<>

<>

keskiviikko 8. heinäkuuta 2020

Upeita auringonlaskuja Träskö-Storöllä

Hellekausi jatkui ja työviikon päätteeksi suuntasimme jälleen veneelle. Leppoisan hellepurjehduksen jälkeen saavuimme Träskö-Storölle, jossa oli jo entuudestaan paljon veneitä. Lomakausi oli siis selvästikin alkanut juhannukselta. Ennusteissa oli tuleville päiville jälleen reippaampiakin tuulahduksia, joten oli tärkeää saada vene rantaan tuulensuojaisaan paikkaan. Pienen pohdinnan jälkeen parkkeeraasimme veneen pienen niemen kärkeen.

Rantautumisen jälkeen ilmiselvä toimenpide oli pikainen vaihto uimapukuun ja ensimmänen pulahdus lämpimään meriveteen. Mittari näytti veden lämpötilaksi +23,8 astetta. Uintireissuja kertyi useita loppupäivän aikana.

Helteisen päivän lopuksi ilta hiljentyi seesteiseen auringonlaskumaisemaan, jota seurasimme aitiopaikalta veneen avotilasta.

Seesteinen tunnelma jatkui aamulla, sillä heräsin jo ennen kuutta ja nautiskelin aamukahvit kannella aamuauringossa laivakoiran kanssa. Muissa veneissä nukuttiin vielä, eikä tuulikaan ollut vielä herännyt. Hetki oli tähestulkoon taianomainen.

Päivän mittaan velttoilimme parhaamme mukaan kuumasta päivästä nauttien. Lämpö veltostutti myös laivakoiran, joka päivän mittaan vaivautui lähinnä vain kääntämään kylkeään.

Virkistäydyimme useaan otteeseen lämpimässä meressä ja koeajoimme myös laivakoiran pelastusliivit. Totesimme niiden toimivan hyvin tarkoituksessaan, eikä laivakoirakaan ollut pahoillaan hänelle järjestetystä uimareissusta. Pelastusliivien tukeva selkäkahva toimi hyvin tarkoituksessaan nostettaessa laivakoira takaisin veneen uimatasolle.

Auringonlasku maalasi taivaan upeisiin väreihin päivän viimeiselle uintireissulle. Teimme yhden päivän uintimääräennätykset: minulle kuusi uintikertaa ja H:lle seitsemän! Saimme vielä päivän lopuksi nauttia hienoista taivaan ja meren sävyistä auringon laskiessa saaren taakse.


Kotimatkalle tuuli kääntyi suotuisaan suuntaan ja pystyimme purjehtimaan koko matkan. Tällä kertaa menimme läpi ahtaasta Grindan portista yhtä aikaa toisen purjehtian kanssa. Ensimmäistä kertaa jouduin jarruttelmaan purjeveneellä kylkikolarin välttämiseksi, sillä tilaa väistöön ei yksinkertaisesti ollut. Genoa rullattiin pikapikaa sisään, iso päästettiin irti ja käänsin vaihteen päälle potkurijarrutuksen aikaansaamiseksi. Homma toimi hyvin ja naapuriveneen kippari kiitteli ripeää toimintaa. Yksin ei kotimatkaa todellakaan tarvinnut tällä kertaa tehdä. H laski samanaikaisesti näkyvissä olleen enimmillään 72 purjevenettä. Ja lähes kaikki niistä olivat menossa meidän tavoin kohti Tukholmaa. Kyllä tänä viikonloppuna kannattikin olla liikkeellä, ei tällaisia kelejä turhan usein ole tarjolla.

lauantai 4. heinäkuuta 2020

Reippaassa myötätuulessa Grisselholmenille

Juhannuspäivänä irtaannuimme Lökaöltä heti aamusta ja suuntasimme kohti Grisselholmenia. Reittivaihtoehtoja oli kaksi: purjehduspainotteisempi tai saarten välisiä rännejä pitkin kiemurteleva. Koska ensimmäisen vaihtoehdon maisemat olivat entuudestaan tutut, päätimme suunnata kohti meille uusia maisemia saaren väleihin. Alkumatkan mutkittelimme saarten väleissä koneella ja saimme samalla ladattua sähköä akkuihin. Kuumilla keleillä jääkaappi hurisee lähes taukoamatta imien virtaa akuista ahnaasti. Loppumatkan isommalle selälle päätettiin ottaa tuulen kanssa varovainen taktiikka ja aukaistiin vain iso sivulle. Saarten välissä ajellessa kun ei saanut oikein käsitystä todellisesta tuulitilanteesta ja rullagenoan voi aukoa tilanteen mukaan.

Myötätuuli puuskitti tuulimittariin parhaimmillaan 12m/s ja vauhtia saatiin enimmillään GPS:n mukaan pelkällä isolla tasan 7 solmua. Koetin välttää jiippiä ajamalla reilusti myötäiseen, mutta varoen samalla vahinkojiippin mahdollisuutta. Näissä tilanteissa vahva puomijarru tuntuu hintansa arvoiselta varusteelta. Perille päästiin yhdellä halssilla ja käänsimme keulan tuuleen vasta Grisselholmenin saaren tarjoaman tuulensuojan turvin.

