Upeiden säiden houkuttelemana olemme olleet saaristossa jokaisena toukokuun viikonloppuna. Muut reissut ovat olleet enemmän tai vähemmän spontaaneja, mutta tänä viikonloppuna olimme suunnitelleet osallistuvamme sataman venekerhon saaren kunnostustalkoisiin.
Purjehdimme - tai no ajoimme kapeaa Lindahlssundetia koneella - Stora Sandö:lle perjantai-iltana. Käynnissä olivat hauskan kuuloiset pre-partyt, mutta rättiväsyneinä päätimme panostaa lepoon ennen luvassa olevaa työurakkaa.
Lauantai-aamuna venekunnat kutsuttiin työnjakoon moottorisahan päristelyllä. Halkojen kuljettaminen kottikärryillä seuran saunoille oli meistä houkutteleva urakka. Puiden pilkkomispaikan ja saunarannan välillä tuli juostua kottikärryjen kanssa yli 10 kilometriä. Palkitsevinta oli nähdä valmiit halkopinot.
Talkoolaisille tarjoiltiin mitä maukkaimmat ruuat sekä lounaalla että päivällisellä. Ruotsalaiseen tapaan istuimme laiturilla pitkissä pöydissä ja siivitimme illallisen snapseja juomalauluilla. Viikonlopun aikana ehdimme selittää purjehdushistoriamme useammalle Suomen lipun huomanneelle kanssaveneilijälle.
Sunnuntaina irtaantuessamme saaren laiturista, meidät toivotettiin vielä lämpimästi tervetulleeksi seuran jäseniksi. Hauskaa oli, paljon saimme aikaan, itse kärrätyt saunapuut odottavat seuran saaressa ja ennen kaikkea tunnemme itsemme tervetulleiksi veneseuran saareen. Mitäpä muuta voisi toivoa uuteen veneseuraan tutustumiselta.
Stora Sandöhön ovat myös vieraat tervetulleita pientä korvausta vastaan. Saarella on yksi Tukholman saariston hiekkarannoista ja paikka on erittäin lapsiystävällinen. Koordinaateilla N59°23,04" O18°32,37" löytää perille.
<>
sunnuntai 27. toukokuuta 2018
tiistai 22. toukokuuta 2018
Gällnö, Getudden
Vaxholmin linnoitusreissun jälkeen irroitimme köydet ja suuntasimme kohti Gällnön Getuddenia. Noin 8NM merimatkan saimme purjehtia pääosin sivutuuleen. Toki saariston tempukas tuuli vaihteli välillä 1m/s - 8m/s ja suuntakin heittelehti ehkä noin 100 asteen sektorin sisällä. Kaikesta huolimatta saimme aikaiseksi reippaan keskinopeuden ja pitkät pätkät seilasimme yli 7 solmun. Kesän huipuiksi saimme plotteriin 7.6 solmun lukemat. Reissuun mukaan houkuteltu nuoriso-osaston edustaja tekaisi purjehduspätkästä videon.
Gällnön Getuddenissa saimme keulan kiinni kallioon, mikä mahdollisti hampurilaisten grillauksen päivälliseksi veneen edustan rantakallioilla.
Gällnö on iso saari, jossa on ympärivuotista asutusta, saaristokauppa sekä entiseen kyläkouluun perustettu vandrarhem. Autolla saareen ei pääse, mutta saarella on hyvä yhden auton levyinen tieverkosto. Maastontiedusteluretkellä totesimme kyläkaupan valikoiman ihan kelvolliseksi. Kaupan edustan laiturin syväys vaikutti riittävän purjeveneelle, mikäli kiinnittyy laiturin päähän peräankkuria käyttäen.
Istuimme lämpimän päivän iltaa veneen kannella ja jutustelimme viereisen ruotsalaisveneilijän kanssa. Hän kertoi veneilleensä näillä vesillä jo kolmekymmentä vuotta ja totesi että tämän hienommaksi illan sää ei voi tulla. Nyökyttelin myötäilevästi ja totesin nyt olevan sentään vasta toukokuun puolivälin.
