Kokeilin viime keväänä elvyttää veneemme gelcoatpintaa
kiiltävämmäksi koneellisin menetelmin. Koska myllytys oli vaikeustasoltaan paljon
oletettua helpompaa, ajattelin jakaa kokemukseni muiden samaa hommaa
harkitsevien kannustamiseksi. Tästäkin urakasta selviää oikeilla varusteilla ja
tietämällä muutaman perusjutun. Työmäärä oli tosin oletettua
suurempi, enkä enää ihmettele miksi yhden veneen myllyttänyt autofixari
kieltäytyi urakasta.
Youtube-videoiden perusteella jopa etelän auringon
polttamasta, pinnaltaan pulverimaiseksi hapertuneesta gelcoatista saadaan uuden
veroisesti kiiltävää pintaa. Erittäin huonoon kuntoon mennyt gelcoatpinta
voidaan ensin hioa koneellisesti hiomapaperilla, jonka jälkeen jatketaan
villalaikalla ja oikean karkeuksisella hionta-aineella. Ammattitermistössä
varsinaisesta hionta-aineesta käytetään nimeä leikkaava aine. Pinnan
viimeistelevästä hienohionta-aineesta käytetään nimeä pinnan sulkeva aine tai
hologrammin poistoaine. Viimeistelyaine poistaa silmälle näkymättömät
mikronaarmut, jotka hajottavat heijastuvan auringonvalon spektreihin ja näkyvät
silmälle auringonvalossa pinnan ”hologrammikuvioina” erityisesti tummilla pinnoilla.
Useat autokäyttöön tehdyt aineet sisältävät silikonia, jonka sanotaan imeytyvän huokoiseen gelcoatiin huomattavasti auton maalipintaa helpommin. Pintaan imeytynyt silikoni on ongelma maalauksessa aiheuttaen maalipintaan kraaterimaisia kuvioita. Tämän vuoksi veneenhoitosarjat eivät sisällä silikonia. Jos joku on maalattuun veneeseensä käyttänyt silikonipitoisia vahoja, peli ei ole menetetty, sillä pinta voidaan maalata erikoisaineita käyttäen. Aloittelijan pelkoja hionnan suhteen vähentää kun tietää veneen gelcoat -pinnan olevan huomattavan paksu (luokkaa 1mm) verrattuna auton maalipintaan (joka on luokkaa 0.1 – 0.2mm). Tämän vuoksi tehokkaillakaan hionta-aineilla ei käytännössä voi kovin helposti saada hiottua gelcoatpintaa puhki.
Useat autokäyttöön tehdyt aineet sisältävät silikonia, jonka sanotaan imeytyvän huokoiseen gelcoatiin huomattavasti auton maalipintaa helpommin. Pintaan imeytynyt silikoni on ongelma maalauksessa aiheuttaen maalipintaan kraaterimaisia kuvioita. Tämän vuoksi veneenhoitosarjat eivät sisällä silikonia. Jos joku on maalattuun veneeseensä käyttänyt silikonipitoisia vahoja, peli ei ole menetetty, sillä pinta voidaan maalata erikoisaineita käyttäen. Aloittelijan pelkoja hionnan suhteen vähentää kun tietää veneen gelcoat -pinnan olevan huomattavan paksu (luokkaa 1mm) verrattuna auton maalipintaan (joka on luokkaa 0.1 – 0.2mm). Tämän vuoksi tehokkaillakaan hionta-aineilla ei käytännössä voi kovin helposti saada hiottua gelcoatpintaa puhki.
Tarvikkeet
- Hyvä kiillotuskone on kallis, mutta keveitä ja vahvasti vääntäviä koneita on saatavana. Vahvaa vääntöä tarvitaan sitä enemmän mitä huonommassa kunnossa pinta on. Nopeilla kierroksilla ja voimakkaasti hiovilla aineilla pinnan kuumeneminen on voimakasta ja riskinä on hionta-aineen kiinnipalaminen. Hitailla kierroksilla pinta ei kuumene liikaa eikä vaha roiski ympäriinsä, mutta voimakkaasti hiovilla aineilla laikka pyrkii leikkaamaan pintaan kiinni. Tällöin koneelta kysytään vahvaa vääntöä, jotta laikka ei lakkaa pyörimästä. Itse päädyin paikallisen automaalikaupan myymään vahvavääntöiseen 3M:n kiillotuskoneeseen, joka lienee markkinoiden kevein. Veneen kylkiä työstettäessä työasento ei varsinaisesti ole kovin ergonominen, joten kevyt kone säästää muutenkin lujille joutuvia hartioita. Saman kaupan halvan ja painavan koneen hylkäsin heti ensitunnustelujen jälkeen; painoero oli huomattava. Lisäksi asiantunteva myyjä kertoi halvan koneen kestävän kokemusten mukaan joskus puoli autoa, mutta yleensä pitkäänkin. Toki lupasivat vaihtaa koneen uuteen yksilöön, mikäli se olisi heti hajonnut.
