<>

<>

sunnuntai 2. lokakuuta 2022

Kauden viimeinen reissu

Veneen nostoaika oli ollut varattuna jo viikkokausia, joten tämä viikonloppu oli viimeinen mahdollisuus käydä jossain ennen veneen ylösnostoa. Sääennusteet näyttivät suotuisilta, joten päätimme maasähkön ja saunan houkuttelemina suunnata kohti seuran saarta. Suunnitelmissa oli kuitenkin yöpyä perjantain ja lauantain välinen yö kotilaiturissa, sillä emme millään ehtisi perille seuran saareen ennen pimeän tuloa. Ylläykseksemme normaali perjantairuuhka Tukholman ulosmenotiellä loisti poissaolollaan ja saavuimme satamaan hieman luultua aikaisemmin. Vesitankkia täyttäessä päätimme muuttaa suunnitelmia ja tehdä nopean lähdön. Laskeskelimme ehtivämme noin puoleen matkaan ennen pimeän tuloa. Reitti on kuitenkin erittäin tuttu ja loppumatkasta helppo pimeälläkin.

Jos ei ollut ruuhkaa moottoritiellä, niin ei ollut kyllä merelläkään. Ihan yksin ei kuitenkaan tarvinnut matkaa tehdä, sillä varsinkin alkumatkasta oli muutamia vastaantulijoita jotka selvästikin halusivat pois vesiltä ennen pimeän tuloa. Loppumatkan sysipimeässä saaristossa kanssaveneilijät olivat harvinaisempia. Pimeä oli tällä kertaa hyvin pimeä. Vain rantojen puuston latvat erottuivat hämärästi taivasta vasten, mitään muuta ei pimeydessä pystynyt näkemään. Onneksi plotteri kertoi oman paikan kartalla, eikä loppumatkasta ollut mitään väistettävää kuten valottomia merimerkkejä. Näin vain muutaman nopean perämoottoriveneen, jotka olivat luultavasti matkalla kohti saarimökkiä. Vauhdista päätellen nämä veneilijät olivat varmaankin rutinoituneita pimeäveneilijöitä tutulla reitillään.



Aamulla laskin seuran saaren laiturissa olevan viisitoista venettä, mikä on mielestäni tavanomaista suurempi määrä näin myöhäistä loppukautta ajatellen. 

Saunan varauskalenteri oli normaalia täydempi. Selvästikään uinti ilman saunaa ei houkuttele näin loppukaudesta. Aamun saarikierroksen jälkeen poistimme purjeet. Onhan se vene ilman purjeita jotenkin kaljun näköinen.


Pienen sadekuuron jälkeen aurinko palasi ikäänkuin muistuttamaan kuinka hieno syksyinen saaristomaisema voikaan olla oikeassa valossa.


Illalla hyvien löylyjen ja uinnin jälkeen istuin pimeässä saunan terassilla katselemassa tähtikirkasta taivasta. Kiitollisuudella ajattelin kuinka hienot kelit ja kauden viimeisen reissun saimmekaan. Näihin tunnelmiin on mukava lopettaa tämä veneilykausi.


maanantai 22. elokuuta 2022

Björkskärin labyrintit ja paluu kotiin hyvien lomakelien ääreen

Saavuttuamme Tukholman saaristoon suunnitelmana oli hivutella hissukseen Ålöltä pohjoiseen, mutta pysytellä pääosin Sandhamnin eteläpuolella. Tällä alueella kun on vielä paljon meille ennen käymättömiä saaria. Ålöltä ajoimme ensin Sadelögaan vain todetaksemme, että sieltä ei löytyisi tarpeeksi suojaista paikkaa ennusteissa väijyvälle reippaalle etelänpuoleiselle tuulelle. Pyörähdimme myös läheisessä Stabbossa, mutta rannoilla näkyi olevan runsain määrin tuoreen näköisiä armeijan tauluja, joissa kiellettiin maihinnousu. Päädyimme sitten Björkskärille, josta löysimme etelätuulta vastaan hyvin suojaavan rantautumispaikan.


Björkskär on pieni kalliosaari, jolta ei isompia ihmeellisyyksiä löydy. Tai näin siis luulimme, kunnes näimme lukuisat kivilabyrintit. Niitä on kallioille tehty useita ja suurimmat ovat pinta-alaltaan aivan valtavia. Labyrintti vain jatkuu ja jatkuu niin kauas kuin silmällä näkee. Näihin on todellakin käytetty aikaa ja vaivaa. Kuinkahan kaukaa kaikki nämä kivet on kallioille kannettu?