Aamulenkin jälkeen pesumahdollisuuksia löytyi tasan kaksi: suihku veneessä tai ruotsalaisten suosima morgondopp. Ehkä nukuimme muita vaneilijöitä pidempään kun en huomannut yhdenkään ruotsalaisveneilijän suorittavan tässä lahdenpohjukassa kyseistä aamurituaalia? Tai ehkä veden pinnalla kelluva männyn siitepöly ei miellyttänyt aamupesulle aikovia? Veneemme purjehtii suomen lipun alla, joten hyvien naapurisuhteiden ylläpitämiseksi päätin suorittaa tuon ruotsalaisveneilijöiden perinteisen aamurituaalin. Kyllä +15 asteista vettä voi luonnehtia vähintäänkin raikkaaksi.
www.gallno.se
Gällnön Getuddenissa saimme keulan kiinni kallioon, mikä mahdollisti hampurilaisten grillauksen päivälliseksi veneen edustan rantakallioilla.
Gällnö on iso saari, jossa on ympärivuotista asutusta, saaristokauppa sekä entiseen kyläkouluun perustettu vandrarhem. Autolla saareen ei pääse, mutta saarella on hyvä yhden auton levyinen tieverkosto. Maastontiedusteluretkellä totesimme kyläkaupan valikoiman ihan kelvolliseksi. Kaupan edustan laiturin syväys vaikutti riittävän purjeveneelle, mikäli kiinnittyy laiturin päähän peräankkuria käyttäen.
Istuimme lämpimän päivän iltaa veneen kannella ja jutustelimme viereisen ruotsalaisveneilijän kanssa. Hän kertoi veneilleensä näillä vesillä jo kolmekymmentä vuotta ja totesi että tämän hienommaksi illan sää ei voi tulla. Nyökyttelin myötäilevästi ja totesin nyt olevan sentään vasta toukokuun puolivälin.
Aamulenkin jälkeen pesumahdollisuuksia löytyi tasan kaksi: suihku veneessä tai ruotsalaisten suosima morgondopp. Ehkä nukuimme muita vaneilijöitä pidempään kun en huomannut yhdenkään ruotsalaisveneilijän suorittavan tässä lahdenpohjukassa kyseistä aamurituaalia? Tai ehkä veden pinnalla kelluva männyn siitepöly ei miellyttänyt aamupesulle aikovia? Veneemme purjehtii suomen lipun alla, joten hyvien naapurisuhteiden ylläpitämiseksi päätin suorittaa tuon ruotsalaisveneilijöiden perinteisen aamurituaalin. Kyllä +15 asteista vettä voi luonnehtia vähintäänkin raikkaaksi.
www.gallno.se
maanantai 21. toukokuuta 2018
Vaxholmin linnoitus
Viikonloppureissu käynnistyi perjantaina töiden jälkeen. Ensin matelet Tukholman ulosmenomoottoritien autoruuhkassa, sitten teet ruokaostokset Ikean kokoisessa jätti-ICA:ssa ja syöt kauppareissun lopuksi nälkääsi ruåtsalaisten tavoin kaksi nakkisämpylää sinapilla, ketsupilla, kurkkumajoneesilla sekä sipulirouheella. Kaikesta tästä huolimatta onnistuimme olemaan ihan hyvissä ajoin venesatamassa. Perjantain tavoitteeksi olimme asettaneet ehtiä viiden (5) mailin päähän Vaxholmiin.
Sivumyötäinen tuuli kuljetti meidät lähes perille asti. Satama oli alkukaudesta lähes puolityhjä, joten valitsimme paikan avotilan aamuauringon suuntaan. Vilkas saaristopääkaupungin lautta- ja yhdysalusliikenne tuotti satama-altaaseen isoja aaltoja läpi yön. Reilun kokoiset kumijoustimet keulan kiinnitysköysissä toimivat hyvin, mutta laitetaan muistiin itselle seuraavaa kertaa varten: voisihan sitä nukkua yönsä jossain tasaisemmassakin vedessä. Keinutus kuitenkin kannatti, sillä Vaxholm oli viikonloppukohteena mitä mainioin.
