassa -risteilyllä, sillä Viking Mariella saapuu Tukholmaan kävelyetäisyyden päähän Slussenin bussiterminaalista, josta bussi 474 vie suoraan Gustavsbergin sataman edustan bussipysäkille!










Valtavasta tarjonnasta päätimme keskittyä meitä eniten kiinostaviin purjeveneisiin kokoluokassa 38-42 jalkaa. Tiukasta rajauksesta huolimatta tarjolla oli seuraavat venemerkit: Arcona, Bavaria, Beneteau, Dehler, Dufour, Hanse, Hallberg-Rassy, Jeanneau ja Linjett. Katamaraanit, isot moottoriveneet, vaate- ja tarvikekojut yms. päätimme suosiolla jättää muiden huoleksi. Aika ei millään olisi riittänyt kaiken ihmettelyyn.

Esimmäisenä tutustuimme paikalliseen Arcona 410:iin, jonka viimeistelyn taso on todella hieno. Venekuume alkoi nousta, kunnes vilkaisin esittelyveneen hintalappua. Ehkä sittenkin jokin toinen, meille parammin sopiva merkki?




Kaikki kiinnostavassa kokoluokassa olleet veneet kierrettyämme voisi yleisesti ottaen sisustuksen osalta sanoa trendinä olevan tumman puun paluu lyhyehkön vaalean kauden jälkeen. Avaruutta ja valoisuutta sisätiloihin oli haettu ikkunoiden runsaalla määrällä, niitä löytyi sekä salongin katosta että veneen laidoilta.

Meidän näkökulmasta järjellisessä hintaluokassa olevista vaihtoehdoista totesimme suosikkimerkiksemme edelleenkin Dufourin, jonka malli 382 tuntuu varsin houkuttelevalta kokonaisuudelta.





Yleisesti ottaen kannen ratkaisuista pisti silmään, että kaikki esillä olleet veneet oli varustettu itsejalustavalla fokalla. Aikaisemmin suosiossa olleet genuat loistivat poissaolollaan. Ymmärrän kyllä, että itsejalustavalla fokalla kryssiminen on tavattoman helppoa suurikokoiseen genoaan verrattuna, mutta tarvitaanko kevyemmällä tuulella keulaan jokin isompi purje kuten code 0? Vai riittääkö itsejalustava fokka todellakin kuljettamaan venettä hyvin myös kevyemmällä tuulella? Lisäksi rullaison omistajana ihmettelin sellaisten puuttumista näytillä olleista veneistä. Halutaanko pienen fokan kaveriksi mahdollisimman tehokas isopurje, vai mikähän lienee tämän suuntauksen perimmäinen syy? Rullaiso kun on todella kätevä perhepurren varuste.

Kannen köydet kuljetetaan kaikissa veneissä rakenteiden alla ja ikkunat ovat upotettu kannen kanssa samaan tasoon. Nykytrendin mukaisesti leveä alaslaskettava uimataso löytyy lähes kaikista veneistä. Tiikkikantta ei ollut Hallberg-Rassyä lukuunottamatta yhdessäkään veneessä. Tiikkikantisen veneen omistajana hieman ihmettelin tätä ratkaisua, sillä mielestäni tiikkikansi on ehdottoman hyvännäköinen ja paljaan jalan alla mukavan tuntuinen ratkaisu.

Dufourin 382 mallin lisäksi meitä kiinnosti saman merkin isompi 412, jossa pienempään malliin verrattuna tiloja on hieman venytetty joka suuntaan. Kannattaa huomata näytillä olleen yksilön peräpenkin sisään kätketty ulkokeittiö, joka lienee varsin kätevä esim. juuri pyydystetyn niljakkaan ja aromikkaan kala-aterian valmistukseen.





Ulkotilojen osalta merkillepantavaa on myös nykyisten leveäperäisten veneiden valtavat istuinkaukalon tilat, jotka ruotsalaiseen tyyliin on katettu valoisilla pappateltoilla. Veneissä on ikäänkuin katetut ulkoterassit, joita ruotsalaiset mieluusti käyttävät ruokailuun ja seurusteluun. Ei mikään huono trendi, jonka voisi mieluusti kopioida omaankin veneeseen.

