<>

<>

sunnuntai 15. toukokuuta 2022

Kevätkunnostusta mustavalkofilmille

Veneen kevättyöt alkoivat tänä vuonna aikaisin, sillä poistimme pressun heti ensimmäisten lämpimien kelien tultua maaliskuun puolella. Pesu- ja vahaushommille jäi näin aikaa monta viikonloppua. Tämä mahdollisti töiden ajoittamisen lämpimille viikonlopuille vailla aikataulupaineita. 

Tänä keväänä työlistalla olivat vain normaalit kevättyöt ilman ylimääräisiä huoltokohteita, sillä huoltofirma oli käynyt talven aikana vaihtamassa septitankin auki-asentoon jumahtaneen merityhjennyksen kuulaventtiilin läpivienteineen. Totesin uusien osien hypänneen paikoilleen sovitun mukaisesti, eikä mistään voinut päätellä kenenkään käyneen veneessä. Näinhän se asiakkaan näkökulmasta pitääkin mennä. Kiitokset hyvästä asiakaskokemuksesta BS Marinille. 

Vahaushommille sain houkuteltua mukaan nuoriso-osaston edustajan, joka otti satamareissulle mukaan myös perinteisempää valokuvauskalustoa. Diginatiivisukupolven edustaja on innostunut nykyisin kuvaamaan sekä mustavalko- että värifilmille ja hän on hankkinut talouteen tähän tarkoitukseen sopivaa kalustoa. Tämän postauksen mustavalkokuvat on kuvattu Canon AV-1 + Canon 50mm f1.8 yhdistelmällä Ilfordin PF4 kinofilmille. Filmille kuvaaminen on nykyisin itseasiassa suhteellisen edullista ja vaivatonta, sillä sekä mustavalko- että värifilmien kehittäminen itse on edullista, eikä kuvia ole tarkoituskaan tehdä valokuvapaperille. Nämä kuvat on digitoitu valokuvaamalla negatiivi Kaiserin LED valopöydällä käyttäen Canon EOS 1DX Mark II + Canon EF 100mm f/2,8L IS USM macro yhdistelmää. Filmille kuvaaminen alkoi kiinnostaa minuakin, kun talouteen päätyi hiljattain myös Mamiya RZ67 + Mamiya-Secor Z 65 f4 -yhdistelmä. Kyllähän tätä erikoisuutta pitäisi päästä kokeilemaan itsekin.




lauantai 18. joulukuuta 2021

Missä on tullut käytyä - 2021 päivitys

Veneen talvehtiessa pressun alla on jälleen aika kerrata kesämuistoja ja päivittää karttaa uusilla käyntikohteilla. Uusia täppiä karttaan saatiin lomareissulla aikaan varsin hyvin, sillä lomapurjehdus suuntautui meille ennestään tuntemattomille vesille Suomen puolen saaristomerelle. Uusista kohteista päällimmäisenä jäi mieleen Jurmo, tuo luonnoltaan käsittämättömän upea ulkosaariston karu saari. Toisena kohokohtana voisi mainita Korpoströmin Sea Jazz -tapahtuman, jota voi varauksetta suositella kaikille live-musiikin ystäville. Oikeastaan koko lomareittiä on kiva virtuaalipurjehtia uudelleen ja uudelleen blogisivujen kautta. Kaikki kesän hyvät purjehdusmuistot palaavat pintaan ja virittävät mielen kohti tulevan kauden uusia reissuja. Tässä siis päivitetty kokokartta, jossa on ZeeMapsin mukaan 140 kohdetta.


Kartan perusteella uusia kivoja kohteita voisi löytyä mm. Baltiasta ja Tanskan suunnalta. Sekä tietysti Ruotsin läsirannikolta ja sisävesiltä Göta-kanava mukaan lukien. Vanhan sanonnan mukaan kauas on pitkä matka, joten zoomasin karttaa lähialueille tarkemman näkymän aikaansaamiseksi.


Lähialueiden tarkempi tarkastelu paljastaa hyvin mm. Ruotsin- ja Suomen puolen saaristojen kokoeron. Ilmankos sitä on tottunut, että kaikkialle on hyvin lyhyt matka. Kartta myös paljastaa miten paljon käymättömiä kohteita Suomen puolen saaristosta löytyy. Ahvenanmaan pohjoispuolen kierto jäi viime kesältä tekemättä. Ehkäpä siinä olisi sopivasti tavoitetta seuraavaksi kesäksi?

sunnuntai 12. syyskuuta 2021

Ostindiefararen Götheborg

Historiallisen esikuvansa mukaan rakennettu replica tuli käymään Tukholmassa ja tokihan sellaista ihmettä täytyi päästä katsomaan. Laiva oli parkeerattu vanhan kaupungin rantaan, joten laiva ja ympäröivä kaupunkimiljöö muodostivat upean historiallisen kokonaisuuden.