Aamulla nautiskelimme kansiaamupalan lämpimässä auringonpaisteessa. Satama-altaassa uiskenteli sorsapariskunta kiertäen veneestä toiseen ikäänkuin vihjatakseen että heillekkin saattaisi maistua merellinen aamupala. Ymmärsin yskän ja tarjoilin heille kokonaisen leipäpalan hienon kesäaamun kunniaksi.
Aamulenkkireittimme kiersi pitkin upeita Vaxholmin rantapolkuja, joita riittää kovakuntoisemmankin kestävyysurheilijan tarpeisiin. Pizzalounaan jälkeen suuntasimme kohti omalla saarella sijaitsevaa Vaxholmin linnoitusta.
Sisältä linnoitus oli paljon hienompi kuin olimme kuvitelleet. Linnoituksesta löytyy hotelli, ravintola isolla ulkoterassilla, armeijamuseo sekä ohjelmapalveluyritys, joka tarjoaa mm. "walk the plank" elämystä eli 18m pudotusta linnoituksen tornista.
Me tutustuimme museoon, jonka hieno näyttely keskittyy pääasiassa Tukholman rannikkopuolustukseen viimeisen 500 vuoden ajalta. Kuten Suomessakin, tulee vihollinen Ruotsiin idän suunnasta. Ensimmäisen kerran venäläiset hyökkäsivät isosti vuonna 1719 polttaen kaikki Tukholman saariston talot. Silloinen Vaxholmin linnoitus esti venäläisten pääsyn Tukholman keskustaan. Toisen kerran venäläiset sotivat Ruotsia vastaan vuonna 1809 riistäen Ruotsin valtakunnan itäisen osan itselleen. Aiemmin keskellä valtakuntaa sijainnut pääkaupunki jäi kutistuneen valtakunnan itäiseen reunaan. Valtakunnan itäisten osien menetyksestä säikähtäneinä Vaxholmin linnoitusta vahvistettiin nykyiseen kokoonsa Tukholman turvaamiseksi. Kylmän sodan aikaan Tukholman saaristoon rakennettiin useita rannikkotykistön puolustuslinjoja sekä varauduttiin sulkemaan vesiväylät miinoittamalla. Aivan turhaan ei idän uhkaan varauduttu, sillä kolmannen kerran venäläiset säikäyttivät syksyllä 1981, jolloin venäläinen Whiskey-luokan 76m pitkä sukellusvene ajoi karille Ruotsin etelärannikolla Karlskronan saariston sotilaallisella suoja-alueella.
Sotaisen historian oppitunnin jälkeen oli mukava kiivetä linnoituksen torniin nauttimaan upeista saaristomaisemista.
www.vaxholmsfastning.se (museon sivut)
www.kastelletvaxholm.se (hotellin sivut)
www.kastellet.com (ohjelmapalveluyrityksen sivut)
Sivumyötäinen tuuli kuljetti meidät lähes perille asti. Satama oli alkukaudesta lähes puolityhjä, joten valitsimme paikan avotilan aamuauringon suuntaan. Vilkas saaristopääkaupungin lautta- ja yhdysalusliikenne tuotti satama-altaaseen isoja aaltoja läpi yön. Reilun kokoiset kumijoustimet keulan kiinnitysköysissä toimivat hyvin, mutta laitetaan muistiin itselle seuraavaa kertaa varten: voisihan sitä nukkua yönsä jossain tasaisemmassakin vedessä. Keinutus kuitenkin kannatti, sillä Vaxholm oli viikonloppukohteena mitä mainioin.
Aamulla nautiskelimme kansiaamupalan lämpimässä auringonpaisteessa. Satama-altaassa uiskenteli sorsapariskunta kiertäen veneestä toiseen ikäänkuin vihjatakseen että heillekkin saattaisi maistua merellinen aamupala. Ymmärsin yskän ja tarjoilin heille kokonaisen leipäpalan hienon kesäaamun kunniaksi.
Aamulenkkireittimme kiersi pitkin upeita Vaxholmin rantapolkuja, joita riittää kovakuntoisemmankin kestävyysurheilijan tarpeisiin. Pizzalounaan jälkeen suuntasimme kohti omalla saarella sijaitsevaa Vaxholmin linnoitusta.