Venemessuista lisää: alltpasjon.nu

lauantai 23. heinäkuuta 2016

Hellepäivien hupia

Lämpimän päivän illaksi ajoimme veneen kotisatamasta alle mailin päähän Oulun keskustan Meritullin vierasvenesatamaan.



Ystävämme saapuivat paikalle polkupyörin ja nautimme lämpimän päivän illasta veneen kannella pikkupurtavan kera. Auringon alkaessa laskea kohti horisonttia ystävämme jatkoivat matkaansa ja me päätimme siirtää veneen Oulunsalon Varjakkaan rauhallisempaa yöpymistä varten. Matalalta paisteleva aurinko tyynellä merellä tarjoili mukavasti silmänruokaa.




Erittäin hyvin ja pitkään nukutun veneyön jälkeen nautiskelimme meriaamiaisen veneen kannella. Rauhallisesta aamuhetkestä jatkoimme tyynen helteisessä kelissä takaisin kotisatamaan. Kyllä lyhytkin venereissu voi tuntua kunnon irtiotolta!

perjantai 22. heinäkuuta 2016

Vatungista kotiin

Vatungin vierasvenesatama oli meille entuudestaan käymätön paikka. Tilavan satama-altaan toisessa päädyssä on aktiivisessa käytössä oleva kalasatama. Varsinaisessa vierasvenelaiturissa on leveän näköisiä aisapaikkoja, mutta aisat ovat kovin lyhyitä pidemmille veneille. Vierasvenelaiturin toisen reunan aisapaikat voisikin korvata peräpoijuilla, jolloin laituri toimisi hyvin myös pidemmille veneille. Me päätimme laittaa veneemme kylkikiinnitykseen heti sisääntuloaukon viereiseen laituriin, jossa näytti olevan hyvin tilaa. Tästä vene olisi ollut helppo siirtääkin, jos sanomista olisi tullut.

Satama-alueelta löytyvät niin uimapaikka kuin kahvila-ravintolakin. Veneilijöiden ja karavaanareiden käytössä oleva huoltorakennus pääsi yllättämään hienolla kunnollaan. Saunakin olisi ollut tarjolla, mutta saavuimme Vatunkiin myöhään ja ravintola oli jo kiinni eikä saunan avainta saanut enää kuitattua.

Aamulla katselimme avomeren suunnasta tulevia vaahtopäitä ja tuijottelimme päivän tuuliennusteita, jotka povasivat tuulen hieman tyyntyvän iltapäivällä. Tuulen tyyntymistä odotellessa nautiskelimme jäätelöstä aurinkoisessa päivässä. Paitsi että tuuli ei ottanut tyyntyäkseen ja odottaminen on vaikea laji. Niinpä päätimme ystäviemme kanssa yhteistuumin lähteä matkaan jotta olisimme joskus perilläkin. Heillä päivän legin pituus Iin Röyttään oli noin 20NM ja me jatkoimme siitä vielä toisen mokoman kotisatamaan asti.

Tuulta oli vaihtelevasti 8-10m/s, joten päivän vauhdit olivat jälleen helposti yli seitsemän solmun reivatuillakin purjeilla. Sääennusteiden vastaisesti tuuli ei osoittanut minkäänlaisia tyyntymisen merkejä ennen Iin Röyttää, jolloin tuuli putosi ennusteiden mukaisesti 7m/s nurkille ja meno muuttui varsin leppoisan oloiseksi vaahtopäiden kadotessa. Kun pääsimme saarten suojaamalle Kellon merelle, aalto katosi kokonaan. Tasaisessa menossa ruoanlaitto käynnistyi välittömästi ja maha oli täynnä jo ennen Suenväylää. Nallikarin loppusuoran ennen satamaa nautiskelimme kesäisen letkeässä lomapurjehduskelissä. Hieno lopetus lyhyehkölle lomapurjehdukselle.



tiistai 19. heinäkuuta 2016

Ukkosrintaman jälkeen Kemistä Kuivaniemen Vatunkiin

Kaksi yötä samassa satamassa on meille aina ollut pitkä aika yhdessä paikassa. Niin tälläkin kertaa. Ystävämme olivat suunnitelleet menevänsä seuraavaksi Kuivaniemen Vatunkiin, jonne on Kemistä noin 22NM pikkupyrähdys. Päätimme liittyä seuraan, sillä emme ole ennen käyneet siellä. Päätökseen myötävaikuttivat sääennusteet, jotka näyttivät edelleen kovin tuulisilta. Tuulen kanssa pärjää reivaamalla, mutta avomeren reilumpi allokko käy pitemmän päälle raskaaksi. Lisäksi tuulen suunta näytti sopivalta Vatunkia ajatellen, eikä näitä vaihtoehtoja Perämerellä nyt liikaa ole.

