Erään aikakauden loppu

Jo muutaman vuoden ajan olemme puhuneet veneen vaihtamisesta isompaan. Puhe ei siirtynyt käytännön tekoihin paristakaan syystä, joista yksi on veneen metrihinta. Nykyisen veneen kokonaispituus on 11.4m ja tästä eteenpäin veneen metrihinta hyppää ylospäin melkoisella Ryd-loikalla. Hyvä ja halpa tulevat tunnetusti kahdessa eri paketissa. Siksipä olemme aina olleet mieluummin ilman, kuin hankkineet riesoiksemme jotain halpaa. Toinen syy veneen vaihtamattomuuteen on ollut liiallinen tyytyväisyys nykyiseen veneeseemme. Vene on palvellut meitä uskollisesti jo kaksitoista vuotta. Vuosien saatossa uuden veneen ominaisuuksien ja varusteiden toivelistalle on kertynyt vain muutama asia mitä nykyinen veneemme ei täytä. Yksi sellainen on erillinen suihkukabiini. Toki nykyisessäkin veneessä voi suihkutella sekä sisällä että takakannella, mutta olisihan se erillinen suikukabiini aika luksusta? Eikä isommasta avotilasta pappatelttoineen olisi mitään haittaakaan? Eihän?

Norrpada (2020)

Kahden veneen loukkuun emme halua, joten on selvää, että veneenvaihtoprojekti täytyy aloittaa nykyisen veneemme myynnillä. Talven aikana puhuimme veneen myynnistä siihen sävyyn, että kevään koittaessa aloittaisimme myyntiprojektin. Menisi sitten kaupaksi jos menisi, eihän tässä nyt kuitenkaan mikään varsinainen kiire ole saada venettä myydyksi. Ehtisimme varmasti seilatakin jonkin verran, sillä tuskin kauppoja tulisi kovin nopeasti? Ehkäpä juhannukseen mennessä voisi vene olla nopeimmillaan myyty? 

Ahvenanmeri (2021)

Kevätkunnostustöiden alettua veneen myyminen alkoi tuntua huonolta ajatukselta. Vaikka ilma oli vielä viileää aurinko paistoi satamassa lämpimästi ja meri kimmelsi sinisenä. Miten ihminen voisikaan olla ilman venettä? Edes yhtä avovesikautta? Veteenlaskupäivän koittaessa kelit eivät olleet lähelläkään optimaalista: muutama aste lämmintä ja vesisadetta. Huonosta kelistä huolimatta ajaessani venettä kohti kesäsatamaa olin vakuuttunut, että veneen myyminen on huono ajatus. Jos vielä tämä kausi mentäisiin tällä nykyisellä? Tai parikin?

Björkskär (2020)

Veneen myyntiaikeet ja runsaat keskustelut aiheesta olivat kuitenkin tehneet tehtävänsä, sillä ensimmäinen yönyli-reissu ei tuntunut samalta kuin aikaisempina vuosina. Jokin oli muuttunut: oli tullut aika aloittaa pitkään suunnittelemamme projekti veneen vaihtamisesta. Heti kotiin palattuamme laitoin illalla myynti-ilmoituksen Blocketiin.

Gotlannin ja Öölannin välissä (2019)

Seuraavana aamuna Blocketin tilastot osoittivat ilmoitusta katsotun jo satoja kertoja. Ja yksi viestikin oli odottamassa. Asiat etenivät nopeasti: alle viikossa kauppakirjat olivat allekirjoittu, vene tyhjennetty ja loppukauppasumma maksettu.

Herrvik (2019)

Sanovat, että veneen omistajalla on kaksi onnellista päivää: veneen ostopäivä ja veneen myyntipäivä. Oman kokemukseni perusteella tämä lentävä lause ei pidä paikkaansa. Vene ei ole vain vene. Se on kiinnepiste lukemattomille hyville muistoille ja upeille reissuille. Tunneside veneen kautta näihin muistoihin on vahva ja luopumisen tuska todellista. Vaikka kuinka järki koittaisi sanoa jotain muuta. Sillä nämä muistot ja reissut ovat elettyä elämää, eikä niitä kukaan voi meiltä pois ottaa. Valokuvat, videot ja blogi-jutut nousevat arvoonsa veneen seilatessa kohti uusia seikkailuita uuden omistajansa kanssa. 

Oulun edusta (2013)

Nähtäväksi jää onko Tommy Hellstenin lanseeraama sanonta totta: ”Saat sen mistä luovut”. Ja mistä nyt oikein luovuinkaan kun veneen myin? Itse purjeveneestä, purjehduksesta elämäntapana, veneilyharrastuksesta, veneen omistamiseen liittyvästä vapauden tunteesta vain jostain ihan muusta mitä en osaa sanoiksi pukea? 

