<>

<>

sunnuntai 29. heinäkuuta 2018

Uskomattoman upea Huvudskär

Loppuloman pläni oli kiertää Tukholman saariston ulkokehän saarikohteita hitaasti kohti pohjoista säiden ja fiiliksen perusteella niin pitkälle pohjoiseen kun ehditään. Näihin ulommaisiin saarikohteisiin kun ei tahdo muka ehtiä viikonloppuna, vaikka ovat pohjoissuomalaisesta näkökulmasta ihan lähellä eli noin 30-40 mailin päässä kotisatamastamme.

Lähdimme liikkeelle Nåttaröstä heti aamupalan jälkeen, jotta olisimme ajoissa perillä Huvudskärillä. Tuuli ei ollut vielä herännyt lainkaan, joten raksuttelimme avomerellä vanhan mainingin keinuttaessa venettä. H kävi nautiskelemassa avomerellisistä tunnelmista veneen keulakannella.

Olimme ajoissa perillä ja näimme ison purjeveneen lähtevän kalliokiinnityksestä. Nappasimme helpon paikan ja kiinnityimme kallioon.

Huvudskär on suosittu käyntikohde ja päivän mittaan pääsaaren kaikki mahdolliset rantautumispaikat täyttyivät veneistä. Osa myöhemmin tulleista kiinnittyi muiden lähisaarten rantakallioihin. Huvudskärillä näimme myös reissun pienimmän purjeveneen, jolla en olisi itse lähtenyt ulkosaaristoon. Tai ylipäätään oikeastaan yhtään mihinkään, sillä ihan noin retkeilyhenkisiä emme ole.

Huvudskär on ulkosaariston saariryhmä, joka koostuu monesta pienestä kallioisesta ja matalasta saaresta. Saaret tarjoavat loistavan luonnonsataman, joten saarilla on ollut kalastustoimintaa jo vuosisatoja. Kalastajia on käynyt affenanmaalta saakka, joten pääsaari tunnetaan myös nimellä Ålandsskär. Saarilla on ollut myös luotsi- ja tullitoimintaa. Nykyisin saarille pääsee yhteysveneellä ja skärgådsstiftelsen ylläpitää vandrarhemiä. Tässäpä oiva kohdevinkki ulkosaariston syysmyrskyjen tunnelmasta hegumoiville. Tästä paikasta muumipappakin olisi kateellinen!

Saaren majakkaan olisi päässyt tutustumaan sen auettua vuoroveneen tuomien kävijöiden iloksi. Jonot olivat kuitenkin sen verran pitkiä, että tyydyin ihastelemaan majakkaa sekä maisemia maan pinnan tasosta.



Saarikierroksen lopuksi keitimme kaffet ja kiipesimme juomaan ne rantakallion päälle. Mitkä maisemat!





Ulkosaariston vesi oli hämmästyttävän kirkasta, uimavesi lämmintä, eikä levästä ollut tietoakaan. Ulkomerelliseen paratiisiin oli kuitenkin livahtanut käärme, sillä rantakallioilla kävellessäni kuulin rantavedessä seisovan miehen karjahtelevan että nyt joku puri häntä jalasta! Naapuriveneiden kansilta ehdoteltiin naureskellen haitakin, mutta kyllä vain asialla oli jonkin sortin kärmes. Mikä lie lajiltaan?
Käärmettä vaarallisemmiksi luikertelijoiksi osoittautuivat rantakallion lukuisat kiinnitysköydet. Tarkkaan sai asetella jalkansa, jottei olisi astunut köyden päälle kohtalokkain seurauksin.
Helteisen päivän lopuksi kiipesimme rantakalliolle seuraamaan auringonlaskua. Mikä upea näytös!

Veneen kannella iltaa istuessa totesin saaneemme tänä kesänä nauttia helteisten purjehduskelien ja lämpimien uintivesien lisäksi useista upeista auringonlaskuista. Mikä purjehduskesä!




Nåttarö ja reissun rupisin sauna

Trosasta lähtiessä totesin Fifångista mukaan saadun ankkurin mutapaakun olevan vielä paikallaan. Kuten ahvenvidatkin. Päätin seurata kuinka kauan ne siellä haluavat meidän kanssa matkustaa. Alkumatkan saarten välisen osuuden tuuli oli heikkoa ja vauhdit jäivät lähes kelluttelun tasolle. Kun päästiin avoimemmille vesille ja saimme merihorisontin näkyviin alkoikin sitten tuulla reippaammin. Keskituuli oli luokkaa 8-10m/s, puuskat kovimmillaan 12m/s ja tuulen suunta mereltä käsin. Saimme pientä aaltoakin matkantekoa piristämään. Onneksi tuulen suunta oli sivu-/takamyötäinen, joten kasvava aalto ei ollut haitaksi. Sen verran tuuli pääsi yllättämään, että lippalakki tuli huuhdeltua kunnolla meressä. Valkoinen lippis oli onneksi helppo löytää ja ongimme sen merestä keksin avulla.