Matkaan olisimme halunneet päästä heti aamupalan jälkeen, mutta sadetutkat ja ennustemallit näyttivät ison ukkosrintaman lähestyvän etelästä. Päätimme jäädä odottamaan sen ohimenoa. Seurasimme tilanteen kehittymistä 15min välein päivittyvästä ilmatieteenlaitoksen säätutkasta ja kun ukkosrintama näytti lopulta sivuuttavan meidät idän puolelta, päätimme lähteä liikkeelle. Ilmeisesti muutkin olivat seuranneet samaa säätutkaa, sillä yhtä aikaa liikkeelle pyrki neljä venekuntaa.

Alkumatkasta tuuli pysyi kohtuullisissa lukemissa, eikä aaltoakaan ollut haitaksi asti. Ehdimme kuvailla veneitä puolin ja toisin. 





Ystävämme saivat napatuksi varsin onnistuneen otoksen veneestämme. Ruorin takana jälleen kipparointivuoroinen H.



Leppoisamman alun jälkeen tuuli ja aallot tarjosivat jälleen sporttisempaa menoa: vauhdit pysyivät reivattunakin helposti yli seitsemän solmun. Olimme juuri kiinnittyneet laituriin kun ystävämme tarjosivat näyttävän sisääntulon satamaan: sisääntulo satama-altaaseen täysmyötäiseen pelkällä isolla yli kuuutta solumua, tiukka  "käsijarrukäännös" vastatuuleen pudottaen samalla ison lazybagiin. Paikallinen purjeveneilijä kävi erikseen kehumassa suoritusta laiturilla. Todellakin näyttävä sisääntulo!




Kesäkissa Blues Kemissä

Kemin vierassatamaan rantautuessa tutut kasvot tervehtivät meitä iloisesti laiturilta. Ystävämme olivat saapuneet Kemiin jo aiemmin ja olivat ehtineet tutustua rantaravintoloiden ruokalistojen tarjontaan. He vinkkasivat meille viereisen ravintola Pursiseuran tarjoavan gourmet-pizzoja, joka kuulosti varsin houkuttelevalta ruokavaihtoehdolta. Päivä oli mennyt hieman kevyemmin eväin, joten emme yrittäneetkään vastustella pizzoja. Vaihtoehdot oli nimetty varsin merellisesti: H tilasi Reelingin ja minä Course Kemin. Mahat täynnä teimme vielä lyhyen rantakävelyn silmäillen sataman veneitä.

Me puolestaan vinkkasimme ystävillemme seuraavan päivän Kesäkissa Blues 2016 -tapahtumasta läheisessä ravintola Puistopaviljongissa. Illan pääesiintyjänä oli upeaääninen Emilia Sisco duona kitarataituri Robbie Hillin kanssa. Tapahtuma pidettiin ulkotiloissa ja varustauduimme tuuliseen ja viilenevään iltaan lämpimin varustein. Kirkkaanpunainen purjehdustakki erottui iloisesti muun konserttiyleisön joukosta, mutta eipähän tullut kylmä. Konsertin jälkeen veneen kannelta sai vielä ihailla upeaa auringonlaskua. Kerrassan upea ilta tämäkin.






lauantai 16. heinäkuuta 2016

Huono olo hienossa kelissä

Pitkäksi venähtäneen illan jälkeen uni maistui pitkälle aamupäivään. Heräämistäni odottaessa H oli ehtinyt lukea ison siivun kirjastaan ja oli jo valmiina irrottamaan köydet päivän merimatkaa varten. Nopea ja sisällöltään varsin niukka aamupala oli hoidettu nopeasti, joten matka Kemiä kohden alkoi omasta näkökulmastani varsin nopeasti. H otti kapteenin osan ja minun vuoroni oli toimia sekä gastina että merikokkina.

