Mitä veneellä syödään?

Veneen pentterin bunkraus on meillä tänä vuonna hoidettu vähän lassez faire -asenteella. Juhannuksen ruoat kyllä suunniteltiin, mutta muutoin pentterin ruokavarastojen johtava idea on toistaiseksi ollut suunnittelemattomuus ja sekavuus.  Muutosta asiaan pitäisi saada viikonlopun aikana.

Yleensä olen raahannut veneelle kolme isoa kassillista säilyke- ja kuivaruokaa ja tuonut takaisin syksyllä kaksi ja puoli. Voisikohan less is more -ajatuksen toteuttaminen tai edes kohtuullinen turhan roudaamisen poisto olla mahdollista vähän huolellisemmalla ennakkosuunnittelulla? Ehkä.

Perusruokatarvikkeita täytyy joka tapauksessa olla. Tähän kategoriaan kuuluvat mausteet, suola, sokeri, vehnäjauhot, tee, kaakaot (juomajauhe ja tumma), liemikuutiot, korppujauhot, leivinjauhe, ruokasooda, perunajauhot, rypsiöljy, tryffeliöljy, oliiviöljy, soijakastike, viinietikka, kaurahiutaleet, tacomaustepussit ja tumma suklaa.

Säilykkeitäkin tarvitaan. Muttin tomaattimurskaa, tonnikalaa, tomaattipyrettä, ananaspaloja, hillo, mangopaloja, kookosmaitoa, bambusuikaileita, herkkusienipaloja, kikherneitä, maissia, texmex -kastikkeet, Barillan tomaatti-oliivi pastakastiketta ja currytahnaa.

Kuivamuonaosastoon otetaan mukaan kuivattuja tatteja ja suppilovahveroita, pastaa, sipulirouhetta, kuivattuja keittojuureksia, couscousia, riisiä (risottosellaista ja basmatia) sekä nuudeleita. Leipäpuolella suosimme hapankorppuja. Ja rehellisyyden nimissä - ilman keksejä ja muita pikkuherkkuja emme ole seilanneet useinkaan.

Lisäksi hyvin säilyviä ja helposti hyödynnettäviä ruoka-tarvikkeita ovat tortillaletut, lämpimässä säilyvät chorizo tai muut mausteiset makkarat ja esipaistetut sämpylät. Valkkaritonkka on tietysti hankittu.

Olen vannoutunut maitokahvisti eli ilman jääkaappiakin hyvin säilyvää UHT -maitoa on veneessämme aina.

Tuoretavaraostosten vakiolista on tällainen: aamupala- ja salaattitarvikkeet, munia, paprikaa, sipulia, parmesan -juustoa, kermaviiliä, inkivääriä, vispikermaa, rahkaa, Koskenlaskija -juustoa, juustoraastetta, jauhelihaa, kanasuikaleita, perunoita ja hedelmiä.  

Veneessämme seilaa pidemmillä reissuilla yleensä myös yrttiruukku jossa on vaihtelevasti basilikaa, tilliä, persiljaa, ruohosipulia ja korianteria.

Mitä ruokaa näistä aineksista sitten syntyy? Ainakin seuraavat (tuoretavarat täytyy tosin ottaa erikseen mukaan):

• Currytahnalla ryyditetty wok (kanalla, jos sitä on mukana) ja yleensä mukana on myös valkosipulia ja raastettua inkivääriä. Tähän siis hivautetaan mukan bambusuikaleet, herkkusienet, kookosmaito ja currytahnaa.
• Tattirisotto (parmesaanilla, kiitos)
• Suklaakakku ja mudcake (edellyttää kananmunia)
• Tattirisotto (tryffeliöljyn ensisijainen käyttökohde)
• Suppilovahverokeitto (vaatii Koskenlaskija -juustoa)
• Tortillat (vaihtelevin täyttein ja tuoreita vihanneksia on hyvä olla)
• Tomaatti -oliivi -spaghetti
• Spaghetti Mafioso, jos on paprikoita

Nuorison edustajat tulivat muuten esilukemaan tätä blogitekstiä ja vaativat lisäämään, että pikanuudeleita täytyy ehdottomasti veneessä olla. Sushitarvikkeetkin kuuluvat meillä perusvarustukseen. Veneillessä tuoretta kalaa on melko usein saatavilla. Nuoriso kommentoi myös, että tosielämässä ostamme savustettua kalaa aina, kun sitä on saatavilla ja sen kanssa nautitaan mitäpä muuta kuin salaattia, uusia perunoita ja kermaviilikastiketta.