Pujahdimme Öjan saaren (Landsortin) pohjoispuolelta Tukholman saariston puolelle ja rantauduimme läheisen Nåttarön saarelle. Östermarsfladenilla ei ollut saapuessamme ruuhkaa, joten saimme veneen laiturikinnitykseen. Laituria on vain lyhyt pätkä, mutta kalliokiinnityspaikkoja on runsaasti. Monet myös ankkuroituvat suojaisaan lahteen.  Enimmillään laskin lahdelta 104 venettä, mutta enemmänkin olisi vielä mahtunut. Laiturin vieressä on pieni hiekkaranta, huoltorakennukset sekä kioski, josta saa mm. jäätelöä.



Varsinaisia asukkaita saarella ei taida juurikaan olla, mutta yhteysaluslaiturin läheisyydestä löytyy viidenkymmenen lomamökin kylä. Sellainen perinteinen lomakeskus, jotka hävisivät suomesta 90-luvun laman myötä. Täällä business näyttää voivan hyvin, sillä aivan kaikki mökit olivat vuokrattuina. Lomakylän lisäksi saarella on paljon metsää. Sellaista suomalaista mäntymetsää, mutta lyhytkasvuisempaa.


Koska saari on käytännössä yksi iso kallioinen hiekkakasa, löytyy saarelta ainakin neljä eri hiekkarantaa. Otimme rantakamppeet mukaan ja kävimme päiväretkellä niistä isoimmalla, jota mainostettiin Tukholman saariston suurimmaksi. Ranta on saaren itälaidalla, joten sieltä avautuvat upeat avomerimaisemat.



Tutustuimme myös isonakin nähtävyytenä markkinoituun kuningattaren luolaan, joka paikan päällä vaikutti olevan enemmänkin kolo kalliossa ryyditettynä muinaisen kuningattaren tarinalla. Totesin ruotsalaisen olevan tunnettuja markkinointikyvyistään.



Ilmeisesti lomakylän ja vandrarhemin turistien myötä Nåttarön yhteysaluslaiturin läheisyydestä löytyvät hyvät palvelut kuten hyvän valikoiman ruokakauppa, ravintola ja nakkikioski josta sai mm. ruotsalaisten rakastamia nakkisämpylöitä. Niitä samoja, joita sinäkin olet luultavasti syönyt Ikeassa käydessäsi. Ravintola osoittautui hyvätasoiseksi, eikä kekseliäisyyttäkään annosten tarjoilusta puuttunut, sillä kalaäyriäiskeittoni tarjoiltiin hapansilakkapurkista.



Illaksi varasimme rantasaunan mökkikylän respasta. Teknisesti ottaen sauna täytti tehtävänsä, mutta kaikkien saunan ystävien puolesta toivoin hartaasti tämän saunan jääneen tekijöidensä ainoaksi harjoituskappaleeksi. Toki joskus rehellisellä tavalla selkeästi huono saattaa kääntyä yllättäen positiiviseksi jutuksi. Joten tässäpä ilmainen ehdotus saunan markkinointi-iskulauseeksi: Tule meille saunomaan, reissusi rupisimpaan saunaan! Voisihan tuokin toimia eräänlaisena elämysmatkailumainoksena. Ainakin kaiken kokeneille saunahifisteille.



Saunaelämyksen jälkeen kuin pisteenä I:n päälle kuulin molskahduksen astuessani laiturilta veneen keulakannelle. Tarkistettuani puhelimen, lompakon ja muiden tavaroiden mukanaolon totesin ainoastaan ankkurin mutapaakun puuttuvan. Elämyksellisen illan jälkeen oli oikein rentouttavaa istua helteistä iltaa veneen kannella nauttien hyvin jäähdytettyjä sihijuomia.