Sisältä linnoitus oli paljon hienompi kuin olimme kuvitelleet. Linnoituksesta löytyy hotelli, ravintola isolla ulkoterassilla, armeijamuseo sekä ohjelmapalveluyritys, joka tarjoaa mm. "walk the plank" elämystä eli 18m pudotusta linnoituksen tornista.
Me tutustuimme museoon, jonka hieno näyttely keskittyy pääasiassa Tukholman rannikkopuolustukseen viimeisen 500 vuoden ajalta. Kuten Suomessakin, tulee vihollinen Ruotsiin idän suunnasta. Ensimmäisen kerran venäläiset hyökkäsivät isosti vuonna 1719 polttaen kaikki Tukholman saariston talot. Silloinen Vaxholmin linnoitus esti venäläisten pääsyn Tukholman keskustaan. Toisen kerran venäläiset sotivat Ruotsia vastaan vuonna 1809 riistäen Ruotsin valtakunnan itäisen osan itselleen. Aiemmin keskellä valtakuntaa sijainnut pääkaupunki jäi kutistuneen valtakunnan itäiseen reunaan. Valtakunnan itäisten osien menetyksestä säikähtäneinä Vaxholmin linnoitusta vahvistettiin nykyiseen kokoonsa Tukholman turvaamiseksi. Kylmän sodan aikaan Tukholman saaristoon rakennettiin useita rannikkotykistön puolustuslinjoja sekä varauduttiin sulkemaan vesiväylät miinoittamalla. Aivan turhaan ei idän uhkaan varauduttu, sillä kolmannen kerran venäläiset säikäyttivät syksyllä 1981, jolloin venäläinen Whiskey-luokan 76m pitkä sukellusvene ajoi karille Ruotsin etelärannikolla Karlskronan saariston sotilaallisella suoja-alueella.
Sotaisen historian oppitunnin jälkeen oli mukava kiivetä linnoituksen torniin nauttimaan upeista saaristomaisemista.
www.vaxholmsfastning.se (museon sivut)
www.kastelletvaxholm.se (hotellin sivut)
www.kastellet.com (ohjelmapalveluyrityksen sivut)
sunnuntai 6. toukokuuta 2018
Nässlingen
Useat sään ennustuspalvelut povasivat lämmintä viikonloppua, joten suuntasimme veneelle heti lauantaiaamuna. Pilvet loistivat poissaolollaan leppoisan lämpimässä purjehdustuulessa.
Lämpimistä keleistä huolimatta useimmille ruåtsalaisveneilijöille kausi ei vielä ole alkanut. Veneitä on vielä runsaasti maallakin. Ehkäpä he valmistautuvat veneilykauteen enemmänkin kalenterin kuin kelien perusteella? Ihan yksin ei matkaa tarvinnut kuitenkaan vesillä taittaa. Isompia ja pienempiä yhteysveneitä tai sen oloisia veneitä näkee merellä liikkuessaan aina.
Ruotsalaisen båtsportkortin mittakaava ei aina ole käytännöllinen Tukholman saaristossa, jossa väylä voi kulkea hyvinkin kapeita salmia pitkin. Asiaa auttaisi kovasti, jos tarjolla olisi suomalaisista merikartoista tuttuja isompimittakaavaisia lisäkuvia ahtaimpiin paikkoihin. Viime kesänä ihmettelimme oikeaa väylän reittiä Grindan pohjoispuolella, sillä oikean raon tunnistaminen båtsportkortin perusteella on käytännössä mahdoton tehtävä. Onneksi apuna oli tuolloin mallisuorituksen tarjonnut kanssaveneilijä sekä plotterin reittiviiva, joka paljasti oikean reitin. Puikkasimme jälleen samasta kapeasta rakosesta. Tällä kertaa olin varannut kameran esille hyvissä ajoin. Kuvasta voi itse todeta kuinka säästeliään kokoiset lateraalimerkit (vihreä ja punainen) superkapean salmen rantakallioille on raaskittu laittaa. Lisähämäykseksi joku on tuonut paikalle isokokoisen punaisen heijastintolpan vihreän lateraalimerkin viereen.
