<>

<>

sunnuntai 12. syyskuuta 2021

Ostindiefararen Götheborg

Historiallisen esikuvansa mukaan rakennettu replica tuli käymään Tukholmassa ja tokihan sellaista ihmettä täytyi päästä katsomaan. Laiva oli parkeerattu vanhan kaupungin rantaan, joten laiva ja ympäröivä kaupunkimiljöö muodostivat upean historiallisen kokonaisuuden.



Hankimme liput laivakierrokselle välittömästi uutisen kuultuamme ja kuten arvasimme, lippuja ei riittänyt kaikille halukkaille. Kyseessä on siis vuonna 1738 vesille lasketun ostindiefararen Götheborg:in tarkka kopio, joka on rakennettu perinteisin työmenetelmin ja materiaalein. Tämän version ensimatka tehtiin vuonna 2005. Toki tähän uudempaan versioon on lisätty nykyaikaiset navigointijärjestelmät, dieselmoottori satamamanöövereja varten, nykyaikainen keittiö ja muuta tämän päivän tekniikkaa. Näillä moderneilla lisäyksillä laivasta on saatu nykyiset turvallisuusmääräykset täyttävä, käytännöllisesti liikennöitävä alus. Tällä uudellakin versiolla on käyty Sanghaissa asti eteläisen Afrikan niemenkärki kiertäen ja reissu on varmasti ollut melkoinen elämys sekä miehistölle että laivan maailmalla nähneille.

Alkuperäinen Götheborg rakennettiin vain 1,5 vuoden aikana Tukholmassa ja se ehti käydä kolme kertaa Kiinassa ennen karille ajoa vuonna 1745 Göteborgin edustalla. Laiva oli ollut reissussa 30 kuukautta ja rysähti  vedenalaiselle karille hyvissä olosuhteissa vain 900m ennen kotisatamaansa. Kyseinen kari oli hyvin tiedossa ja laivalla oli kyydissään kokenut luotsi. Virallisesti karille ajon syy ei ole koskaan selvinnyt, mutta olisivatko kotiinpaluujuhlat alkaneet hieman liian aikaisin? Lastina olleet tee, posliini, mausteet ja silkki saatiin pelastettua ja laiva jökötti karilla muutaman vuoden ennen lopullista uppoamistaan.


Laivan keulakoristeena komeilee kruunupäinen jellona, jonka kampaus muistuttaa hieman 1980-luvun rokkitähtien frisyyrejä.


Ankkuri näyttää olevan sitä perinteistä mallia ja kyljessä komeilee teksti "250kg". Kannattaa huomata tapa, jolla ankkuri on kiinnitetty laivan kylkeen pois aaltojen tieltä. Myös keulan tylppä muoto näkyy hyvin kuvasta.


Iso laiva tarvitsee isot fendarit. Ja paljon tervaa, joka myös tuoksuu laivan läheisyydessä.


Näkymä komentokannelta. Pituutta laivalla on 58m, joten keula on aika kaukana. Kuvasta näkyy myös köysistön runsaus. Laivalla oli aikoinaan 130 hengen miehistö, joten kuhinaa on varmasti riittänyt kannella manööverien aikaan.


Itselle suurin yllätys oli laivan ruorin sijainti. Elokuvissa ruoria käännellään aina hyvältä näköalapaikalta komentokanelta, mutta tässä laivassa ruori on komentokannen alapuolella, kuvassa vasemmassa alalaidassa näkyvän monikulmaisen ikkunan alla! Ikkunassa on avattava luukku, josta ruorimiehelle on voitu antaa ohjeita, ja josta on saatu valoa ruorimiehille kompassin lukua varten.


Ruorin takaa ei oikeastaa näe ulos laisinkaan, vaan kurssia on pidetty kompassin avulla. Kannattaa huomata paksut, tervatut (?) köydet ratin navan ympärillä, jotka sitten liikuttelevat laivat peräsintä jossain alemmilla kansilla. Kuulemma hyvällä kelillä tarvitaan kaksi ruorimiestä ja reippaammalla kelillä neljä. Eli tuplaratti on todellakin tarpeen, jotta ohjaamiseen tarvittava voima saadaan tuotettua peräsimelle asti.


Kannen alta löytyvät mm. kanuunat.


Laivan takalisto on hyvin näyttävän näköinen. Ja väritykseltään vähemmän yllättävästi sinikeltainen. Olisi muuten hauska tietää onko tuolla perän parvekkeella jokin merenkulullinen funktio, vai onko kyseessä enemmänkin päällystölle rakennettu huvittelupaikka?