Tommy Hellstenin kirjassa kannustetaan heittäytymään ja elämään tätä ainutkertaista elämää. Hellsten tuo myös osuvasti esiin ajatuksen siitä, että elämä on eliniän kestävää luopumista ja vain hyväksymällä luopumisen voi lopulta saada. Ehkä minäkin sitten lopulta saan purjeveneestä luovuttuani jotain tilalle? Jotain, josta voin olla myöhemmin yhtä kiitollinen kuin niistä kahdestatoista vuodesta jotka entinen veneeni antoi minulle ja perheelleni. 

Seskarö (2013)

Kahdentoista vuoden aikana ehdimme kokea ja näkeä paljon. Käyntikarttaan kertyi yhteensä 148 rantautumispaikkaa. Käymättä jäivät mm. Göta -kanava, Ruotsin länsirannikko, Tanska ja Baltian maat.

Tätä blogia on ollut mukava tehdä. Sekä itselle muistoksi, että muiden iloksi. Tätä kirjoitettaessa blogia on luettu yhteensä 164t kertaa. Aika näyttää jääkö tämä juttu numero 307 blogin viimeiseksi. Kiitos kaikille blogissa vierailleille, teidän myötävaikutuksella pieni pala suomalaista harrasteveneilyä jää elämään internetin syövereihin jälkipolvien ihmeteltäväksi.

Hailuodon Marjaniemi (2015)

Lökaholmarna

Pakenimme Lilla Nassan viileitä kelejä aikaisin heti aamusta, ennen etelätuulen voimistumista. Luvassa olisi 10NM avoin pätkä, eikä vastatuuleen koneella nokkiminen erityisesti houkutellut. Ehdimmekin sopivasti perille Lökaholmarnalle ennen tuulen nousemista ennusteiden mukaisiin 8-10m/s lukemiin.

Lökaholmarna tarjoaa runsaasti rantautumispaikkoja usemman lahden muodostamassa kokonaisuudessa. Me yritimme optimoida tuulesuojaa etelätuulia vastaan ja valitsimme paikan lahden perukalta.

Saavuimme perille hyvissä ajoin jo ennen aamuyhdeksää, joka kirvoittikin kommentteja kansiaamupalaa nautiskelevalta naapuriveneen miehistöltä. Iloksemme totesimme palanneemme jälleen kesään: aurinko paistoi kuumasti, eikä reippaasta etelätuulesta ollut mitään havaintoja hyvän tuulesuojan ansiosta. Naapurivene oli suunnitellut lähtevänsä Stora Nassalle, mutta kuultuaan meidän kokemukset syksyisen kylmästä kelistä ulkosaaristossa saivat heidät muuttamaan suunnitelmiaan ja pysyttelemään hyvän tuulensuojan tarjoamilla saarilla lähempänä mannerta.

Lökaholmarnan alue tarjoaa upeita rantakallioita grillailuun ja illanistujaisiin. Rantautumispaikkoja on runsaasti ja kävelymatkan päästä löytyvät niin puuceet kuin skärgårdsstiftelsenin roskienjättöpiste. Laivakoiran iloksi alueelta löytyy rantapolkuja hyvänmittaisen lenkin verran. 

Viidyimme Lökaholmarnalla kaksi päivää kesäisen lämpimistä keleistä nautiskellen. Seuraavaksi kohteeksi valikoimme entuudestaan tutun Finnhamnin, jossa viihdyimme myöskin kaksi yötä. Sääennusteet alkoivat olla kovin sateisen oloisia ja päätimmekin siirtyä Finnhamnista kohti kotisatamaa.

Teimme välietapin seuran saaressa ja palasimme kotisatamaan jo reilun viikon reissun jälkeen. Tämä osoittautui hyväksi ratkaisuksi, sillä säät jatkuivat sateisina ukkosrintamineen. Kaupungissa lämpötila on aina muutaman asteen lämpimämpi ja jatkoimme lomaa kaupungin kesäisistä lämpötiloista nautiskellen.

Lilla Nassa

Tämänvuotinen kesälomareissu seilattiin aikataulurajoitusen vuoksi lähivesillä Tukholman saaristossa. Täältä löytyy paljon saarikohteita, joissa emme olleet ennen käyneet. Ajatuksena oli sään salliessa kiertää ulkosaariston kohteita, joihin ei tule niin helposti lähdettyä viikonloppureissuilla. Säät eivät kuitenkaan ole tänä kesänä olleet kovin suotuisia ja meidän reissun ensimmäinen etappi vei tylsän käytännöllisesti seuran saareen sadepäivää viettämään. Taivaalta tuli vettä koko päivän ja saimme saunoa sekä uida kesäsateen ropistessa merenpintaan. Jatkoimme matkaa seuraavana päivänä kelien parantuessa ja ensimmäinen meille uusi kohde oli ulkosaariston Lilla Nassa.