Nässlingen valikoitui kohteeksi kahden ravintolan ja vuokrattavan saunan perusteella. Perillä kuulimme keskeneräisestä remontista johtuen yrittäjien joutuneen siirtämään kauden avaustaan kesäkuun alkuun. Ruoat jäivät meillä siis koeajamatta. Runsaslukuinen nuorten miesten polttariporukka oli varannut hienon rantasaunan itselleen koko illaksi, mutta käyttöömme järjestyi pienempi kuivan maan sauna.
Vaikka koko paikka oli virallisesti vielä kiinni, lipsahti meillä ilta selkeästi luksuksen puolelle. Saunan jälkeen nautiskelimme kauden ensimmäisen kansipäivällisen lämpimässä kesäillassa merellisen auringonlaskun kera.
Sunnuntaiaamuna kiersimme saaren kuntopolun, jonka varrella oli tasaisin välimatkoin erilaisia lihaskuntopisteitä. Totesimme kuntopolun aivan kevolliseksi vaativammallekin himourheilijalle. Me sensijaan tyydyimme ihastelemaan kuntopolun varren hienoja maisemia.
Totesimme saaren tunnelman meille sopivaksi. Ehdottomasti tulemme tänne uudestaan. Tokihan saaren ravintolat sekä rantasauna täytyy päästä koeajamaan.
www.nasslingen.se
Lämpimistä keleistä huolimatta useimmille ruåtsalaisveneilijöille kausi ei vielä ole alkanut. Veneitä on vielä runsaasti maallakin. Ehkäpä he valmistautuvat veneilykauteen enemmänkin kalenterin kuin kelien perusteella? Ihan yksin ei matkaa tarvinnut kuitenkaan vesillä taittaa. Isompia ja pienempiä yhteysveneitä tai sen oloisia veneitä näkee merellä liikkuessaan aina.
Ruotsalaisen båtsportkortin mittakaava ei aina ole käytännöllinen Tukholman saaristossa, jossa väylä voi kulkea hyvinkin kapeita salmia pitkin. Asiaa auttaisi kovasti, jos tarjolla olisi suomalaisista merikartoista tuttuja isompimittakaavaisia lisäkuvia ahtaimpiin paikkoihin. Viime kesänä ihmettelimme oikeaa väylän reittiä Grindan pohjoispuolella, sillä oikean raon tunnistaminen båtsportkortin perusteella on käytännössä mahdoton tehtävä. Onneksi apuna oli tuolloin mallisuorituksen tarjonnut kanssaveneilijä sekä plotterin reittiviiva, joka paljasti oikean reitin. Puikkasimme jälleen samasta kapeasta rakosesta. Tällä kertaa olin varannut kameran esille hyvissä ajoin. Kuvasta voi itse todeta kuinka säästeliään kokoiset lateraalimerkit (vihreä ja punainen) superkapean salmen rantakallioille on raaskittu laittaa. Lisähämäykseksi joku on tuonut paikalle isokokoisen punaisen heijastintolpan vihreän lateraalimerkin viereen.
Nässlingen valikoitui kohteeksi kahden ravintolan ja vuokrattavan saunan perusteella. Perillä kuulimme keskeneräisestä remontista johtuen yrittäjien joutuneen siirtämään kauden avaustaan kesäkuun alkuun. Ruoat jäivät meillä siis koeajamatta. Runsaslukuinen nuorten miesten polttariporukka oli varannut hienon rantasaunan itselleen koko illaksi, mutta käyttöömme järjestyi pienempi kuivan maan sauna.
Vaikka koko paikka oli virallisesti vielä kiinni, lipsahti meillä ilta selkeästi luksuksen puolelle. Saunan jälkeen nautiskelimme kauden ensimmäisen kansipäivällisen lämpimässä kesäillassa merellisen auringonlaskun kera.
Sunnuntaiaamuna kiersimme saaren kuntopolun, jonka varrella oli tasaisin välimatkoin erilaisia lihaskuntopisteitä. Totesimme kuntopolun aivan kevolliseksi vaativammallekin himourheilijalle. Me sensijaan tyydyimme ihastelemaan kuntopolun varren hienoja maisemia.