Tutustumiskierroksen jälkeen olikin mukava istahtaa bullakaffelle ja lepuuttaa silmiään upeassa laivassa. Laivakierros avasi myös pienen palan Ruotsin kaupankäynnin historiaa ja kulttuuriperinteitä. Useissa käymissämme herraskartanoissa ja kuninkaallisissa linnoissa on kiinahuone, jonka seinät ovat päällystetty Kiinasta tuoduin silkkitapetein ja jossa teetä on tarjoiltu vieraille Kiinasta tuoduista posliiniastioista. Vientituotteina maailmalle vietiin puutavaraa, tervaa, rautaa ja kuparia. Reissut Kiinaan olivat kuulemma olleet kaupallisesti erittäin kannattavia sekä varustamolle että laivan miehistölle. Kauppahan se on joka tunnetusti kannattaa. Ja sen ruotsalaiset ovat aina osanneet.

maanantai 23. elokuuta 2021

Söder-Långholm ja kotiinpaluu

Säät alkoivat ennusteissa hieman viilentymään ja muuttumaan pilvisiksi. Sääennusteisiin ilmaantui myös sateita useiksi päiviksi. Lomasäät olivatkin olleet tähän asti todella upeat, lähes pelkkää aurinkoa ja hellettä. Viileämpi ja sateinen jakso olisi varmasti tuntunut pitkän hellejakson jälkeen kärvistelyltä, joten päätimme suunnata kotiinpäin ennen ennustettuja sateita. Kotimatkan jaoimme kahteen osaan ja päätimme pysähtyä yöpymään meille entuudestaan tuntemattomassa luonnonsatamassa Finnhamnin kupeessa. Väyliä pitkin matka Rödlögasta olisi ollut turhan pitkä, joten päätimme oikaista jälleen kerran omia väyliä pitkin. Tukholman saaristossa on edelleen kylmän sodan peruja olevia suojavyöhykkeitä, joille ei anneta merikartoissa tarkkoja syvyyslukemia, eikä näiden läpi ole vedetty virallisia väyliä. Tällaisen suoja-alueen läpi päätimme oikaista plotterin ja syvyysmittarin avustamana.

Huolella mietittyä ja etukäteen karttaan pirrettyä reittiviivaa oli helppo seurata ja pääsimme perille ilman ylimääräisiä sydämentykytyksiä. Lahti oli tullessamme lähes tyhjä ja saimme valita mieleisen, hyvin tuulensuojaisan paikan.


Ylläolevassa kuvassa taustalla näkyy Finnhamin krog, jonne olisi päässyt helposti jollalla. Osasta naapuriveneistä näin tehtiinkin, mutta me kiipesimme iltaviihteeksi veneväylän viereiselle korkealle kalliolle istuskelemaan, nauttimaan maisemista ja maistelemaan hyvin kylmennettyä sihijuomaa pikkusuolaisen kera. Lomareissun viimeisen illan kunniaksi.


Seuraavana päivänä raksuttelimme konevoimin kotiin reippaassa vastatuulessa. Ajoitus kotiinpaluulle osui kohdalleen, sillä sateet alkoivat pakatessamme ja siivotessamme venettä kotisatamassa. Kliksuttelin tekemämme reitin googlemapsiin ja merkkasin sekä nimesin käymämme satamat. Reittiviivan pituudeksi tuli noin 350NM, joka näyttää karttapohjalla meidän mittapuulla aika lyhyeltä kesälomareissulta. Kiirettä emme pitäneet ja aikaa käytimme vajaat kolme viikkoa. 


Reissulla näimme paljon meille uusia maisemia ja saaria. Käymistämme paikoista Jurmo erottui selvästi upean ja erilaisen luontonsa vuoksi. Paljon jäi myös näkemättä, mutta onpahan sitten valinnan varaa seuraavia reissuja varten. Tukholman saaristo on kerrassaan veneilijän paratiisi, mutta samaa voisi sanoa myös Turun ja Ahvenanmaan saaristosta. Olen kuullut kokeneiden ja useilla merillä seilanneiden veneilijöiden luonnehtineen Itämerta saaristoineen maailman mittakaavassa uniikiksi paratiisiksi. Vaikken ole seilannut kuin Itämerellä, niin alan kallistua siihen tulokseen että kyllä he ovat oikeassa: meillä on täällä jotain aivan ainutlaatuista, josta meidän kannattaa pitää hyvää huolta.

perjantai 20. elokuuta 2021

Rödlöga

Söderarmilta jatkoimme yöksi Rödlögaan. Perillä olimme illansuussa, joten arvattavasti kaikki Rödlögan vähäiset rantautumispaikat olivat jo täynnä. Saimme kuitenkin hyvän, tuulensuojaisan rantautumispaikan naapurisaarelta. Naapurisaaren erotti Rödlögasta vain muutaman kymmenen metrin levyinen salmi, joten kovin kauas emme joutuneet.

