<>

<>

lauantai 18. joulukuuta 2021

Missä on tullut käytyä - 2021 päivitys

Veneen talvehtiessa pressun alla on jälleen aika kerrata kesämuistoja ja päivittää karttaa uusilla käyntikohteilla. Uusia täppiä karttaan saatiin lomareissulla aikaan varsin hyvin, sillä lomapurjehdus suuntautui meille ennestään tuntemattomille vesille Suomen puolen saaristomerelle. Uusista kohteista päällimmäisenä jäi mieleen Jurmo, tuo luonnoltaan käsittämättömän upea ulkosaariston karu saari. Toisena kohokohtana voisi mainita Korpoströmin Sea Jazz -tapahtuman, jota voi varauksetta suositella kaikille live-musiikin ystäville. Oikeastaan koko lomareittiä on kiva virtuaalipurjehtia uudelleen ja uudelleen blogisivujen kautta. Kaikki kesän hyvät purjehdusmuistot palaavat pintaan ja virittävät mielen kohti tulevan kauden uusia reissuja. Tässä siis päivitetty kokokartta, jossa on ZeeMapsin mukaan 140 kohdetta.


Kartan perusteella uusia kivoja kohteita voisi löytyä mm. Baltiasta ja Tanskan suunnalta. Sekä tietysti Ruotsin läsirannikolta ja sisävesiltä Göta-kanava mukaan lukien. Vanhan sanonnan mukaan kauas on pitkä matka, joten zoomasin karttaa lähialueille tarkemman näkymän aikaansaamiseksi.


Lähialueiden tarkempi tarkastelu paljastaa hyvin mm. Ruotsin- ja Suomen puolen saaristojen kokoeron. Ilmankos sitä on tottunut, että kaikkialle on hyvin lyhyt matka. Kartta myös paljastaa miten paljon käymättömiä kohteita Suomen puolen saaristosta löytyy. Ahvenanmaan pohjoispuolen kierto jäi viime kesältä tekemättä. Ehkäpä siinä olisi sopivasti tavoitetta seuraavaksi kesäksi?

sunnuntai 12. syyskuuta 2021

Ostindiefararen Götheborg

Historiallisen esikuvansa mukaan rakennettu replica tuli käymään Tukholmassa ja tokihan sellaista ihmettä täytyi päästä katsomaan. Laiva oli parkeerattu vanhan kaupungin rantaan, joten laiva ja ympäröivä kaupunkimiljöö muodostivat upean historiallisen kokonaisuuden.



Hankimme liput laivakierrokselle välittömästi uutisen kuultuamme ja kuten arvasimme, lippuja ei riittänyt kaikille halukkaille. Kyseessä on siis vuonna 1738 vesille lasketun ostindiefararen Götheborg:in tarkka kopio, joka on rakennettu perinteisin työmenetelmin ja materiaalein. Tämän version ensimatka tehtiin vuonna 2005. Toki tähän uudempaan versioon on lisätty nykyaikaiset navigointijärjestelmät, dieselmoottori satamamanöövereja varten, nykyaikainen keittiö ja muuta tämän päivän tekniikkaa. Näillä moderneilla lisäyksillä laivasta on saatu nykyiset turvallisuusmääräykset täyttävä, käytännöllisesti liikennöitävä alus. Tällä uudellakin versiolla on käyty Sanghaissa asti eteläisen Afrikan niemenkärki kiertäen ja reissu on varmasti ollut melkoinen elämys sekä miehistölle että laivan maailmalla nähneille.

Alkuperäinen Götheborg rakennettiin vain 1,5 vuoden aikana Tukholmassa ja se ehti käydä kolme kertaa Kiinassa ennen karille ajoa vuonna 1745 Göteborgin edustalla. Laiva oli ollut reissussa 30 kuukautta ja rysähti  vedenalaiselle karille hyvissä olosuhteissa vain 900m ennen kotisatamaansa. Kyseinen kari oli hyvin tiedossa ja laivalla oli kyydissään kokenut luotsi. Virallisesti karille ajon syy ei ole koskaan selvinnyt, mutta olisivatko kotiinpaluujuhlat alkaneet hieman liian aikaisin? Lastina olleet tee, posliini, mausteet ja silkki saatiin pelastettua ja laiva jökötti karilla muutaman vuoden ennen lopullista uppoamistaan.


Laivan keulakoristeena komeilee kruunupäinen jellona, jonka kampaus muistuttaa hieman 1980-luvun rokkitähtien frisyyrejä.


Ankkuri näyttää olevan sitä perinteistä mallia ja kyljessä komeilee teksti "250kg". Kannattaa huomata tapa, jolla ankkuri on kiinnitetty laivan kylkeen pois aaltojen tieltä. Myös keulan tylppä muoto näkyy hyvin kuvasta.


Iso laiva tarvitsee isot fendarit. Ja paljon tervaa, joka myös tuoksuu laivan läheisyydessä.


Näkymä komentokannelta. Pituutta laivalla on 58m, joten keula on aika kaukana. Kuvasta näkyy myös köysistön runsaus. Laivalla oli aikoinaan 130 hengen miehistö, joten kuhinaa on varmasti riittänyt kannella manööverien aikaan.


Itselle suurin yllätys oli laivan ruorin sijainti. Elokuvissa ruoria käännellään aina hyvältä näköalapaikalta komentokanelta, mutta tässä laivassa ruori on komentokannen alapuolella, kuvassa vasemmassa alalaidassa näkyvän monikulmaisen ikkunan alla! Ikkunassa on avattava luukku, josta ruorimiehelle on voitu antaa ohjeita, ja josta on saatu valoa ruorimiehille kompassin lukua varten.