- Riittävästi jatkojohtoa, sillä töpseli voi olla kaukanakin eikä johto saa käydä liian lyhyeksi
- Hionta- ja vahausaineet. Oman kymmenvuotiaan veneen kohdalla en katsonut tarpeelliseksi aloittaa työtä hiomapaperikäsittelyllä enkä kaikkein karkeimmilla hionta-aineilla. Päädyin valinnassani kotimaisiin silikonittomiin Mirkan ammattilaistenkin käyttämiin aineisiin. Itseä miellytti Mirkan helppotöinen kaksivaiheratkaisu, jossa on erikseen varsinainen kevyesti hiova keskikarkea kiillotusaine (Polarshine T10) sekä hienohionta-aine + vaha (Polarshine UF3). Tilasin Mirkan aineet pohjanmaalaisesta automaalikaupasta (Storen Väri Oy) matkahuollon välityksellä. Samaan pakettiin otin paljon muitakin tarvikkeita. Kannattaa ehdottomasti tutustua valmistajien nettisivujen tuotetietoihin, jotta osaat valita aloitukseen oikean karkeuksisen hionta-aineen. Hox: ainakaan 3M:n hionta-aineita ja vahaa ei saa toimittaa lentorahtina, joten ulkomaisista venetarvikeliikkeistä niitä ei suostuta toimittamaan. Litran pullo Polarshine T10 –kiillotusainetta riittää hyvin yhteen isompaankin veneeseen.
- Villalaikat (min 3-4kpl) + aluslautanen. Riippuen pinnan kunnosta menee villalaikka hiontajäämistä tukkoon ennemmin tai myöhemmin. Homma jatkuu sujuvasti kun puhtaita laikkoja on varustepakissa riittävästi odottamassa. Villa- ja vaahtomuovilaikat voi pestä. Itse liotin niitä pesuaineliuoksessa, jonka jälkeen pesin painepesurilla.
- Vaahtomuovilaikat (min 2-3kpl) + aluslautanen. Tässä kohti suosittelen vahvasti paksua joustavaa aluslautasta, joka on todella kätevä veneen kannen monimuotoisten pintojen käsittelyssä. Itse hankin paikallisesta automaalikaupasta 3M:n kennopintaiset vaahtomuovilaikat 3M:n paksulla aluslautasella.
- Käsinkiillotukseen tarkoitettuja vaahtomuovisieniä ahtaiden paikkojen käsin kiillotukseen. Näitä saa joka autotarvikemyymälästä.
- Mikrokuituliinoja (paljon) sekä pintojen puhdistukseen että hioma-aineen ja vahan poispyyhintään. Mikrokuituliinojen olisi hyvä olla eri värisiä, jotta eivät mene sekaisin hionta-aineessa ja vahassa olevat mikrokuituliinat. Laadukkaat mikrokuituliinat puhdistuvat hyvin pyykinpesukoneen korkeassa lämpötilassa (90 astetta). Halvoissa mikrokuituliinoissa saumat vedättävät pesun jäljiltä, mikä heikentää käytettävyyttä.
- Suihkepullollinen vettä
- Hiontasuojateippiä 3 rullaa, tämä on olemukseltaan kuin klassinen ilmastointiteippi mutta heikolla liimapinnalla. Teipillä suojataan KAIKKI pinnat joita ei haluta käsitellä hionta-aineella.
- Kuulosuojaimet, mieluusti radiolla
- Suojalasit vaharoiskeita varten
- Ohuita kertakäyttöisiä nitriilihanskoja yksi laatikollinen käsien suojaksi
- Työskentelytaso veneen kylkien kiillotusta varten. Itse käytin niveltikkaita työskentelytasolevyillä.
- Rullallinen roskapusseja/säkkejä, johon laitat esim. käytetyt hiontasuojateipit
- Pari isoa kannellista laatikkoa joissa koko settiä on kätevä säilyttää ja kuljettaa työmaalle
- Iso termospullollinen kuumaa kahvia. Tunnit kuluvat rattoisasti tässä hommassa, joten tauot ovat paikallaan.
Työvaiheet
- Pese käsiteltävät pinnat huolellisesti. Jos pesit veneen jo edellisenä päivänä, pyyhi pölyt ja mahdollinen ilman mukana laskeutunut hienojakoinen hiekka pois kostealla mikrokuituliinalla
- Suojateippaa KAIKKI pinnat joita ei haluta käsitellä, mutta ovat vaarassa joutua laikan sipaisemaksi. Suojaus kannattaa tehdä kunnolla vaikka teippaukseen menee paljon aikaa.