Ilta oli hyvin lämmin ja tyyni auringon laskettua. Istuimme avotilassa auringonlaskua katsomassa, kun huomasimme hämärässä hiipivän purjeveneen saapuvan Rödlögaan. Veikkaisin paikallisen mökkiläisen käyneen lyhyellä auringonlaskupurjehduksella. Mikä maaginen hetki iltapurjehdukselle!


Laivakoiran aamukierroksen aikana Rödlögasta lähti muutama purjevene, joten siirsimme veneemme Rödlögan puolelle heti aamusta vielä kun paikkoja oli vapaana.


Rantakallioilta lähti hyvä polku kaupalle tiheän metsän läpi. Rödlögassa on paljon mökkejä, joten hyvin merkityt polut ovat ainoa mahdollisuus liikkua saaressa häiritsemättä liikaa mökkiläisten rauhaa. 


Kaupan ja huoltoaseman läheisyydessä mökkejä on pienen kylän verran.



Runsaan mökkikannan ansiosta kaupan valikoima on erittäin hyvä ja viereisestä leipomokahvilasta saa tuoreet leivät sekä leivonnaiset.


Rödlögaan pääsee kätevästi myös yhteysveneellä ja luultavasti täällä on myös majoituskapasiteettia, sillä lahdella oli selvästikin menossa jollaleirin harjoitukset.


Illalla osa venekunnista siirtyi grillaamaan ja istuskelemaan auringon lämmittämille rantakallioille.

Me nautimme lämpimästä illasta veneen avotilassa pimeän tuloon asti. Perehdyin muun muassa Korpoströmistä hankkimaani maailmankirjallisuuden klassikkoon vuodelta 1985.



Kaikenkaikkiaan Rödlöga oli varsin positiivinen kokemus ja tänne tulemme varmasti uudestaankin.




lauantai 14. elokuuta 2021

Ahvenanmeren yli Söderarmiin

Päivän legi Ahvenanmeren yli olisi tänään laivakoiran tarpeita ajatellen maksimimittainen, joten lähdimme Degerbystä liikkeelle heti aamusta. Tuuli ei ollut taaskaan herännyt näin aikaisin, joten raksuttelimme täysin tyynessä koneella kohti Ahvenanmerta. Kun olimme päässeet uloimpien Ahvenanmaan saarten tuntumaan, alkoi tuuli osoittaa virkoamisen merkkejä. Purjeet auki ja kone kiinni. Tänään olisi superhelppo Ahvenanmeren ylityskeli purjein, ellei sitten liian hidas vauhti alkaisi kiristellä korvien väliä. Koska tuuli kävi takaa, kaivoimme esiin genaakkerin muutaman solmun kymmenyksen toivossa. Meno genaakkerillakin oli hyvin leppoisaa eikä purjehtiminen häirinnyt kahvinjuontia laisinkaan.



Ahvenanmeren ylitys on siinä mielessä hassu avomeripätkä, että selkeällä kelillä maa näkyy koko ajan jossain päin ilman kiikaria. Etappimaalimme Söderarm näkyi hyvin majakkansa ansiosta jo kaukaa. Perille pääsimme sopivasti ennen kuin laivakoira kävi liian levottomaksi. Saaressa ei ole kunnollista vieraslaituria, mutta armeijan peruja olevaan laiturinpätkään saa kiinnittyä parhaaksi katsomallaan tavalla. Satamakirjan mukaan ankkurin pidon varaan ei kannata täällä luottaa. Onneksemme paikalla olleet pienemmät moottoriveneet olivat kiinnittyneet laiturin sivuihin ja me pääsimme kiinnittymään laiturin päätyyn.


Saarella on myös toinen laituri, mutta se on saaren yrityistoiminnan käytössä, eikä vierasveneillä ole lupa kiinnittyä siihen.


Vanha majakkasaari on ollut merenkulkulaitoksen, armeijan ja meripelastajien käytössä, mutta nykyisellään saaren rakennuksissa toimii ympärivuotinen konferenssihotelli matkailupalveluineen. Vanhan majakan valo on sammutettu, mutta muutoin torni näkyy hyvällä säällä kauas merelle.