Nåttarö, Östermarsfladen 58°53,50N 18°08,45E

perjantai 27. heinäkuuta 2018

Pittoreski Trosa



Heräsimme Fifångin Norrvikenin lahden pohjukan ahvenvitikosta ja lähdön hetkellä kirjaimellisesti kiskaisin ankkurin irti; mukana tuli jättimäinen mutapaakku sekä nipullinen ahvenvitoja. Olen nähnyt joillain kokeneemmilla ankkuroitujilla olevan pesuämpärin narun päässä valmiina etukannella. Sillä sitten kauhaistaan vettä merestä ja nakataan ankkurin päälle mutapaakkujen poispesemiseksi. Minulla ei tietystikään ollut sellaista valmiina käden ulottuvilla, joten revin enimmät ahvenvitat irti käsin ja annoin mutapaukun ja loppujen ahvenvitojen olla paikallaan. Ehkä ne sieltä tippuisivat itsekseen?


Trosan hyvin merkitty väylä kapenee kapenemistaan loppumatkasta, kunnes viitat ikäänkuin loppuvat kesken ennekuin sataman suun kapea porttiparikuja alkaa. Kummallista, olisihan tuohon voinut vielä kaksi viittaa investoida. Saavuimme Trosaan hyvissä ajoin aamulähtöhässäkän aikoihin, joten löysimme vapaan paikan helposti. Trosa on upea pikkukaupunki, jonka vanha keskusta joen varressa on silmiähivelevän kaunis.




 Vanhasta puhelikioskista on ilmeisesti ollut aikoinaan yhteys oikein valtakunnanverkkoon. Liekö voinut soitella oikein ulkomaille asti?


Kauniin vanhan keskustan lisäksi Trosassa on aivan kaikki veneilijän tarvitsemat palvelut: vierassataman palvelujen lisäksi löytyy kävelyetäisyyden päässä satamasta hyvä ruokakauppa, juusto- ja lihakauppa, systembolaget sekä venetarvikekauppa. Täyden palvelun satama siis. Me pyörähdimme tekemässä hankintoja kaikissa edellämainituissa kaupoissa. Saimme lisää kalliokiiloja ja oivan herkkupöydän illaksi.


Trosassa olisi potentiaalia saaristopääkaupungiksi ja voisinkin suositella heitä palkaamaan tukholmalaisen konsultin viilaamaan viimeiset yksityiskohdat paikoilleen. Nyt yleisvaikutelma on hieman pölyinen ja nukahtanut, eikä sataman yrittäjällä ole homma ihan täysin hanskassa. Suosittelen kuitenkin Trosaa vahvasti. Täällä kannattaa käydä.

58°53,22N 17°33,10E

keskiviikko 25. heinäkuuta 2018

Yöksi ankkuriin Fifångin Norrvikeniin



Päivän reittisuunnitelma suuntautui kohti ulkosaariston avoimempia vesiä, joten oli tullut aika laittaa avomerishortsit jalkaan. Niitä käytetään kun ollaan avomerellä tai kun ollaan edes sen verran ulkona että avomerihorisontti on näkyvillä. Alkumatka mutkitteli hauskasti Stendörrenin luontokeskuksen kohdalla ja piti perämiehen hereillä.
Ruotsalaiset tuntuvat jostain syystä tykkäävän kovasti lateraaliviitoista, niistä vihreistä ja punaisista viitoista. Niitä viljellään joka paikkaan, vaikka monesti kardinaaliviitta (se keltamusta) olisi paljon selkeämpi valinta, erityisesti jos viittoja on vain yksi. Ehkä neljän erilaisen keltamustayhdistelmän oppiminen on haastavaa? Tietysti pitäisi myös osata lukea veneen kompassista millä puolen viittaa on se turvallinen vesi. Jotta väärinkäsityksiä ei syntyisi, oli eteläviitan sanomaa tehostettu Stendörrenin luontokeskuksen kapean salmen kohdalla sulkemalla viitan pohjoispuoli punaisilla palloilla. Eipähän pääse syntymään kardinaalimunausta.
Stendörrenin kapean portin jälkeen maisema avautui avomerellisiin tunnelmiin oikeuttaen päivän shortsivalinnan. Teimme välipysähdyksen ankkuroitumalla Askö:n Storsandin hiekkarannan edustalle. Saimme ankkurin pitämään vasta kolmannella yrityksellä, jonka jälkeen pääsimme lounastamaan rauhassa. Syönnin päälle nautiskelimme helteisestä päivästä veneen kannella ja teimme perinteisen veneenympäriuinnin.

Illalla siirryimme yöksi Fifångin Norrvikeniin ankkuriin. Saapuessamme iso lahti alkoi jo olla täynnä ankkuroituneita veneitä. Varsin suosittu ankkuroitumispaikka siis. Löysimme vapaan paikan aivan lahden eteläpäädyn matalammasta vedestä ja ankkuroiduimme ahvenvitojen keskelle.
Fifång, Norrviken:
58°51,38N 17°42,87E