Lilla Nassa on pieni ja matala ulkosaariston kallioinen saari, joka ei tarjoa kovin hyvää tuulensuojaa. Ennusteissa puhalteli 8-12m/s etelätuuli, mutta aurinkoisen sään kannustamana päätimme kuitenkin lähteä kokeilemaan millaisen tuulensuojan Lilla Nassa oikein tarjoaa. Rantauduimme saaren pohjoisosan kapealle lahdelle, joka vaikutti tarjoavan parhaan suojan etelän puoleisia tuulia vastaan. Sisäänajo lahdelle on kapeahko, eikä lahdellakaan ole turhaa tilaa ylimääräisiä manoovereja varten. Saimme ihan hyvän paikan ja kiinnityimme rantakallioihin kiilojen avulla.

Lilla Nassa todellakin on matala ja lähes puuton kalliosaarien rykelmä.  Saaren keskellä on muutama vanha kalastusmaja, sekä niiden käyttöön tehty lyhyehkö laituri. Tännekin oli muutama vene kiinnittynyt, vaikka lahti ei juurikaan tarjonnut suojaa etelänpuoleisia tuulia vastaan.

Muutaman rakennuksen lisäksi Lilla Nassassa on lähinnä upeita ulkomerellisiä kalliorantoja sekä merimaisemia. Näissä maisemissa voisin kyllä kuvitella grillaavani kallioilla auringonlaskua ihaillen, mutta viileähkö lämpötila sekä saaren yli puhaltava viima ei kannustanut istuskelemaan rantakallioilla. Heinäkuun sää tuntui viiman ansiosta lähinnä syksyisen viileältä. Ennusteissa reipas tuuli jatkuisi ulkosaaristossa niin pitkään kuin ennustetta riitti. Halusimme kesän takaisin ja aloimmekin katsella seuraavaa kohdetta lähempää mannerta ja paikasta joka tarjoaisi erinomaisen tuulensuojan isompien, puustollisten ja korkeampien saarien kainalosta.

Tukholman saariston parhaat luonnonsatamat sekä vinkkejä kalliorantautumiseen

Listasin tähän postaukseen meidän ehdottomat suosikit Tukholman saariston luonnonsatamista. Purjeveneellä saavutettavia rantautumispaikkoja löytyy lähes loputtomasti, joten valinnan varaa riittää täysin autioista kalliosaarista ympärivuotisesti asutettuihin saariin ruokakauppoineen sekä ravintoloineen. Risukkoiset rannat ja saaret eivät ole meitä varten, vaan pidämme enemmän karun kallioisesta ulkosaariston tunnelmasta. Arvostamme myös lenkkeily- ja saunomismahdollisuuksia.

Jos haluat löytää omat suosikkipaikkasi, niin sellaisia kannattaa etsiä esim. ruotsalaiseen båtsportkorttiin merkittyjen PuuCee logojen lähettyviltä. Ei niitä turhaan ole tehty suosittuihin paikkoihin veneilijöitä varten.

Alla olevassa suosikkilistauksessa on vain saaria luonnonsatamilla, eli näissä saarissa ei ole laituria veneilijöitä varten (paitsi Finnhamnissa on, mutta en suosittele sen käyttämistä). Näihin kohteisiin päästäkseen on joko ankkuroiduttava ja mentävä jollalla maihin tai sitten tehtävä se meidän suosima kalliorantautuminen. Jos kalliorantautuminen kuulostaa hankalalta, niin lue vinkit jutun lopusta.

 

Finnhamn

• Rantautumiskelpoisia kalliorantoja on alueella vaikka kuinka
• Saarella maatilapuoti
• Sauna, jota on voinut varata vandrarhemistä
• Ravintola
• Kauppa
• Kioski

Träskö-Storö

• Rantautumiskelpoisia kalliorantoja on alueella vaikka kuinka
• Hienoja kallioita grillailua varten
• Skärdskårdsstiftelsenin Sauna
• Luontopolku lenkkeilyyn

Lökaö

• Skärdskårdsstiftelsenin sauna
• Hienoja merestä nousevia kallioita grillausta varten

Ostholmen

• Erittäin suojaisa lahti
• Hienot kalliorannat grillailua varten
• Lenkkipolkuja
• Skärdskårdsstiftelsenin sauna     

Björkskäret

• Hienot kalliorannat grillailua varten
• Korkeilta kallioilta hienot auringonlaskumaisemat
• Sauna, mutta ilman jollaa pitkän ja vaikeakulkuisen polun takana 