Päivä oli lämmin ja aurinkoinen. Alkumatkalla tuulta oli sen verran että purjeetkin päätettiin nostaa. Pitkään emme saaneet olla purjealuksena, kunnes tuuli lopahti kokonaan. Jäljelle jäi vain eilisen reippaan tuulen maininki suoraan sivulta, joka rullasi moottoroivaa venettämme kiitettävästi.





Merikokin lounaslistalla oli taitotason mukaisesti hampurilaiset -eiliseltä jääneitä tarvikkeita hyödyntäen. Merikokin olo oli ollut heräämisestä lähtien hieman hutera ja epäilin eilisiltaisten Jarin kolinoiden sekoitussuhteella olevan jotain osuutta asiaan. Hampurilaispihvien paistokäryt kuumassa pentterissä mainingin rullauksessa viimeistelivät huteran olon selkeästi huonon puolelle ja merikokin täytyi käydä kesken paistopuuhien haukkaamassa kannella tuoretta happea keuhkoihinsa. Muutaman happihyppelyn avittaman sain hampurilaiset valmiiksi ilman ylimääräistä kalanruokinta-ohjelmanumeroa. Hieman yllätyksekseni hampurilainen maistui kannella tarjoiltuna varsin maukkaalta ja söinkin sen kokonaan. Upealla merimaisemalla on uskomaton vaikutus moneen vaivaan!



Loppumatkan Kemin satamaan moottoroimme rasvatyyntä merenpintaa ihastellen. Ei tätä kuitenkaan ihan joka päivä näe.

perjantai 15. heinäkuuta 2016

Naapuriseuran saunassa

Muutaman päivän lomapurjehduksen ensimmäisenä kohteena oli purjehdusseuramme saaritukikohta Iin Röytässä. Arjen ajatukset karisisivat viimeistään seuran majan saunassa. Rapsakan tuulen avittamina matka Röyttään alkoi mukavan sporttisesti. Tuulimittari pyöri kympin molemmin puolin käyden puuskassa 12m/s. Reivit päälläkin vauhdit pysyivät yli 7 solmun. Kellonmerellä tuuli hieman laantui ja genoa aukaistiin kokonaan. Loppumatkan vauhti pysyi yli kuuden solmun, joten perille päästiin hyvissä ajoin.

Naapuriseuran Jari ja Jouko olivat laiturilla vastassa viittelöimässä laiturin päässä olevan tilaa ja syväystä. Ystävällisesti he myös neuvoivat pitämään kannella hyvin kiinni veneestä äkkipysäyksen varalta. Röytän satamassa syvyyden riittävyys purjeveneille etenkin betonisten poijupainojen kohdalla ei juuri tuon laiturin päädyssä ole itsestäänselvyys. Normaalisti käyttämämme purjevenelaituri uhkasi keväällä upota ja on nyt viety remontoitavaksi. Tieto laituriremontista näyttää tavoittaneen hyvin alueen veneilijät jotka loistivat poissaolollaan. Isossa satamassa oli vain muutama vene. Naapuriseuralaisten sauna oli jo lämpimänä ja he totesivat ettei meidän kannata viereistä saunaa erikseen lämmittää ja tarjosivat saunaansa meidän käyttöömme. Kiitimme tarjouksesta ja mahdollisuudesta päästä nauttimaan naapuriseuran saunan kuuluisan pehmeistä löylyistä.

Löylyt olivat todellakin maineensa veroiset ja näkymät terassilta vertaansa vailla.



Tuuli tyyntyi illaksi satama-altaassa ja saunan jälkeen oli mukava istuskella veneen kannella sihijuomaa nauttien.