Merenkulkulaitoksen toiminta saarella lakkasi niinkin myöhään kuin 1997, mikä näkyy saaren rakennuskannassa. Valvomo on aitiopaikalla Furusundsledenin suulla, joten täältä on hyvä tarkkailla liikennettä sekä Tukholman että Ahvenanmeren suuntaan.


Armeijalla lienee ollut omat tarkkailijansa tässä strategisesti sijoitetussa bunkkerissa, joka nykyisellään on muutettu saunaksi. Bunkkerisaunan pienistä ikkunoista sekä bunkkerin edustan kylpypaljusta on tarjolla upeat merimaisemat, jossa kuin malliksi näkyy kuvassa Silja Linen lautta matkalla kohti Tukholmaa.


Armeijan peruja ovat myös useat hyvin naamioidut tekokummut sekä konekivääreitä varten tehdyt tuliasemat, joista yksi näkyy alla olevassa kuvassa. Asiasta paremmin ymmärtämättä voisin luonnehtia tuliaseman reunoja kovin mataliksi (luonnossa muutaman kymmenen senttiä). Aika makuullaan tuossa on varmastikin saanut olla jos jonkinlaistakaan suojaa vihollisen tulelta on halunnut saada. Reunavalliin on kuitenkin laitettu piipunkoloja oikein kaksin kappalein, joten tulisema lienee vaatimattomasta koostaan huolimatta tarkoitettu kahdelle henkilölle?


Me ihmettelimme aikamme saaren upeita maisemia, söimme 
saaren itsepalvelupisteestä ostamamme jäätelöt ja päätimme jatkaa matkaa, sillä ennusteiden mukaan yöllä tuuli puhaltaisi reippaasti laituripaikkaamme suoraan avomeren suunnan aukosta sisään. Söderarm on hyvä päiväkohde majakkahöpsöille, merimaisemien katseluun sekä koiran ulkoiluttamiseen Ahvenanmeren ylityksen jälkeen. Mikseipä tänne voisi tulla saunomaankin sopivan seurueen kanssa. 


keskiviikko 11. elokuuta 2021

Degerby

Tuuliennusteet povailivat muutaman päivän rauhallisempaa jaksoa ja sitten lupeissa olisi taas enemmän tuulta pidemmäksi aikaa. Helppo sääikkuna Ahvenanmeren ylitykseen oli nyt tarjolla, seuraavaa helppoa ylitystä ei ennusteissa näkynyt. Ennusteiden perusteella päätimme jälleen muuttaa suunnitelmia ja jättää Ahvenanmaan pohjoispuolen odottamaan tulevia vuosia. Satamakirjaa plärättyämme valikoimme seuraavaksi kohteeksi Degerbyn, joka oli sattui olemaan sopivalla etäisyydellä Korpoströmistä laivakoiran tarpeita ajatellen. Degerbystä voisimme jatkaa sitten matkaa suoraan Ahvenanmeren yli.

Aamulla tuulta ei ollut nimeksikään, joten lähdimme matkaan heti herättyämme ja keittelimme aamukaffet kulussa. Ennen tuulen heräämistä ehdimme nautiskella tyynen meren aamumaisemista.

Auringon alkaessa lämmittää palasi tuulenvirekin ja muutuimme purjealukseksi. Kihdin selän ylitys oli rauhallista ja leppoisaa lempeän tuulen purjehdusta. Pientä vaihtelua tarjosivat sekä Viking line että Silja, jotka molemmat ohittivat meidät Kihdin selällä. Pääsimme etenemään purjein myös ensimmäisen saaristorännin. Toisen rännin loppuvaiheessa tuuli pyörähti täysin vastaiseksi ja rullasimme purjeet sisään.



Saapuessamme Degerbyn laitureilla oli tilaa vaikka kuinka. 
Degerby on vanha Ahvenanmaan saariston keskuspaikka ennen Maarianhaminan perustamista 1861. Tänä päivänä historia näkyy sataman läheisyyden vanhoina hienoina rakennuksina. Kävimme syömässä tyylikkäästi remontoidussa Carlsro Badhotellissa, jolla on oma hieno rantasauna uimalaitureineen. Täällä yksiyiskohtien hallinta hipoo täydellisyyttä ja tällaiseen paikkaan voisi hyvin kuvitella tulevansa rentoutumaan vaikka viikonloppuretkelle.