Illalla huomasin tuuliennusteiden muuttuneen. Etelätuulen lisäksi yöllä puhaltaisikin reippasti muutaman tunnin ajan luoteesta! Eli perän puolelta, suunnasta jota vastaan Björkskär ei tarjonnut kovin hyvää suojaa. Vihjaisin kummalliseksi muuttuneista sääennusteista venenaapurille, joka kävi kumiveneellä lisäämässä veneeseensä toisen peräankkurin. Meillä ei sellaista ollut käytössä, joten oli pärjättävä sillä yhdellä ja ainoalla. Katselin toki kartasta valmiiksi lähellä olevia suojaisia saaria, mikäli keskellä yötä olisi tullut tarve pikaiselle lähdölle Björkskäriltä.

Yöllä heräsin kun aallot lätkyttivät veneen perään. Tuuli painoi venettä vinoon ja kohti rantaa, joten kävin siirtämässä venettä kauemmas rannasta. Peräankkuri piti hyvin, mutta yöunet jäivät hieman ohuiksi. Aamulla tarkastimme päivitetyt sääennusteet tuleville päiville ja huomasimme tuuliennusteiden vain koventuneen. Lisähaittana mereltä puhaltava tuuli viilensi muutoin helteisen lämpimän kelin. Olimme niin lähellä kotisatamaa, että päätimme olla kärvistelemättä veneellä puoliväkisin kovissa ja viileissä tuulissa, kun kerran oli mahdollisuus nauttia kuumista kesäkeleistä kotona kaupungissa. Palaisimme sitten veneelle, kun sääennusteet lupailisivat leppoisampia lomailukelejä saaristoon.

Kotimatkalla takamyötäistä tuulta oli tarjolla reippaasti, joten alkumatka taittui hyvin pelkällä genoalla. Ornön jälkeen saaret alkoivat hieman suojaamaan mereltä puhaltavalta tuulelta, joten matka jatkui täysin purjein. Kuten saaristopurjehduksessa aina, välillä tuuli ja puuskat olivat reippaampia, eikä broutsaamiseltakaan vältytty. Rullasimme purjeet sisään juuri ennen Skurusundetin kapeaa ränniä ja ajoimme loppumatkan koneella. Matkaa kotisatamaan kertyi 35NM. Vaxholmin kainalossa sijaisevassa kotisatamassa keli oli aivan toinen kuin ulkosaaristossa: helteisen kuumaa auringonpaistetta, eikä kovista tuulista ollut tietoakaan. Olimme palanneet hyvien lomakelien alueelle.

sunnuntai 21. elokuuta 2022

Ålö

Lickershamnin rauhallinen tunnelma sopi meille hyvin, mutta sääennusteissa oli jäljellä enää yksi vähätuulinen päivä. Meille tämä tarkoitti, että oli tullut aika siirtyä Tukholman saariston puolelle. Niinpä laitoin kellon soimaan 4:45 ja vein laivakoiran aikaiselle aamupissalle. Aikaisen aamun hetkissä on joskus oma taikansa, tällä kertaa rannasta laskeutui satama-altaaseen ohutta aamusumua, joka leijui maagisesti peilityynen merenpinnan päällä ohuena kerroksena.

Heti viiden jälkeen irroittelin köydet ja koetin hiipiä veneellä hiljaa ulos satamasta herättämättä muita veneilijöitä. Otin autopilottiin suunnan kohti Ålötä ja annoin koneen raksuttaa tyynellä avomerellä. Nauttiessani aamukahvia veneen avotilassa vene keinui rauhallisesti edellispäivien pienessä mainingissa. Aurinkoisen, lämpimän ja tyynen meripäivän jälkeen saavuimme Ålölle 68NM koneajon jälkeen.


Ålö on käytännössä samaa saarta Utön kanssa muodostaen pinta-alaltaan ison kokonaisuuden. Tänne pääsee yhteysaluksella ja erityisti Utön puolelta löytyy enemmänkin asustusta. Saarilla on myös entisiä armeijan alueita ja ilmeisesti edelleenkin käytössä olevaa rannikkotykistöä.

Me kävimme kiertämässä Ålön rantoja pitkin kulkevan upean luontopolun, jota en voi suositella huonokuntoisille tai huonojalkaisille. Epäilimme hieman lyhytjalkaisen laivakoiran jaksamista, joten oikaisimme takaisin veneelle saaren teitä pitkin. Oikaisusta huolimatta matkaa kertyi vajaassa kolmessa tunnissa hieman yli 10km. Epäilyistä huolimatta laivakoira jaksoi hienosti reissun loppuun asti. Reitti kiersi Ålön useiden upeiden hiekkarantojen kautta.



Reissun lopuksi palkitsimme itsemme jäätelöllä, jotka nautimme Ålön ravintolan rantatuoleilla. 
Ravintola Båtshakenin viereisellä lahdella on kalankasvattamo. Niinpä voisi kuvitella, että ravintolan kala on varsin tuoretta. 


Ravintolan rantatuoleilta sattui olemaan suora näkymä veneellemme.


Ålö:n tunnelma sopi meille hyvin. Tänne tulemme uudestaan.