<>

<>

keskiviikko 7. elokuuta 2019

Paluu kotiin

Sääennusteet lupailivat pohjoistuulen jatkavan puhallustaan useamman päivän ajan. Tukholmassa lämpötilaennusteet olivat useamman asteen verran korkeampia, eikä tuuli olisi kaupungissa mikään ongelma. Niinpä päädyimme ajamaan veneen Dalaröstä kotisatamaan.

Baggensstäketin kanavan kapeimmassa rännissä vastaan saimme turistiliikennettä hoitavan laivan, joten joudimme peruuttamaan lyhyen matkaa ja odottamaan laivan ohimenoa. Kanavan jälkeen päätimme ankkuroitua lounaalle. Olimme juuri laskemassa ankkuria, kun takaamme veneili - yllätysyllätys - Håkan kohti Tukholmaa! Olimme siis olleet samassa jonossa odottamassa laivan ohimenoa. Håkan oli matkalla kotisatamaan ja ilman lounaspysähdystämme olisimme olleet perillä lähes yhtä aikaa, sillä Håkanin ja meidän veneillä on sama kotisatama. Pieni on todellakin tämä saaristo.

Kesälomareissulle tuli mittaa vajaat kuutisensataa merimailia ja reissussa oltiin 26 päivää. Monta hienoa hetkeä ja paikkaa saimme taas kokea. Upeita auringonlaskuja, hienoja rantamaisemia, karua saaristoluontoa, sekä tietysti savukalaa. Niistä on hyvä kesälomareissu tehty.









tiistai 6. elokuuta 2019

Dalarö ja erikoisen kuuma sauna

Reippaat tuulet pohjoisesta jatkoivat puhallustaan. Isommalle aavalle ei olisi tänään viitsinyt lähteä aallonmuodostuksen vuoksi, mutta meidän reitti Dalarölle kulki saarten suojassa. Ja tietysti koko ajan vastatuuleen. Lähtö laiturista kympin sivutuulessa vaati hieman huolellisempaa valmistautumista, mutta onneksi tilaa satama-altaassa oli käytössä runsaasti. Dalarön satama-allas oli sitten vastaavasti hieman ahtaampi, mutta paremmin tuulelta suojassa. Tällaisina kovatuulisina päivinä elämä satama-altaissa olisi hieman helpompaa keulapotkurin kanssa, mutta ilmankin pärjää kun miettii huolellisesti pelikuviot valmiiksi ja osaa ennakoida oman veneensä käyttäytymisen tuulessa.

Tunnelma Dalarön satamassa ja kylällä oli varsin mukava. Kävimme lounastamassa ravintola Ankaretissa ja tutustuimme kylän pikkuputiikkien tarjontaan.


Pyörähdimme myös tullimuseossa, jossa selvisi että koko kylä on aikoinaan perustettu tyhjästä kun keksittiin ruveta perimään tullia Tukholmaan meneviltä laivoilta. Tullimuseon somistaja on ollut ajan hermolla hipsteriparran suhteen somistaessaan luotsiuniformua kantavaa nukkea.

Takaisin satamaan kiersimme rantoja pitkin. Reitin varrella saa katseltavaksi hyvän annoksen rannan taloja sekä paikallisten venelaitureita.

Sataman saunassa sain vastauksen kysymykseen, jota olen pohtinut jo pidemmän aikaa: voiko ruotsalainen sauna olla liian kuuma? Lämpömittaria ei saunasta löytynyt, mutta lämpöä tuntui olevan reilusti. Korvanpolttolöyjyjä ei kiukaasta irronnut, mutta vähäisempikin löylyn määrä kypsytti minut nopeasti jäähypenkille. Toisen löylykierroksen jälkeen olin varma asiasta: kyllä ruotsalainen sauna on mahdollista lämmittää liian kuumaksi.

maanantai 5. elokuuta 2019

Pinkki joutsen ja paluu Tukholman saaristoon Utölle

Ennusteiden mukaisesti tuulet jatkoivat puhallustaan pohjoisen ja  koillisen suunnasta. Päätimme tehdä toisen pidemmän päivän ja urakoida Tukholman saariston puolelle Utölle. Alkumatkan tuulensuunta oli vastainen ja ajelimme koneella. Etenimme väylää pienten luotojen keskellä, kun jouduin hieraisemaan silmiäni: etuvasemmalla uiskenteli vaaleanpunainen joutsen. Kiikarit käteen ja asia varmistui: siis etuvasemmalla vaaleanpunainen joutsen! Huusin H:n paikalle varmistamaan näköhavaintoa ja käänsin keulan kohti tuota otusta. Lähemmäs päätyämme totesimme kyseessä olevan irtipäässeen ison uimalelun, joka seilasi ylväänä tuulessa. Yhtään mökkiä ei näkynyt lähimaillakaan, joten päätimme tehdä MOB harjoituksen ja noukimme tuon puhallettavan elukan kyytiin keksillä.

Heti joutsen-operaation jälkeen reitti kaartui kohti itää ja pääsimme etenemään kymmenisen mailia purjein sivutuulessa ennen Landsortia, josta matka jatkui taas piikkivastaiseen kohti Utötä. Kun vastatuuliosuus aukeni Nynäshamnin edustalla, ei jäänyt epäselväksi vastatuulen päässeen nostattamaan aallokkoa koko Mysingenin mitalta. Nokimme reippaaseen vasta-aaltoon kympin vastatuulessa tunnin verran ennenkuin pääsimme edes hieman Utön suojaan. Tähän suuntaan menijöitä ei ollut kovin montaa, mutta vauhdikkaasti eteneviä vastaatulijoita oli sitäkin enemmän. Veneiden määräkin sen kertoi: olimme palanneet Tukholman saaristoon.

Utön pohjoispuolen satama oli aika täysi ja jouduimme ottamaan tuulen suhteen hieman huonon reunapaikan. Lyhyen maastontiedusteluretken jälkeen totesin tilanteen olevan likipitäen sama kuin Maarianhaminassa itä- ja länsisataman suhteen: pohjoispuolen satama on selvästikin moottorivenekansan suosiossa ja eteläpuolen satama purjeveneporukan valinta. Nytpä tiedämme mihin ensi kerralla suuntaamme.

Utön yhteysalusliikenne pohjoispuolen satamassa on hyvin tiheää ja tuo sataman alueelle paljon päiväkävijöitä. Palvelut ja hulina satamassa ovat sen mukaiset.

Utöllä on ollut aikanaan kaivostoimintaa ja kävimme katsomassa miltä vanhat kaivokset näyttävät. Kaksi pientä aidattua ja veden valtaamaa kaivoksen suuaukkoa keskellä sääskistä metsää. Emme suosittele. Sen sijaan Värdshusilla ja myllyllä kannattaa käydä maisemia ihailemassa.


Illan ylimääräisenä ohjelmanumerona ihmettelin sataman kapealle sisääntuloväylälle pysähtynyttä isoa moottorivenettä. Naapuriveneen porukan kanssa naureskelimme varmaan polttoaineen loppuneen, kun jäivät tukkimaan sataman ainoan sisääntulorännin. Pian paikalle saapui sataman henkilökunta pienellä peltiveneellään ja ottivat moottorijahdin hinaukseen. Ja toden totta hinasivat jahdin polttoainelaiturille. Tankkauksen jälkeen jahti siirtyi omin voimin pois tankkauslaiturilta. Voi se löpö näemmä loppua isommastakin jahdista.