Bullerö

• Saarella pystyy lenkkeilemään
• Tunnelmallinen pieni sauna, joka on kuulemma palanut ja korvattu uudella (?)
• Vandrarhem
• Jahtimaja, jolla taiteellinen historia
• Kulttuuripolku, joka sopii lenkkeilyyn ja tarjoaa upeat saaristomaisemat

Huvudskär

• Paljon rantautumiskelpoisia kalliorantoja
• Majakka
• Vandrarhem
• Hienot kalliorannat grillailua varten
• Korkeilta kallioilta hienot auringonlaskumaisemat

 

Ja sitten niitä vinkkejä kalliorantautumista varten:

• Hommaa hyvä satamakirja, jossa on tarkemmat syvyyskartat, purjeveneelle sopivat rantautumispaikat merkittynä sekä lähestymisohjeet. Meillä on käytössä ”Hamnguiden 8 Arholma-Landsort”, jota voi varauksetta suositella.
• Ruuhkaisina aikoina parhaat paikat ovat tarjolla aamupäivästä klo 10-12, kun muualle siirtyvät poistuvat paikalta.
• Veneessä on syytä olla hyvät ja turvalliset keulatikkaat, joiden käyttäminen ei hirvitä. Katso tikkaiden mallia yllä olevasta kuvasta. Huomaa askelmien kulma, se helpottaa tikkaiden käyttämistä olellisesti sekä jättää keulan kauemmaksi rannasta (!)
• Virittele keulakannelle käyttövalmiiksi kaksi piiitkää köyttä. Toinen pää knaapille ja loppu nätisti vyyhdettynä ja käyttövalmiina. Itsellä on kalliorantautumisia varten erikseen noin 25m:n keulaköydet, jotka yltävät rannan puihin asti.
• Rantaan menijällä on hyvä olla erimallisia kalliokiiloja sekä vasara omassa selkärepussa. Käytä pelastusliivejä. Märkä ja limoittunut kallio voi olla petollisen liukas.
• Kelaa peräankkurin liinaa ulos kelalta avotilaan riittävästi. Näin takaat ankkurin vapaan ja nopean painumisen pohjaan. Itsellä on 50m ankaroliinaa kelassa ja se on riittänyt aina (paitsi kerran Högakustenilla, jossa vettä oli tarjolla reilusti ja pohja liukasta kalliota).
• Käy ensin tähystysreissu ajaen hitaasti keula lähes rantaan kiinni. Näin pääset pois tilanteesta helposti, jos ranta paljastuukin liian matalalaksi, kiviseksi tai jyrkäksi. Kaikki voivat myös keskittyä tarkkailemaan syvyyslukemia ja pinnan alaisia kiviä yms. Eikä huomio mene köysien yms. kanssa puuhailuun. Jos kaikki näyttää hyvältä, niin peruuta reilusti kauas, tee uusi lähestyminen rauhassa ja laske peräankkuri vasta tällä kerralla.
• Huomaa että yleensä kallio jatkaa samalla kaltevuudella pinnan alla. Eli mitä jyrkemmässä kulmassa kallio sukeltaa veden alle, niin sitä todennäköisemmin ranta syvenee nopeasti. Huomaa, että liian jyrkältä kalliolta on hankala nousta tai poistua veneestä.
• Sopikaa käsimerkit, jotta keulasta ei tarvise karjua ohjeita ruorimiehelle: koska ruorimiehen on lähes mahdoton arvioida tarkkaa etäisyyttä rantaan on ehdottoman tärkeää näyttää sormin montako metriä on jäljellä, koko kämmen = stop, taakse kämmenellä työntely = peruuta
• Älä hätäile, aja rantaan riittävän hitaasti. Tämä on tärkeää myös mahdollisen äkkistopin varalta.
• Ruuhkaisilla paikoilla joudut katsomaan muiden ankkuriliinojen suuntausta ja lähestymään / pudottamaan oman ankkurisi niin että se ei mene ristiin muiden kanssa.
• Pudota ankkuri 2-3 veneen mitan päähän. Mitä syvempää, sitä kauemmas ankkuri pitää jättää, jotta ankkurin vetokulma pohjassa tulee sopivaksi.
• Älä hyppää rantaan, vaan astu rantaan tyylikkäästi keulatikkailta. Märkä kallio voi olla erittäin liukas! Ota tuulen puolen keulaköysi mukaan.
• Kun keulamies on astunut maihin, ota peräankkurista löysät pois ja laita liina knaapille. Jätä kone käyntiin ja mene keulaan avuksi.
• Kun keula on hyvin kiinni, vedä peräankkuri kireälle.
• Sammuta kone vasta kun vene on hyvin kiinnitetty ja tiedät peräankkurin pitävän.