Koska hotelliravintola on hakenut inspiraationsa tanskanmaalta, niin itsestään selvä valinta ruokalistalta oli Toast Skagen ryyditettynä tanskalaisella oluella ja siiderillä. Luonnehtisin annosta vähintääkin reilun kokoiseksi sekä kaikin puolin erinomaiseksi käsinkuorittuine katkarapuineen. Tätä gourmet-tason herkkua kannattaa tulla maistamaan kauempaakin.


Paluumatkalla helteinen päivä ja hehkuvan kuuma asfaltti pehmensivät laivakoiran täysin. Onneksi ratkaisuksi löytyi mukana ollut kauppakori.


Satamassa liikennettä riitti sopivasti, jotta rauhallisen pikkukylän syke pysyi sopivissa lukemissa. Lautta vieraili moneen kertaan tuoden ja vieden matkustajia. Myös purjelaivasäätiön kuunari Helena rantautui Degerbyhyn ja tokihan alusta piti käydä katselemassa lähempää.


Degerby on oikein viehättävä pysähtymispaikka ja tarjoaa veneilijälle myös hyvin varustetun ruokakaupan. Tänne voisimme hyvinkin tulla uudestaan.




maanantai 9. elokuuta 2021

Korpoström & Korpo Sea Jazz

Päivän etappimaaliksi valikoitui Korpoström, jonka satama olisi suojassa tuulelta. Matka jatkui jälleen reippaissa tuulissa ja tälläkin kertaa tuuli oli vastainen. Alkumatkan avoimemman vastatuuliosuuden jälkeen pääsimme tuulensuojaan saarten välissä kulkevalle kapealle väylälle. Kapeassa rännissä päivän siirtymäosuus sujui leppoisasti maisemia ja rantamökkejä katsellessa.

Korpoströmiin saavuttuamme kuulimme yllätykseksemme seuraavana päivänä alkavasta Korpo Sea Jazz -tapahtumasta, jonka ohjelmistoon kuului lähialueen lukuisten konserttien lisäksi usean tunnin ohjelmisto satamaravintolan terassilla. Päätimme saman tien jäädä Korpoströmiin kahdeksi päiväksi.


Ennen jazz-konsertin alkua oli purjehduskilpailun lähtö, jossa yksi veneluokka olivat perinneveneet. Puiset perinneveneet liikkuivat kevyessä tuulessa yllättävän liukkaasti. On sitä siis ennenkin osattu suunnitella nopeasti liikkuvia veneitä. Ja kuka sanoo, että purjeiden tulisi olla valkoiset? Toki nykyisellään mustia purjeita näkee harvakseltaan, mutta vaaleanpunaisia kankaita tulee vastaan harvemmin. Miksi muka vain myötätuulipurjeissa saisi käyttää värjeä?




Purjehduskilpailun startista siirryimme suoraan satamaravintolan terassille jazz-konserttia kuuntelemaan. Eturivin jazz-artistit soittamassa merellisissä maisemissa kuumana kesäpäivänä; nyt on lomaohjelmisto kohdillaan.




Huikean konsertin jälkeen läksin rentoutumaan iltasaunaan. Korpoströmin sataman saunan toteutus on hyvä esimerkki virastomaisesta suunnittelusta ja ylläpidosta, jossa periaatteessa kaikki toimii mutta ei sitten oikein kuitenkaan. Näin kalliiseen rakennusprojektiin olisi kannattanut ehdottomasti palkata asiansa osaava arkkitehti. Ahtaassa ja kuumassa pukuhuoneessa ei ollut avattavaa ikkunaa ja ovikin aukesi käytävään, joten sitäkään kautta ei voinut pukuhuonetta tuulettaa. Isossa pesuhuoneessa olisi ollut hyvin tilaa pyyhekoukuille ja shampoopulloille, mutta kun ei niin sitten ei. Löylyhuoneessa oli isot ikkunat satamaan päin, mutta ne olivat niin ylhäällä että ulos ei nähnyt ellei noussut seisomaan lauteille. Joskus hyvät aikeet mitätöityvät yksityiskohtien hallinnan puutteeseen.

Korpoströmin satamassa on myös saaristossa tyypillinen "jätä ja ota" kirjasto, jonka valikoima koostui lähes yksinomaan ruotsinkielisestä kirjallisuudesta. Löysin nurkkahyllystä varsinaisen aarrekätkön ja otin mukaan iltalukemistoksi vanhan Farbro Joakim -sarjakuvalehden.  

Korpoströmiin kannattaa ehdottomasti osuttautua Korpoström Sea Jazzien aikaan. Tunnelma Jazzeilla on erittäin rento ja luulisin myös artistien nauttivan leppoisasta menosta.