- Pursota villalaikkaan hieman hionta-ainetta (Polarshine T10) ja myllytä korkeintaan 0.8m x 0.8m alue kerrallaan. Tämä siksi, että voit siirtää konetta vartalollasi ja pitää kädet liikkumatta. Kun laikka leikkaa kunnolla, niin koneessa todellakin on kiinni pitelemistä, eikä käsillä kurottaminen ole varsinaisesti mikään vaihtoehto. Ja minä käytin vain hienojakoisinta hionta-ainetta! Aja säännönmukaista kuviota, jotta varmistut tasaisesta lopputuloksesta. Esimerkiksi ensin vaakaan edestakaisin ylhäältä alas ja sitten pystyyn edestakaisin vasemmalta oikealle. Tarrat eivät olleet ongelma Polarshine T10:n kanssa ja niiden yli pystyi ajamaan koneella huoletta (rekisteri-, nimi- ja veneen valmistajan omat tarrat). Vaihda laikka uuteen sen mennessä tukkoon hiontajäämistä.
- Pyyhi pinta puhtaaksi mikrokuituliinalla. Sumuta tarvittaessa hieman vettä pinnalle työtä helpottamaan.
- Kiillota pinta hienohioma-aineella (Polarshine UF3) ja vaahtomuovilaikalla. Tämä poistaa silmälle näkymättömät mikronaarmut, jotka hajottavat auringonvalon spektreihin ja näkyvät auringonvalossa ”hologrammeina”. Erillistä vahausta ei tarvita, koska UF3 sisältää myös vahan. Viimeistelyaineella laikka pyörii lähes ilman vastusta ja työ sujuu edelliseen vaiheeseen verrattuna oikein kevyesti. Liian isoilla kierroksilla ja/tai vahamäärillä saa mukavasti roiskeita aikaiseksi, joten suojalasit todellakin ovat tarpeen.
- Vahan kuivuttua pyyhi pinta kiiltäväksi mikrokuituliinalla
- Jos haluat lisäsuojan valmiille pinnalle, niin levitä suoja-aine (Itse käytin Autogylm Extra Gloss Protection) ja kiillota mikrokuituliinalla sen kuivuttua. Huom! Erityisesti kevätviileillä ja illasta kosteillakin keleillä tämä aine vaatii todella pitkän kuivumisajan! Käytännössä jätin aineen kuivumaan yöksi.
- Kiillota kuivunut pinta mikrokuituliinalla ja nauti hienosta lopputuloksesta
Lopputulos on todellakin vaivan arvoinen. Koska huonoon
kuntoon päässeen pinnan myllyttäminen on varsin työlästä, koetan jatkossa pitää
pinnan hyvän UV-vahan suojassa ja kokeilla tarvittaessa kevyesti työstettäviä
hiovia vahoja (esim. Autoglym Super Resin Polish) ennen kuin pinta pääsee
huonoon kuntoon. Kymmenvuotiaan veneen kyljistä Polarshine T10 teki melko lailla uuden
veroiset. Peräpeilin vanhan nimitarran alta paljastunut uudenveroinen pinta
kavalsi hyvin valoa vasten katsottaessa karkeamman hionta-aineen tarpeen.
Kannen kiiltoonkin olin toki erittäin tyytyväinen, erityisesti sprayhoodin
suojaamilla alueilla joilla tulos oli kiistatta uudenveroinen. Viereisen
laituripaikan vuoden vanha Jeanneau tarjosi hyvän vertailukohteen, ilman sitä
lopputuloksen tarkka arvostelu olisi ollut haastavaa. Sen verta hieno
lopputuloksesta tuli. Kylkien ja sprayhoodin suojaamien alueiden
lopputuloksesta voisi hätäinen päätellä auringon olevan syyllinen ajan kanssa
tapahtuvaan gelcoatin kiillon menetykseen. Ehkä myös ilmasta käsin laskeutuvat
ja sadeveden mukana tulevat epäpuhtaudet pinttyvät paremmin vaakasuoriin
suojaamattomiin pintoihin. Niin tai näin, oikeilla työkaluilla ja aineilla
pinnan uudenveroisen kiillon saa halutessaan palautettua.
Samat työvälineet, aineet ja menetelmät käyvät myös auton
maalipinnan käsittelyyn. Maalipinta on vain huomattavasti ohuempi, joten
varovaisuus on tarpeen vahvasti hiovilla aineilla. Itse käsittelin mielestäni
kohtuullisen hyväpintaisen autoni autoglymin hiovalla vahalla (Super Resin
Polish) ja vaahtomuovilaikalla. Lopputulos koneella tehtynä on huomattavasti
parempi kuin aiemmin käsin tehtynä.
Venemessuilla näin Mirkan osaston työnäytöksessä kuinka
kiiltäväksi lakattu puupinta ensin hiottiin himmeäksi ja kiillotettiin sen
jälkeen Polarshine T10 -aineella vaahtomuovilaikkaa käyttäen. Ei tule
ajatelleeksi mihin kaikkeen kiillotukseen nuo samat välineet ja aineet oikein
käyvätkään. Uskaltaisikohan kokeilla naarmuisten veneen luukkujen, ikkunoiden
ja oviaukon pleksimuovien kirkastamista?
Edit 24.05.2015
Katso myös uudempi postaus vanhemman veneen myllyttämisestä
Edit 24.05.2015
Katso myös uudempi postaus vanhemman veneen myllyttämisestä