Marjaniemi - Oulun merialueen helmi

Marjaniemessä on oikeastaan lähes kaikki mitä veneilijä voi hyvältä kohteelta odottaa, edessä aukeavaa huikaisevaa avomerimaisemaa myöten.

Tänä kesänä satama-alueella on aloittanut toimintansa Cafe Kaija (Hailuodon majakkapiha ja venesatama), joka ylläpitää vierassataman palveluja, diesel-myyntiä sekä grillikahvilaa.

Ruokaa tarjoavat myös Luotsihotellin ravintola, kalaliike sekä tietysti ravintola Luoto - paikka jossa tiedetään mitä gourmet tarkoittaa. 

Hailuodon lauttayhteyden ansiosta Marjaniemen upeat maisemat ja hiekkarannat ovat myös autoilijoiden ja linja-autolla liikkuvien tavoitettavissa.

Viltti rullalle, kahvi termokseen ja kirja kainaloon - päivä hujahtaa mukavasti näissä maisemissa.

Eikä vanhan majakan vetovoimaa kannata vastustaa.

Täällä todella tuntee irtautuvansa arjesta.

Mistä on Hyvä Juhannus tehty?

Avomerimaisemasta

Kuohujuomasta veneen kannella

Juhlalipuista

Aamulenkeistä rannalla

Hyvästä ruoasta

Laituriseurasta

Juhannuskokosta

Keskikesän auringonlaskusta

Näistä on hyvät juhannukset tehty - Hailuodon Marjaniemessä. 

Genaakkerisukka makkaralla

Sunnuntain keli oli mitä sopivin genaakkerisukan koeajoon. Purjesäkissä olevan genaakkerin olimme jo satamassa viritelleet kannelle käyttövalmiiksi. Olin jo aiemmin vetäissyt purjeen sukkaan kotipihalla. Levitin purjeen nurmikolle, kiinnitin toppikulman sisään vedetyn sukan kiinnityspisteeseen, sukan nostimen koukun trampoliinin jalkaan ja vetäisin sukan purjeen päälle. Syntyneen pötkön sulloin purjesäkkiin.

Genaakkerisukkapötkö nousi mastoon varsin kevyesti. Sukassa olevaan purjeeseen ei ainakaan kevyt tuuli tartu laisinkaan. Sen verran tiesin sukan käytöstä etukäteen, että sukan operointinaru kannattaa kiinnittää veneeseen. Kaukana tuulessa liehuen lentävästä operointinarusta tuskin olisi kovin paljon apua sukan käytössä.

Sitten vain narusta kiinni, vähän kiskontaa ja sukka menee hienosti makkaralle - ja wohoo - purje aukeaa.

Laskussa sama proseduuri toisinpäin. Voiko tämä enää helpommaksi mennä? Ilmankos tässä ei tullut mukana mitään käyttöohjeita! Ja onhan se auringossa kylpevä genaakkeri komeaa katseltavaa.

Melko tyynessä ja lähes aallottomassa kelissä genaakkeri näytti varsin hienolta myös heijastuessaan meren pinnasta.

Kevyen kelin koeajon perusteella olimme enemmän kuin tyytyväisiä sukkaan. Vain yksi asia alkoi hieman harmittamaan: miksi emme hankkineet tätä jo aikaisemmin?

Purjeveneiden kuvaamista harjoittelemassa

Valokuva on kiva keksintö. Niitä on myös kiva ottaa. Purjevenekin on kiva keksintö. Nautinnon maksimoimiseksi päätin ottaa valokuvia purjeveneistä. Tai ainakin harjoitella sitä. Sopivia kohteita oli tarjolla Tiistaikisoissa. Otin paljon kuvia. Liian paljon. Oli kova työ karsia huonot pois. Muutama kelvollinen jäi jäljelle. Ja ehkä kaksi hyvääkin.

Lähdön aikaan veneet parveilivat lähtölinjan tuntumassa, joten kuvaaminen oli helppoa. Sen kuin odotti veneen tulevan kohdalle ja naps. Kuva oli otettu. Aurinko oli tosin pilvessä, joten kuvista ei tullut oikein minkään näköisiä. Tai ainakaan minä en saanut muunlaisia aikaiseksi. Laitoin ison kasan kuvia roskiin.

Lähtömerkin jälkeet kuvattavat katosivat kiireesti kohti horisonttia. Aurinko pysyi piilossa, joten poistokuvia tuli jälleen runsaasti. Pitäisi uskoa tämän olevan valokuvausta, eikä hyviä kuvia ilmeisesti tule ilman oikeaa valoa. Piste.