Illanpäälle Jari vielä kutsui veneellensä ottamaan ”kolinat”. Ameriikan veneessä kun on pakastin, jossa on kätevää tehdä jäitä grogilasiin. Ei onnistu meidän veneessä. Hyvässä seurassa ja kolinaa nauttiessa aika vierähti kuin siivillä. Kelloa muistin katsoa aivan liian myöhään. Mutta lomallahan tässä ollaan, nukutaan sitten aamusta hieman pidempään.

tiistai 12. heinäkuuta 2016

Vötkäilyä ankkurissa sekä puomijarrun ihmettelyä

Loma alkoi, mutta valitettavasti pidempi purjehdusreissu kaukaisempiin kohteisiin jää tältä kesältä väliin. Tänään keli oli loistava, joten paikkasimme tilannetta päiväpurjehduksella. Päätimme purjehtia lyhyen matkan läheisen Hermannin saaren edustalle ankkuriin. Vötkistelimme rauhassa kannella kahvikupin ja lehtien kera. Veneen rauhallisessa keinahtelussa päiväunetkin maistuvat makoisille. Mitäpä sitä aina kiiruhtamaan kauas.



Päiväunilta herättyämme suunnittelimme mahdollista reittiä lomapurjehdukselle. Muutaman päivän purjehdus lähialueella näyttäisi mahdolliselta. Olisihan se hienoa, jos ehtisimme kelien salliessa pyörähtää Marjaniemessä, Sandskärissä, Selkä-Sarvessa sekä Iin Röytässä. Enempään tuskin aika riittää.

Paluumatkan myötätuuleen ihmettelimme asentamani puomijarrun toimintaa. Päätin hankkia sellaisen pienentämään vahinkojiipin riskiä isomman aallokon myötätuulipurjehduksessa. Entuudestaan puomijarrusta ei meillä ollut kokemusta, tosin sellaisen omistavat kehuivat kapistusta vuolaasti.

Ensimmäisten jiippien jälkeen totesimme Walderin puomijarrun tekevän sen mitä luvataankin. Ja tehokkaasti. Puomi kun ei tahtonut jiipissä siirtyä millään puolelta toiselle, ainakaan noin 5m/s tuulessa. Tätäkin siis pitää harjoitella. 

tiistai 31. toukokuuta 2016

Avovesikauden avauspurjehdus

Vene laskeutui veteen telakkasäätiön kokeineiden kavereiden toimesta rutiininomaisesti ilman veneenomistajan sydämentykytyksiä. Vene talvehti poikkeuksellisesti ilman mastoa, joten painavan alumiinihalon pystyynnosto tarjosi hieman ylimääräistä jännitystä. Kovin kummoista rutiinia tähän ei ole päässyt vielä syntymään. Rauhallisesti edeten maston nostostakin selvittiin kunniallisesti. Hieman päänvaivaa tuottivat vanttiruuvit, jotka eivät olleetkaan keskenään vaihtokelpoisia.  Jatkossa kannattaa siis jättää vanttiruuvit paikoilleen, jotta oikeita pareja ei tarvitse etsiä kokeilemalla.

Ensimmäiselle koepurjehdukselle piti lähteä lauantai-iltana ja suunnitelmissa oli yöpyminen Oulunsalon Varjakassa. Vene saatiinkin lauantai-iltana purjehduskuntoon, mutta emme enää jaksaneet lähteä mihinkään, vaan päätimme yöpyä kotilaiturissa. Hyvin nukutun yön jälkeen suuntasimme suunnitelmien mukaisesti Oulusalon Varjakkaan. Ankkuroiduimme lahdelle nauttimaan merilounaan kesäisen lämpimissä tunnelmissa.



Paluumatkalla oikaisin itseni lepoasentoon ratin takse peräpenkille ja annoin autopilotin hoitaa ohjaamisen. Maha täynnä, hieno kesäisen lämmin purjehdussää, auringonpaiste ja näkökentässä purjeet sinistä taivasta vasten. Mitäpä sitä muuta purjehtija voisikaan toivoa?



lauantai 14. toukokuuta 2016

Hetki vielä vesillelaskuun

Kuten muutamana muunakin päivänä viimeaikoina, pyörähdin taas venesatamassa fiilistelemässä ja pikkuviilauksia tekemässä. Vene alkaa olla vesillelaskukunnossa ja kannella seistessä katse harhailee jo laitureiden suuntaan. Mastot ovat paras merkki avovesikauden alkamisesta.



