Kulttuurikerman Bullerö

Lähdimme Huvudskäriltä liikkeelle heti aamupalan jälkeen. Reittisuunnitelma oli varsin helppo: lähes suoraa viivaa koko matka myötätuuleen. Tuuli oli ennusteiden mukaan 4-5m/s luokkaa, mikä on hieman liian vähän jotta meidän possu saisi kunnolla vauhtia myötäiseen ilman isompaa purjepinta-alaa. Mikä oiva tilaisuus kaivaa esiin genaakkeri, jota ei ole juuri viitsitty saaristopurjehduksessa ottaa esiin yhden tai kahden mailin myötätuulipätkiä varten.

Tuuli oli tasaista eikä alkumatkasta vielä näkynyt juurikaan muita veneitä. H ehti hyvin toimia somevastaavana sekä tarkistaa päivän uutiset. Minä jaksoin istua aikani skuuttinaru kädessä, kunnes totesin että lomallahan tässä ollaan eikä kilpakumppaneita ole näköpiirissä. Laitoin skuuttinarun vinssille lukkoon ja otin rennosti.

Puolen päivän aikoihin samaan suuntaan purjehtivia kanssaveneilijöitä oli liikkeellä jo runsaasti, mutta meidän lisäksi vain yhdellä veneellä oli käytössä genaakkeri. Taitaa olla myötätuulipurje kovin harvinainen varuste täällä päin? Piinasin genaakkeria jiipin välttämiseksi pitkän tovin täysmyötäiseen ja ylläyin kuinka hienosti purje toimi. Ehkä asiaa auttoi se, että iso oli rullattuna maston sisään pois häiritsemästä? Samaa linjaa perässä tullut kilpakumppani sai saman vauhdin virsikirjalla. Toki tuulikulman muuttuessa genaakkeri näytti kyntensä.

Tuulen suunnasta johtuen Bullerön Hemviken ei ollut kovin suosittu. Lyhyen pohdinnan jälkeen kiinnityimme pienen Bodkobbenin saaren tarjoamaan tuulensuojaan.

Bulleröllä ei montaa rakennusta ole. Hemvikenin rannassa on muutaman vanhan torpan lisäksi sauna sekä yhteysaluslaituri. Bullerö on hallinnollisesti Tukholman lääninhallituksen alaisuudessa, joten torppien tiloissa toimiva vandrarhem pyörinee virkamiestyönä, kuten muutkin saaren palvelut. Välillä tiedon löytäminen itse kunkin saaren palveluista on hieman työläämpää, sillä monet Tukholman saariston saaret ovat Skärgådsstiftelsenin alaisuudessa, eikä yhtä yhteistä tiedonvälityskanavaa saariston palveluista eri omistus- tai hallinnointitahojen kesken ole olemassa.

Bullerö tuli tunnetuksi sen jälkeen kun taidemaalari Bruno Liljefors osti saaren vuonna 1908. Hän rakennutti saarelle jahtimajan, jossa hän järjesti maineikkaita pitojaan aikansa kulttuurikerman kanssa. Saarella on viihtynyt usein mm. Anders Zorn, joka parkkeerasi purjevenettään jahtimajan läheisessä lahdessa, joka tunnetaan nykyisin Zornin lahtena.

Ei ole vaikea kuvitella mitä kulttuuriväki on syrjäisellä saarellaan mahtanut aikanaan puuhata. Herra Zornhan on kuuluisa tauluistaan joka esittävät useimmiten... no... alastonta naista.  Jahtimajan kattomaalauksien aiheet lienevät syntyneet dokumentaatioksi saaren tapahtumista; ne kun kuvailevat juopottelua,  syöpöttelyä, pyssyillä leikkimistä ja naisten kanssa vehtaamista. Mitäpä sitä muuta terveet miehet syrjäisellä saarella olisivatkaan tehneet?

Meidän käsitys laatuajasta saaristossa on kuitenkin hieman erilainen, joten laitoimme lenkkikamppeet päälle ja lähdimme juosten tutustumaan saaren kulttuuripolkuun sekä saaren toisessa päässä olevaan näköalakallioon.

Saaren kallioilta avautuvat upeat näkymät ulkosaaristoon ja avomerelle. Montakohan merimaisema-aiheista taulua herrat taidemaalarit ovat aikoinaan sutineet?

Lenkin jälkeen lämmitimme saaren pienen rantasaunan, joka on kaikkien käytettävissä ilman varausta. Pieni sauna oli tunnelmaltaan ja löylyiltään erinomainen. Tänne kannattaa tulla vaikka vain saunan vuoksi!

Illalla yhteysaluslaituriin kiinnittyi yöksi purjelaiva Libra, joka vaikutti purjehtivan perhemiehistöllä. Perälippua ei laivassa näkynyt, joten mistä lie ollut kotoisin?

Iltahuvina seurasimme veneen kannelta auringon laskua sekä ihailimme kuun siltaa.

Bullerö, Hemviken 59°11,96N 18°50,54E