Väijyin maalilinjalla odottamassa veneitä saapuvaksi. Aurinkokin tuli kurkkimaan. Nyt kuviin tuli hieman eloakin.

Sitten sattui se tilastollinen vahinko. Tuli muutama hyvähkökin kuva. Siis omasta mielestä.

Kotimatkalla harjoittelin vielä muutaman kuvan verran.

Lopuksi Iso Kiitos kilpailulautakunnan tuomareille. Ilman teitä olisi jäänyt tämä harjoitus tekemättä.

 

Kumivenemunkkia Hailuodon Huikussa

Veneessä nukutun yön jälkeen on ihan parasta työntää pää ulos luukusta, tervehtiä aurinkoa ja nuuhkaista muutama sieraimellinen meren tuoksua. Lauantain aamurutiinit menivät tutun kaavan mukaan, joten päivä alkoi lupaavasti.

Aamun tunnelma Varjakan satamassa oli seesteinen. Aurinko paistoi, tuuli oli lähes olematon ja meidän lisäksi satamassa näkyi vain yksi aamukalassa aallonmurtajalla ollut onkivavan heiluttaja. 

Aamukahvin nauttimista ajatellen vene sattui olemaan oikean suuntaisesti: sprayhood suojasi alkavalta viileältä tuulenvireeltä ja aurinko paistoi suoraan veneen takaa lämmittäen mukavasti. Kaffe maistuu aina paremmalta ulkona nautiskeltuna.

Meidän vielä viimeistellessä toista kupillista huomasimme meripartiolaisten M/S Pohjantähden olevan jo liikkeellä. Reipasta menoa heti aamutuimaan.

Rauhallisen aamustartin jälkeen suuntasimme kohti Hailuodon Huikkua.  Tuuli oli herännyt sopivasti leppoisaa päiväpurjehtusta ajatellen. Ikäänkuin meitä hieman kiusatakseen tuuli tuntui kääntyvän hitaasti koko ajan tarjoten - yllätys yllätys - raikkaan merellisen vastatuulen. No meillähän ei ollut kiire mihinkään, joten etenimme purjeilla luovien. Pientä lisäviihdykettä tarjosivat paikalliset kalastajat, jotka ilmeisesti vetivät troolia kahden aluksen välissä. Perässä seuraavan lokkiparven perusteella saalistakin oli pyydykseen tarttunut. Nuotanveto loppui käyttämämme väylän reunaan, joten pääsimme seuraamaan työnäytöstä lähietäisyydeltä. Pitkä nuotta oli merkitty hyvin näkyvin punaisin merkkipalloin, joten osasimme kiertää sen riittävän kaukaa.

Hailuodon lauttarannan Huikku oli meille uusi tuttavuus. Satamassa on kaksi peräpoijua vierasveneitä varten sekä uusi matalampi laituriosuus sivukiinnitykseen tai peräankkurointiin. Laiturilla näkyi olevan uudenkarhea sähkötolppa ja grillipaikka on kuulemma tulossa tälle kesälle. Kahvilan WC-tilat ovat myös veneilijöiden käytössä.

Lauttarannan autoilijoidenkin käyttämän kahvilan ruokalistalta löytyi hampurilaisten lisäksi pizzoja, mutta minun korvani hörähtivät kahvilaisännän kertoessa savulohesta. Takapihan savustimet kuumenevat kuulemma joka päivä lohisesongin alkaessa. Joten täältä sitä tulee saamaan, tuoretta Perämeren savulohta! Visioin jo mielessäni tulevia päiväretkiä lämpimän savulohen äärelle: hieman liikaa syötyäni kellahtaisin päivätorkuille keulakajuuttaan.

Tällä kertaa tyydyimme kahveihin ja minä sorruin tuoreeseen munkkiin, jonka totesin malliltaan sopivan hyvin veneilijälle. Possumunkin tietävät kaikki, mutta tämähän on ihan selvä kumivenemunkki!

Paluumatkan piristykseksi suunnittelimme koeajavamme genaakkerisukan. No ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan. Lähtöä tehtäessä totesin viereisen tuulimyllyn pyörähtäneen ympäri... Paluumatkan reittiviiva näyttää hyvin millaista siksakjälkeä syntyy kapealla väylällä luoviessa :)

Jääkarhujen kesäretki

Alkukesän kelivalikoima on ollut kovin yksipuolinen: kylmää, sadetta ja kovaa tuulta. Tätä samaa eri yhdistelminä oli lupailtu myös viikonlopuksi, mutta siitäkin huolimatta vesille oli päästävä. Iin Röytässä olisi ollut lauantaina tarjolla kesäkeittiön avajaisjuhlallisuudet, mutta sääennusteiden perusteella teimme huomattavasti lyhyemmän reissusuunnitelman: perjantai-iltana Oulunsalon varjakkaan yöksi ja lauantaina päiväretki Hailuoden Huikkuun.