Jos on tyyntä, niin kaiken voi tehdä korostetun hitaasti ja rauhallisesti. Reippaammalla sivutuulella voi saada aikaiseksi niitä kuumottavampia tilanteita, erityisesti jos kaikki ei menekään ennakkosuunnitelman mukaisesti. Siksi sivutuulella on hyvä olla ns. Plan B eli pakosuunnitelma sovittuna mikäli tilanne alkaa syystä tai toisesta ahdistamaan. Lähinnä on hyvä sopia etukäteen kuka hoitaa peräankkurin liinan vetämisen takaisin veneeseen, jotta se ei päädy potkuriin peruutettaessa. Toinen asia reippaalla sivutuulella on miettiä kuka/miten pitää keulan paikallaan ennen kuin tuulen puolen köysi saadaan kiinni johonkin. Tähän hommaan sopii hyvin se veneen vahvin kaveri.

Kalliorannasta lähtö on yleensä itsestään selvä tapaus, paitsi jos peräankkuriliinat ovat ristissä naapuriveneen kanssa ja sinun liinasi on se alimmainen. Helpointa on käydä korjaamassa tilanne kumiveneellä ennen lähtöä. Jos kumivenettä ei ole käytössä, niin sovi lähdöstä ristissä olevan veneen kipparin kanssa. Kun alat nostamaan ankkuria pohjasta, niin heidän tulee löysätä oma liinansa kokonaan, jotta voit vetää koko paketin ylös ja pudottaa ylimääräisen liinan takaisin mereen. Periaatteessa ihan helppo juttu, jos ei tuule kovin paljon. Jos tuulee, niin sitten on syytä laittaa se veneen vahvin kaveri ankkuria nostamaan…

Ja loppuun muistutus periruåtsalaiseen tyyliin:

Missä on tullut käytyä - 2022 päivitys

Taas on tullut aika päivittää uudet satamat karttaan. Uusia käyntikohteita kertyi viime kesän osalta vain lomareissulta, joka sekin suuntautui ennestään tutuille vesille Gotlantiin. Onneksi näillä seuduilla pysähdyspaikkoja on tarjolla erittäin runsaasti; tutkimattomia saaria ja luonnonsatamia on lähes loputtoman tuntuisesti. Meille uusia kohteita olivat Mörtö-Bunsön, Soviken, Ringsön, Snedskär, Lickershamn, Ålö ja Björkskär. Reittisuunnittelu pysähdyspaikkoineen onnistui siinä mielessä hyvin, että edellämainituista uusista kohteista yli puolet olivat niin kivoja, että niihin voisimme mennä uudestaankin.

Jos käyntikohteita katsotaan koko Itämeren näkökulmasta, niin tutkimattomia vesiä on vielä runsaasti.

Oulusta käsin kaikki uudet kohteet olivat aina kaukana ja sinne päästäkseen oli oltava valmis urakoimaan pidempiä päivämatkoja sekä muutaman päivän non-stop legejä. Tukholman alueen lähivesien runsas käyntikohteiden tarjonta on laiskistanut miehistön, eivätkä pidemmät ja työläämmät päivämatkat enää houkuttele entiseen malliin. 

Lähialueen karttaa katsoessa huomaa miten Ahvenanmaan pohjoispuoli on vielä kiertämättä. Myös Turun ja Saaristomeren osalta käymättömiä paikkoja on paljon. Uutta löydettävää riittää läheltäkin vielä vuosikausiksi.

Kauden viimeinen reissu

Veneen nostoaika oli ollut varattuna jo viikkokausia, joten tämä viikonloppu oli viimeinen mahdollisuus käydä jossain ennen veneen ylösnostoa. Sääennusteet näyttivät suotuisilta, joten päätimme maasähkön ja saunan houkuttelemina suunnata kohti seuran saarta. Suunnitelmissa oli kuitenkin yöpyä perjantain ja lauantain välinen yö kotilaiturissa, sillä emme millään ehtisi perille seuran saareen ennen pimeän tuloa. Ylläykseksemme normaali perjantairuuhka Tukholman ulosmenotiellä loisti poissaolollaan ja saavuimme satamaan hieman luultua aikaisemmin. Vesitankkia täyttäessä päätimme muuttaa suunnitelmia ja tehdä nopean lähdön. Laskeskelimme ehtivämme noin puoleen matkaan ennen pimeän tuloa. Reitti on kuitenkin erittäin tuttu ja loppumatkasta helppo pimeälläkin.