Hankimme liput laivakierrokselle välittömästi uutisen kuultuamme ja kuten arvasimme, lippuja ei riittänyt kaikille halukkaille. Kyseessä on siis vuonna 1738 vesille lasketun ostindiefararen Götheborg:in tarkka kopio, joka on rakennettu perinteisin työmenetelmin ja materiaalein. Tämän version ensimatka tehtiin vuonna 2005. Toki tähän uudempaan versioon on lisätty nykyaikaiset navigointijärjestelmät, dieselmoottori satamamanöövereja varten, nykyaikainen keittiö ja muuta tämän päivän tekniikkaa. Näillä moderneilla lisäyksillä laivasta on saatu nykyiset turvallisuusmääräykset täyttävä, käytännöllisesti liikennöitävä alus. Tällä uudellakin versiolla on käyty Sanghaissa asti eteläisen Afrikan niemenkärki kiertäen ja reissu on varmasti ollut melkoinen elämys sekä miehistölle että laivan maailmalla nähneille.

Alkuperäinen Götheborg rakennettiin vain 1,5 vuoden aikana Tukholmassa ja se ehti käydä kolme kertaa Kiinassa ennen karille ajoa vuonna 1745 Göteborgin edustalla. Laiva oli ollut reissussa 30 kuukautta ja rysähti  vedenalaiselle karille hyvissä olosuhteissa vain 900m ennen kotisatamaansa. Kyseinen kari oli hyvin tiedossa ja laivalla oli kyydissään kokenut luotsi. Virallisesti karille ajon syy ei ole koskaan selvinnyt, mutta olisivatko kotiinpaluujuhlat alkaneet hieman liian aikaisin? Lastina olleet tee, posliini, mausteet ja silkki saatiin pelastettua ja laiva jökötti karilla muutaman vuoden ennen lopullista uppoamistaan.


Laivan keulakoristeena komeilee kruunupäinen jellona, jonka kampaus muistuttaa hieman 1980-luvun rokkitähtien frisyyrejä.


Ankkuri näyttää olevan sitä perinteistä mallia ja kyljessä komeilee teksti "250kg". Kannattaa huomata tapa, jolla ankkuri on kiinnitetty laivan kylkeen pois aaltojen tieltä. Myös keulan tylppä muoto näkyy hyvin kuvasta.


Iso laiva tarvitsee isot fendarit. Ja paljon tervaa, joka myös tuoksuu laivan läheisyydessä.


Näkymä komentokannelta. Pituutta laivalla on 58m, joten keula on aika kaukana. Kuvasta näkyy myös köysistön runsaus. Laivalla oli aikoinaan 130 hengen miehistö, joten kuhinaa on varmasti riittänyt kannella manööverien aikaan.


Itselle suurin yllätys oli laivan ruorin sijainti. Elokuvissa ruoria käännellään aina hyvältä näköalapaikalta komentokanelta, mutta tässä laivassa ruori on komentokannen alapuolella, kuvassa vasemmassa alalaidassa näkyvän monikulmaisen ikkunan alla! Ikkunassa on avattava luukku, josta ruorimiehelle on voitu antaa ohjeita, ja josta on saatu valoa ruorimiehille kompassin lukua varten.


Ruorin takaa ei oikeastaa näe ulos laisinkaan, vaan kurssia on pidetty kompassin avulla. Kannattaa huomata paksut, tervatut (?) köydet ratin navan ympärillä, jotka sitten liikuttelevat laivat peräsintä jossain alemmilla kansilla. Kuulemma hyvällä kelillä tarvitaan kaksi ruorimiestä ja reippaammalla kelillä neljä. Eli tuplaratti on todellakin tarpeen, jotta ohjaamiseen tarvittava voima saadaan tuotettua peräsimelle asti.


Kannen alta löytyvät mm. kanuunat.


Laivan takalisto on hyvin näyttävän näköinen. Ja väritykseltään vähemmän yllättävästi sinikeltainen. Olisi muuten hauska tietää onko tuolla perän parvekkeella jokin merenkulullinen funktio, vai onko kyseessä enemmänkin päällystölle rakennettu huvittelupaikka?


Tutustumiskierroksen jälkeen olikin mukava istahtaa bullakaffelle ja lepuuttaa silmiään upeassa laivassa. Laivakierros avasi myös pienen palan Ruotsin kaupankäynnin historiaa ja kulttuuriperinteitä. Useissa käymissämme herraskartanoissa ja kuninkaallisissa linnoissa on kiinahuone, jonka seinät ovat päällystetty Kiinasta tuoduin silkkitapetein ja jossa teetä on tarjoiltu vieraille Kiinasta tuoduista posliiniastioista. Vientituotteina maailmalle vietiin puutavaraa, tervaa, rautaa ja kuparia. Reissut Kiinaan olivat kuulemma olleet kaupallisesti erittäin kannattavia sekä varustamolle että laivan miehistölle. Kauppahan se on joka tunnetusti kannattaa. Ja sen ruotsalaiset ovat aina osanneet.