Ruorin takaa ei oikeastaa näe ulos laisinkaan, vaan kurssia on pidetty kompassin avulla. Kannattaa huomata paksut, tervatut (?) köydet ratin navan ympärillä, jotka sitten liikuttelevat laivat peräsintä jossain alemmilla kansilla. Kuulemma hyvällä kelillä tarvitaan kaksi ruorimiestä ja reippaammalla kelillä neljä. Eli tuplaratti on todellakin tarpeen, jotta ohjaamiseen tarvittava voima saadaan tuotettua peräsimelle asti.


Kannen alta löytyvät mm. kanuunat.


Laivan takalisto on hyvin näyttävän näköinen. Ja väritykseltään vähemmän yllättävästi sinikeltainen. Olisi muuten hauska tietää onko tuolla perän parvekkeella jokin merenkulullinen funktio, vai onko kyseessä enemmänkin päällystölle rakennettu huvittelupaikka?


Tutustumiskierroksen jälkeen olikin mukava istahtaa bullakaffelle ja lepuuttaa silmiään upeassa laivassa. Laivakierros avasi myös pienen palan Ruotsin kaupankäynnin historiaa ja kulttuuriperinteitä. Useissa käymissämme herraskartanoissa ja kuninkaallisissa linnoissa on kiinahuone, jonka seinät ovat päällystetty Kiinasta tuoduin silkkitapetein ja jossa teetä on tarjoiltu vieraille Kiinasta tuoduista posliiniastioista. Vientituotteina maailmalle vietiin puutavaraa, tervaa, rautaa ja kuparia. Reissut Kiinaan olivat kuulemma olleet kaupallisesti erittäin kannattavia sekä varustamolle että laivan miehistölle. Kauppahan se on joka tunnetusti kannattaa. Ja sen ruotsalaiset ovat aina osanneet.

maanantai 23. elokuuta 2021

Söder-Långholm ja kotiinpaluu

Säät alkoivat ennusteissa hieman viilentymään ja muuttumaan pilvisiksi. Sääennusteisiin ilmaantui myös sateita useiksi päiviksi. Lomasäät olivatkin olleet tähän asti todella upeat, lähes pelkkää aurinkoa ja hellettä. Viileämpi ja sateinen jakso olisi varmasti tuntunut pitkän hellejakson jälkeen kärvistelyltä, joten päätimme suunnata kotiinpäin ennen ennustettuja sateita. Kotimatkan jaoimme kahteen osaan ja päätimme pysähtyä yöpymään meille entuudestaan tuntemattomassa luonnonsatamassa Finnhamnin kupeessa. Väyliä pitkin matka Rödlögasta olisi ollut turhan pitkä, joten päätimme oikaista jälleen kerran omia väyliä pitkin. Tukholman saaristossa on edelleen kylmän sodan peruja olevia suojavyöhykkeitä, joille ei anneta merikartoissa tarkkoja syvyyslukemia, eikä näiden läpi ole vedetty virallisia väyliä. Tällaisen suoja-alueen läpi päätimme oikaista plotterin ja syvyysmittarin avustamana.

Huolella mietittyä ja etukäteen karttaan pirrettyä reittiviivaa oli helppo seurata ja pääsimme perille ilman ylimääräisiä sydämentykytyksiä. Lahti oli tullessamme lähes tyhjä ja saimme valita mieleisen, hyvin tuulensuojaisan paikan.


Ylläolevassa kuvassa taustalla näkyy Finnhamin krog, jonne olisi päässyt helposti jollalla. Osasta naapuriveneistä näin tehtiinkin, mutta me kiipesimme iltaviihteeksi veneväylän viereiselle korkealle kalliolle istuskelemaan, nauttimaan maisemista ja maistelemaan hyvin kylmennettyä sihijuomaa pikkusuolaisen kera. Lomareissun viimeisen illan kunniaksi.


Seuraavana päivänä raksuttelimme konevoimin kotiin reippaassa vastatuulessa. Ajoitus kotiinpaluulle osui kohdalleen, sillä sateet alkoivat pakatessamme ja siivotessamme venettä kotisatamassa. Kliksuttelin tekemämme reitin googlemapsiin ja merkkasin sekä nimesin käymämme satamat. Reittiviivan pituudeksi tuli noin 350NM, joka näyttää karttapohjalla meidän mittapuulla aika lyhyeltä kesälomareissulta. Kiirettä emme pitäneet ja aikaa käytimme vajaat kolme viikkoa. 


Reissulla näimme paljon meille uusia maisemia ja saaria. Käymistämme paikoista Jurmo erottui selvästi upean ja erilaisen luontonsa vuoksi. Paljon jäi myös näkemättä, mutta onpahan sitten valinnan varaa seuraavia reissuja varten. Tukholman saaristo on kerrassaan veneilijän paratiisi, mutta samaa voisi sanoa myös Turun ja Ahvenanmaan saaristosta. Olen kuullut kokeneiden ja useilla merillä seilanneiden veneilijöiden luonnehtineen Itämerta saaristoineen maailman mittakaavassa uniikiksi paratiisiksi. Vaikken ole seilannut kuin Itämerellä, niin alan kallistua siihen tulokseen että kyllä he ovat oikeassa: meillä on täällä jotain aivan ainutlaatuista, josta meidän kannattaa pitää hyvää huolta.