Jos ei ollut ruuhkaa moottoritiellä, niin ei ollut kyllä merelläkään. Ihan yksin ei kuitenkaan tarvinnut matkaa tehdä, sillä varsinkin alkumatkasta oli muutamia vastaantulijoita jotka selvästikin halusivat pois vesiltä ennen pimeän tuloa. Loppumatkan sysipimeässä saaristossa kanssaveneilijät olivat harvinaisempia. Pimeä oli tällä kertaa hyvin pimeä. Vain rantojen puuston latvat erottuivat hämärästi taivasta vasten, mitään muuta ei pimeydessä pystynyt näkemään. Onneksi plotteri kertoi oman paikan kartalla, eikä loppumatkasta ollut mitään väistettävää kuten valottomia merimerkkejä. Näin vain muutaman nopean perämoottoriveneen, jotka olivat luultavasti matkalla kohti saarimökkiä. Vauhdista päätellen nämä veneilijät olivat varmaankin rutinoituneita pimeäveneilijöitä tutulla reitillään.

Aamulla laskin seuran saaren laiturissa olevan viisitoista venettä, mikä on mielestäni tavanomaista suurempi määrä näin myöhäistä loppukautta ajatellen. 

Saunan varauskalenteri oli normaalia täydempi. Selvästikään uinti ilman saunaa ei houkuttele näin loppukaudesta. Aamun saarikierroksen jälkeen poistimme purjeet. Onhan se vene ilman purjeita jotenkin kaljun näköinen.

Pienen sadekuuron jälkeen aurinko palasi ikäänkuin muistuttamaan kuinka hieno syksyinen saaristomaisema voikaan olla oikeassa valossa.

Illalla hyvien löylyjen ja uinnin jälkeen istuin pimeässä saunan terassilla katselemassa tähtikirkasta taivasta. Kiitollisuudella ajattelin kuinka hienot kelit ja kauden viimeisen reissun saimmekaan. Näihin tunnelmiin on mukava lopettaa tämä veneilykausi.

Björkskärin labyrintit ja paluu kotiin hyvien lomakelien ääreen

Saavuttuamme Tukholman saaristoon suunnitelmana oli hivutella hissukseen Ålöltä pohjoiseen, mutta pysytellä pääosin Sandhamnin eteläpuolella. Tällä alueella kun on vielä paljon meille ennen käymättömiä saaria. Ålöltä ajoimme ensin Sadelögaan vain todetaksemme, että sieltä ei löytyisi tarpeeksi suojaista paikkaa ennusteissa väijyvälle reippaalle etelänpuoleiselle tuulelle. Pyörähdimme myös läheisessä Stabbossa, mutta rannoilla näkyi olevan runsain määrin tuoreen näköisiä armeijan tauluja, joissa kiellettiin maihinnousu. Päädyimme sitten Björkskärille, josta löysimme etelätuulta vastaan hyvin suojaavan rantautumispaikan.

Björkskär on pieni kalliosaari, jolta ei isompia ihmeellisyyksiä löydy. Tai näin siis luulimme, kunnes näimme lukuisat kivilabyrintit. Niitä on kallioille tehty useita ja suurimmat ovat pinta-alaltaan aivan valtavia. Labyrintti vain jatkuu ja jatkuu niin kauas kuin silmällä näkee. Näihin on todellakin käytetty aikaa ja vaivaa. Kuinkahan kaukaa kaikki nämä kivet on kallioille kannettu?

Illalla huomasin tuuliennusteiden muuttuneen. Etelätuulen lisäksi yöllä puhaltaisikin reippasti muutaman tunnin ajan luoteesta! Eli perän puolelta, suunnasta jota vastaan Björkskär ei tarjonnut kovin hyvää suojaa. Vihjaisin kummalliseksi muuttuneista sääennusteista venenaapurille, joka kävi kumiveneellä lisäämässä veneeseensä toisen peräankkurin. Meillä ei sellaista ollut käytössä, joten oli pärjättävä sillä yhdellä ja ainoalla. Katselin toki kartasta valmiiksi lähellä olevia suojaisia saaria, mikäli keskellä yötä olisi tullut tarve pikaiselle lähdölle Björkskäriltä.

Yöllä heräsin kun aallot lätkyttivät veneen perään. Tuuli painoi venettä vinoon ja kohti rantaa, joten kävin siirtämässä venettä kauemmas rannasta. Peräankkuri piti hyvin, mutta yöunet jäivät hieman ohuiksi. Aamulla tarkastimme päivitetyt sääennusteet tuleville päiville ja huomasimme tuuliennusteiden vain koventuneen. Lisähaittana mereltä puhaltava tuuli viilensi muutoin helteisen lämpimän kelin. Olimme niin lähellä kotisatamaa, että päätimme olla kärvistelemättä veneellä puoliväkisin kovissa ja viileissä tuulissa, kun kerran oli mahdollisuus nauttia kuumista kesäkeleistä kotona kaupungissa. Palaisimme sitten veneelle, kun sääennusteet lupailisivat leppoisampia lomailukelejä saaristoon.