Jyrkästi merestä kohoava Grisselholmen tarjosi erittäin hyvän tuulensuojan pohjoisen ja idän välistä puhaltanutta tuulta vastaan. Viilentävän tuulen puuttuessa kuumuus palasi vallitsevaksi säätilaksi ja virittelimme pikaisesti aurinkosuojan avotilan peitoksi.

Lämpöä riitti niin sisällä veneessä kuin ulkona kannella. Virkistäydyimme useaan otteeseen miellyttäväksi lämmenneessä merivedessä. Sääennusteet Tukholmaan ennustelivat kolmenkympin kelien jatkuvan koko viikon.



Lämpö meni laivakoiralla jakoihin rajoittaen liikkumisen lähinnä varjoon siirtymiseen. Viilennystä tarjoiltiin turkin kastelun muodossa, mutta suositumpaa tuntui olevan varjossa selällään makoilu.


Kyllähän tällaisiin keleihin ja maisemiin voisi tottua, helpostikin. Ehkä niitä arvostaa enemmän harvakseltaan annosteltuna? Niin tai näin, nautiskelin auringonlaskun seuraksi yhden sormustimellisen hyvän ystäväni lahjoittamaa single malt viskiä.

Sunnuntaille tuuli hieman tyyntyi tarjoten leppoisan helteistä purjehdusta koko kotimatkaksi. Väri naamassa ja auringon vaalentamissa hiuksissa kertoo lahjomattomasti alkukesän venekelien olleen tänä vuonna erityisen suotuisat. Minun puolestani tämän vuoden suosikkitermi "uusi normaali" voisi hyvin sopia kuvaamaan näitä alkukesän veneilykelejä.

torstai 2. heinäkuuta 2020

Kuuma juhannusaatto Lökaöllä

Juhannusreissulle lähdettiin hyvissä ajoin, jotta saataisiin kohdesaaresta mieluinen paikka: hyvä tuulensuoja sekä perä kohti aurinkoa. Tuulensuoja oli tällä kertaa tärkeä kriteeri, sillä sääennusteet ennustelivat kuumia, aurinkoisia, mutta reipastuulisia päiviä juhannukselle. Matkaan lähdettäessä reippaammat tuulet loistivat poissaolollaan ja raksuttelimme koneella kohti määränpäätä helteisessä kelissä.



Muuta liikennettä ei saaristossa juurikaan näkynyt ja saimme tehdä matkaa harvinaisen seesteisissä tunnelmissa. Istuin välillä ihan veneen keula-askelman päällä nauttien "veden päällä lentämisen" tunteesta ja kuuntelin keulakuohujen ääniä muuten hiljaisessa saaristossa.

Laivakoira nautti matkanteosta omaan persoonalliseen tyyliinsä.

Perille päästyämme totesimme olevamme todellakin hyvissä ajoin liikkeellä, sillä Lökaöllä ei ollut vielä ketään. Valitsimme rauhassa mielestämme parhaan paikan sekä tuulensuojan että auringon suunnan suhteen.

Lökaö sijaisee Möjan saaristossa, joka tarjoaa luonnoltaan upeaa ulkomerellisempää maisemaa.


Lökaöllä on Skärgådstiftelsenin toimintaa, kuten maisemanhoitoa lampaiden avulla. Lampaat olivat laivakoiralle uusi tuttavuus ja niitä piti tarkkailla hyvinkin tarkasti, mutta toki turvallisen etäisyyden päästä.

Yllätyimme positiivisesti kun löysimme saarelta myös Skärgårdstiftelsenin aivan uuden saunan! Valitettavasti se ei ollut käytettävissä koronan vuoksi; ovi oli lukittu huolellisesti ja laiturin uimaportaat otettu pois paikoiltaan. Onpahan hyvä syy tulla tänne uudestaan ensi kesänä.

Ihan itsellämme emme saaneet saarta pitää, sillä muitakin veneilijöitä saapui paikalle juhannusta viettämään. Me ja muutama muukin vene juhlistimme juhannusta juhlaliputuksella.
Juhannusaatto sujui rauhallisissa merkeissä auringon paahteesta ja lämpimästä uimavedestä nauttiessa. Ruokalistan osalta H oli panostanut monipuoliseen sillivalikoimaan, jonka yhdeksi suosikiksi osoittautui branteviksill ICA:n reseptillä tehtynä (löytyy netistä). Tätä kyllä kannattaa kokeilla, mikäli kyseinen sillinvalmistustapa ei ole entuudestaan tuttu.
Pääruoka valmistui paikalliseen tapaan kätevästi grillissä rantakallioilla. Laivakoiralla oli täysi työ vahtia koko illan kestänyttä grillausruljanssia.
Vietettyämme päivän ulkona olimme auringon laskettua valmiita viimeistelemään päivän katsomalla Netflixistä jakson Sorjosta. Unta ei tarvinnut odottaa tälläkään kertaa.