Tuuliennusteet ovat alkukesän ennustelleet Oulun seudulla tuulet alakanttiin ja sama tuntui jatkuvan perjantainakin. Normaalisti tyyni Oulujoki tarjosi tulevan esimaistiaisiksi pientä vasta-aaltoa jo sataman kohdalla.

Meren puolella tuulimittari näytti lukemia 20-25 solmun välille, joten purjeita laitettiin näkösälle varsin säästeliäästi. Lämpimästä kesäauringosta huolimatta raikkaaseen vastatuuleen luoviessa homma alkoi tuntua jääkarhujen kesäretkeltä. 

Oulunsalon Varjakkaan on sopivasti muutaman mailin pätkä, joten ehdimme hyvissä ajoin perille nauttimaan vene-elämästä satama-altaan suojissa.

Houkuttelevan aurinkoisesta kelistä huolimatta viidyimme paremmin illan sisällä veneessä lämmittimen puskiessa lisää luksusta sisätiloihin. Kylmän meriveden viilentämillä lattioilla karvatossut tai villasukat olivat hyvä lisävaruste. Näin alkukaudesta meriteiden sääntöjen kertaaminen on aina tarpeen, joten vetäisin jalkaani lateraalivillasukat: nämä jalassa ei tule tehtyä kardinaalimunausta!

Työviikon jälkeen oli mukava vetäytyä aikaisin keulakajuuttaan nauttimaan veneen rauhalliseta keinahtelusta. Ennen silmien ummistamista oli hauska katsella taas pitkästä aikaa tuttua geometrista kuviota auringon paistaessa kauniisti keulastaagiin ja genoan skuuttiköysiin. Emme nähneet geometrisiä unia, vaan nukuimme sikeästi aamuun asti. Kuten veneessä aina.

Ohjusvene Tornio

Puolustusvoimat järjesti valtakunnallisen lippujuhlaparaatin Oulussa. Tuiran silloilla oli tarjolla näyttävä ohimarssi ylilentoineen. Minä suuntasin kuitenkin Toppilansalmeen, jossa oli mahdollisuus tutustua ohjusvene Tornioon.

Alusvierailu oli suosittu ja ehdin nautiskella tovin auringonpaisteesta ennen sisään pääsyä. Ajatuksena oli tutustua pääasiassa miehistötiloihin ja napsia muutamia sisäkuvia, joista näkyisi millaisissa olosuhteissa merisotilaat laivassa asuvat ja työskentelevät. Heti laivaan astuttua laukut ja kamerat otettiin ystävällisesti säilytykseen ja lukuisilla lapuilla muistutettiin ehdottomasta valokuvauskiellosta. Yleisöllä oli mahdollisuus tutustua kuitenkin ulkokansiin sekä komentosiltaan. Miehistötilat jäivät siis tällä reissulla näkemättä, mutta ovat kuulemma mukavuusluokkaa miinus kaksi. Ikkunatkin olivat näköjään aluksesta unohtuneet komentosiltaa lukuunottamatta, joten mukavuusluokan luonnehdinta kuulosti varsin uskottavalta.

Silmäiltyäni Wikipedian tarjoamia tietoja aluksesta aloin ymmärtää miksi yleisölle ei haluttu näyttää aluksen viimeisintä tekniikkaa edustavia järjestelmiä. Vaikka alus näyttää ulkoapäin nopealla vilkaisulla samalta kuin toisen maailmansodan aikaiset sota-alukset, niin siihenpä yhtäläisyydet taitavat jäädäkin. Wikipedian tietojen mukaan runko on alumiinia ja veden pinnan yläpuoliset rakenteet ovat hiilikuitua sisältävää komposiittimateriaalia radiosignaalien läpäisyn estämiseksi (tämän vuoksi ikkunoitakaan ei ole). Erilaisten häivetekniikoiden avulla alus pyrkii minimoimaan tutkanäkyvyyden sekä lämpö- ja sähkömagneettisen herätteen. Viisikymmenmetrisen aluksen syväys on alle kaksi metriä! Myös aseistus sekä valvonta- ja taistelunjohtojärjestelmät edustavat viimeisintä teknologiaa.

Oikeastaan on mieltä lämmittävää ajatella, että Suomen merivoimat turvaavat aluevesiämme nykyaikaisilla ja suoritukykyisillä aluksilla. Hyvä Suomi!