Kotimatkalla takamyötäistä tuulta oli tarjolla reippaasti, joten alkumatka taittui hyvin pelkällä genoalla. Ornön jälkeen saaret alkoivat hieman suojaamaan mereltä puhaltavalta tuulelta, joten matka jatkui täysin purjein. Kuten saaristopurjehduksessa aina, välillä tuuli ja puuskat olivat reippaampia, eikä broutsaamiseltakaan vältytty. Rullasimme purjeet sisään juuri ennen Skurusundetin kapeaa ränniä ja ajoimme loppumatkan koneella. Matkaa kotisatamaan kertyi 35NM. Vaxholmin kainalossa sijaisevassa kotisatamassa keli oli aivan toinen kuin ulkosaaristossa: helteisen kuumaa auringonpaistetta, eikä kovista tuulista ollut tietoakaan. Olimme palanneet hyvien lomakelien alueelle.

Ålö

Lickershamnin rauhallinen tunnelma sopi meille hyvin, mutta sääennusteissa oli jäljellä enää yksi vähätuulinen päivä. Meille tämä tarkoitti, että oli tullut aika siirtyä Tukholman saariston puolelle. Niinpä laitoin kellon soimaan 4:45 ja vein laivakoiran aikaiselle aamupissalle. Aikaisen aamun hetkissä on joskus oma taikansa, tällä kertaa rannasta laskeutui satama-altaaseen ohutta aamusumua, joka leijui maagisesti peilityynen merenpinnan päällä ohuena kerroksena.

Heti viiden jälkeen irroittelin köydet ja koetin hiipiä veneellä hiljaa ulos satamasta herättämättä muita veneilijöitä. Otin autopilottiin suunnan kohti Ålötä ja annoin koneen raksuttaa tyynellä avomerellä. Nauttiessani aamukahvia veneen avotilassa vene keinui rauhallisesti edellispäivien pienessä mainingissa. Aurinkoisen, lämpimän ja tyynen meripäivän jälkeen saavuimme Ålölle 68NM koneajon jälkeen.

Ålö on käytännössä samaa saarta Utön kanssa muodostaen pinta-alaltaan ison kokonaisuuden. Tänne pääsee yhteysaluksella ja erityisti Utön puolelta löytyy enemmänkin asustusta. Saarilla on myös entisiä armeijan alueita ja ilmeisesti edelleenkin käytössä olevaa rannikkotykistöä.

Me kävimme kiertämässä Ålön rantoja pitkin kulkevan upean luontopolun, jota en voi suositella huonokuntoisille tai huonojalkaisille. Epäilimme hieman lyhytjalkaisen laivakoiran jaksamista, joten oikaisimme takaisin veneelle saaren teitä pitkin. Oikaisusta huolimatta matkaa kertyi vajaassa kolmessa tunnissa hieman yli 10km. Epäilyistä huolimatta laivakoira jaksoi hienosti reissun loppuun asti. Reitti kiersi Ålön useiden upeiden hiekkarantojen kautta.

Reissun lopuksi palkitsimme itsemme jäätelöllä, jotka nautimme Ålön ravintolan rantatuoleilla. Ravintola Båtshakenin viereisellä lahdella on kalankasvattamo. Niinpä voisi kuvitella, että ravintolan kala on varsin tuoretta. 

Ravintolan rantatuoleilta sattui olemaan suora näkymä veneellemme.

Ålö:n tunnelma sopi meille hyvin. Tänne tulemme uudestaan. 

Lickershamn

Visbystä lähdimme liikkeelle heti aamupalan jälkeen. Sen verran odottelimme, että saimme sataman työntekijän auttamaan veneen ujuttamisessa pois satama-altaan reunapaikalta. Useamman käsiparin avustuksella pääsimme pois kapeasta rakosesta kunnialla. Päivän kohde Lickershamn - tai Slickershamn, kuten sen väärin kuulin - on vain 17NM päässä Visbystä pohjoiseen. Takamyötäinen tuuli puhalteli rauhallisesti. Virittelimme genaakkerin, eikä vauhti siitä huolimatta päätä huimannut. Mutta lyhyemmän matkan jaksaa kulkea rauhallisemminkin.

Perille päästyämme huomasin vanhan Navionicsin karttadatan näyttävän sataman paikan aivan väärin! Satama oli oikeasti paljon syvemmällä lahdenpohjukassa ja plotterin mukaan laskettelimme iloisesti aallonmurtajan ja sataman läpi sisämaahan ennenkuin oikeasti olimme perillä satamassa. Hyvä muistutus, että ihan sokeasti ei aina kannata ploteriin luottaa. Onneksi näkyvyys oli erinomainen, eikä ollut sysipimeää tai paksua sumua.