Totesimme saaren tunnelman meille sopivaksi. Ehdottomasti tulemme tänne uudestaan. Tokihan saaren ravintolat sekä rantasauna täytyy päästä koeajamaan.
www.nasslingen.se
59°29'07"N
18°40'11"E
tiistai 1. toukokuuta 2018
Vappuna vesillä
Vaikka miten koittaisi huolella miettiä ja valmistautua, niin veneen varustaminen täydellisesti heti vesillelaskun jälkeen on lähes mahdoton urakka. Huolellisimmankin bunkrauksen jäljiltä huomaa yleensä ensimmäisellä yön yli reissulla monen tärkeän asian puuttuvan. Me suuntasimme puutoslistan tekoon kohti Stora Sandötä ja siellä sijaitsevaa SMK:n klubisatamaa.
Viileän alkukauden yön nukuimme hyvin untuvapeittojen alla. Yöllinen sateen ropina sai hetkittäin nostettua tajunnan tasoa, jolloin yön kylmyyden pystyi hyvin aistimaan peiton ulkopuolelle eksyineissä jäsenissään. Aamulla totesin viileänkostean ilmamassan valloittaneen veneen sisätilojen lisäksi myös koko ympäröivän saariston. Näky ulkona oli hyvinkin harmaa.
Ruuhkaa klubisatamassa ei ollut. Vailla pelkoa sosiaalisiin tilanteisiin joutumisesta katsastimme rauhassa paikat talven jäljiltä. Sitten viime syksyn käyntimme pitkä laituri näkyi vaihtuneen uuteen. Asennusurakkaa vaikutti olevan vielä jäljellä, sillä laiturista puuttuivat kaikki kiinnityspisteet.
Lounaan jälkeen keli selkeni sopivasti kotimatkaa varten. Tulomatkan olimme koneistaneet vastatuuleen, mutta nyt pääsimme fiilistelemään matkanteosta ilman moottorin ääntä. Intoilu purjeiden kanssa tuotti taas yhden rivin lisää puutoslistaan. Puomijarru on asentamatta.
Kuumasti paistavan auringon myötä liikkeellä oli huomattavasti enemmän kanssaveneilijöitä kuin edellisenä päivänä.
Ihalillessani auringon välkehdintää vedenpinnassa tuntui kuin veneilykausi olisi jo parhaimmillaan. Vaikka toki onhan vasta vappu. Eikä silloin veneillä Oulun korkeudella. On tässä etelämpänä asumisessa omat hyvät puolensa. Ainakin veneilykausi on pidempi.
Viileän alkukauden yön nukuimme hyvin untuvapeittojen alla. Yöllinen sateen ropina sai hetkittäin nostettua tajunnan tasoa, jolloin yön kylmyyden pystyi hyvin aistimaan peiton ulkopuolelle eksyineissä jäsenissään. Aamulla totesin viileänkostean ilmamassan valloittaneen veneen sisätilojen lisäksi myös koko ympäröivän saariston. Näky ulkona oli hyvinkin harmaa.
Ruuhkaa klubisatamassa ei ollut. Vailla pelkoa sosiaalisiin tilanteisiin joutumisesta katsastimme rauhassa paikat talven jäljiltä. Sitten viime syksyn käyntimme pitkä laituri näkyi vaihtuneen uuteen. Asennusurakkaa vaikutti olevan vielä jäljellä, sillä laiturista puuttuivat kaikki kiinnityspisteet.
Lounaan jälkeen keli selkeni sopivasti kotimatkaa varten. Tulomatkan olimme koneistaneet vastatuuleen, mutta nyt pääsimme fiilistelemään matkanteosta ilman moottorin ääntä. Intoilu purjeiden kanssa tuotti taas yhden rivin lisää puutoslistaan. Puomijarru on asentamatta.
Kuumasti paistavan auringon myötä liikkeellä oli huomattavasti enemmän kanssaveneilijöitä kuin edellisenä päivänä.
Ihalillessani auringon välkehdintää vedenpinnassa tuntui kuin veneilykausi olisi jo parhaimmillaan. Vaikka toki onhan vasta vappu. Eikä silloin veneillä Oulun korkeudella. On tässä etelämpänä asumisessa omat hyvät puolensa. Ainakin veneilykausi on pidempi.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)