Omien touhujen välissä ehdin myös seurata isojen veneiden vesillelaskunäytöstä. On mukava seurata, kun osaavilla hommat sujuvat.



Vene on talvehtinut poikkeuksellisesti ilman mastoa ja tavallisten kevätpuunauksien lisäksi päätin tänä vuonna koettaa maston ehostamista. Harjoittelin viime kesänä alumiinin puunausta puomin avulla ja tulos oli varsin palkitseva. Hapettuneen ja likaisen alumiinin saa siistimmäksi Hempelin Rubbing Liquid:in avulla. Sen jälkeen ohut kerros Hempelin Alu-Protect:ia ja lopputulos on aivan kelvollisen näköinen.


maanantai 28. maaliskuuta 2016

Pääsiäisretki veneelle

Valon määrän lisääntyessä ja kelien lämmetessä pohjoisen luonto alkaa herätä talvihorroksestaan. Linnut aloittavat keväisen mekkalointinsa ja plussakelien myötä räystäälle ilmestyvät jääpuikot. Veneilijän mielessä alkaa väijyä tulevaan avovesikauteen valmistautuminen.



Kevään ensimmäinen lämpöaalto saapui Oulun korkeudelle pääsiäiseksi sulattaen jääpuikot. Pitkän talven jälkeen on hauska seurata veden tippumista rännikaivoon ja ottaa ensituntumaa sulan veden äänimaailmaan.




Pihan vesileikkien myötä veneen vetovoima kävi vastustamattomaksi ja pääsiäisen retki suuntautui kohti satamaa. Pressu oli jälleen pysynyt koko talven hienosti paikoillaan pelkkien painojen avulla.



Kannella pressun alla pystyi jo helposti mielikuvapurjehtimaan tulevan kesän reissuja. Oi jospa mukana olisi ollut kahvit termoksessa kaffebullan kera. Niillä eväillä olisi voinut purjehtia pidemmänkin mielikuvitusreissun. Sisällä veneessä oli hieman liian sekaista, jotta siellä olisi viihtynyt. Lyhyen tarkastuskierroksen jälkeen tyhjensin suola-astioihin kerääntyneen veden ja palasin kannelle unelmoimaan.



Lopuksi kävin toteamassa jäätilanteen satama-altaassa. Vain lyhyt hetki avovesikauden alkuun.




lauantai 30. tammikuuta 2016

Sataman kolme vuodenaikaa

Pengoin kuva-arkistoistani vanhoja kuvia Johteenpookin satamasta eri vuodenaikoina. Ajatukseni oli ottaa kuvia eri vuodenaikoina samoista paikoista samaan kellonaikaan. Valitsin kuvan oton kellonajaksi 12:00 päivällä, jotta kuvissa näkyisi pohjolan auringon korkeuden vaihtelu.

Talven aurinkoisen kuvan sain otettua vasta tammikuun lopulla auringon vihdoin pilkistäessä paksun pilviverhon takaa. Puolen päivän aikaan aurinko mataa edelleen matalalla. Hyvän kuvan ottamisen kannalta haasteellista on valon puutteen lisäksi sen valju sävy sekä olematon kontrasti. Kuvat ovat aika mitäänsanomattomia, mutta niin on alkutalven todellisuuskin näillä leveysasteilla. Ketään ei näy missään.



Kevättalven kuvat otin maaliskuun lopussa. Aurinko paistaa komeasti pilvettömältä kevättaivaalta antaen kuviin upean sinisävyn. Rannan koskemattoman hangen rikkovat jäniksen jäljet. 





Kesällä aurinkoisen kuvan ottaminen ei ole temppu eikä mikään. Elokuun lopussa aurinko on edelleen korkealla, kuvakulman ulottumattomissa. Satama on täynnä veneitä ja elämää.






Syksyn aurinkokuvat jäivät ottamatta. Oulussa kun aurinko ei syksyisin eikä alkutalvesta juuri näyttäydy paksun pilviverhon takaa. Ja onhan niitä parempiakin kuvauskohteita kuin syksynharmaiden lehdettömien risujen kuvaaminen apean tyhjässä venesatamassa. Mutta nyt mennään kohti kevättä ja uutta veneilykautta. Valoa kohti!