Satamamaksu maksettiin automaattiin, joka ei suostunut tulostamaan veneeseen laitettavaa tarralipuketta. Soitin automaatin kyljessä olevaan numeroon ja muutamassa minuutissa satamakapteeni saapui paikalle tutkimaan asiaa. Tulostin oli klassisesti syltännyt edellisten ja meidän lipukkeet koneen sisälle. Asiaan suhtauduttiin Gotlantilaisella lupsakkuudella, eikä puuttuvista lipukkeista tehty isompaa ongelmaa. Luotettiin, että veneilijät ovat maksunsa maksaneet.

Lickershamn on hieno rauhallinen satama, jossa myydään savukalaa ja jäätelöä. Myös ravintola löytyy, sekä uimaranta. Nähtävyytenä on yksi (1) raukki eli eroosion muovaama kapea ja korkea kivimuodostelma, jota kävimme tietystikin ihmettelemässä.

Kävimme myös kävelemässä pidemmän lenkin rantatöyrään päällä kulkevaa luontopolkua pitkin. Upeiden merimaisemien lisäksi pääsimme laskeutumaan alas upealle ja pitkälle kiviselle rannalle. Tällaisia puolisalaisia rantoja Gotlannista löytyy varmasti vaikka kuinka paljon, mutta eipä niistä paljon julkisuudessa huudella.

Illan päätteksi satama tarjosi vielä hienon auringonlaskun. Me pidimme Lickershamnista ja tänne tulemme uudestaan.

Visby

Mittailin matkan Harstenasta Visbyyn olevan noin 65NM, joten lähdimme liikkeelle jo aamuviiden jälkeen. Sääennusteiden puolesta matkan olisi pitänyt olla varsin leppoinen, sillä ensin oli luvassa takamyötäistä tuulta 4-6m/s, joka kääntyisi suoraksi sivutuuleksi. Todellisuudessa avomerellä meitä odottivat edellispäivien tuulten tuottamat reippaat vanhat sivuaallot täydennettynä uusilla myötäaalloilla. Ristiaaltojen tuloksena tarjolla oli varsin keikkuvaa matkantekoa. Puolimatkan tienoilla tuuli kääntyi sivulle puhaltaen 6-8m/s. Vene liikkui rapsakasti 6-7 solmua ja matka joutui hyvin. Laivakoira selvisi keikutuksesta ja pitkästä päivämatkasta erittäin hyvin.

Lupeissa oli monta päivää reipasta etelänpuoleista tuulta, joka toisi svelliä Visbyn satamaan. Tämän vuoksi halusimme ehdottomasti paikan sisemmästä satama-altaasta. Visbyn sataman suojaisempi sisäallas oli saapuessamme täynnä, mutta hetken odottelun jälkeen saimme eturivin paikan, johon veneemme mahtui juuri ja juuri luiskahtamaan naapuriveneiden välistä lukuisten käsiparien avustamana.

Visbyn pysähdys kesti lopulta tasan viikon. Aika kului hyvin kaupunkia kierrellessä ja keskiaikaisen kaupungin atmosfääriä haistellessa. Onhan se mukavaa vaihtelua veneilyarkeen, kun voi käydä aamupalalla kaupungin kahviloissa ja valita ravintolan lukuisten vaihtoehtojen joukosta. Me vuokrasimme myös edulliset gotlandsbiilit ja kiertelimme mm. saaren kirpputoreja, sekä kävimme tietysti syömässä Sysne Fiskbutiikissa savukalaa perunasalaatilla. Gotlandsbiilit pysyivät kasassa tälläkin kertaa. Niissä ei tietystikään ollut toimivaa ilmastointia, paitsi tietysti se perinteinen ”ikkuna auki” -vaihtoehto. Meillä oli vuokralla sekä kuvan VW Passat, että yli 414tkm ajettu Saab 95, joka yllätti positiivisesti hyvällä ajettavuudellaan.

Uteliaana luonteena silmäilin tietysti sataman muita veneitä; tarjolla oli varsin hyvä kattaus isompia moottori- ja purjeveneitä. Myös suomalaisia veneitä oli paikalla ilahduttavan paljon. Mieleen jäi erityisesti hauskasti nimetty moottorivene, jonka nimi poikkeaa perinteisestä kaavasta: mieluusti a-loppuinen naisen nimi. Ehkäpä tässä veneessä on naiskippari?

Sataman veneistä poikkesi edukseen upea 100ft (30m) superjahti Gaia. Otin kuvan aikaisin aamulla, jolloin henkilökunta näytti valmistelevan venettä tulevaan päivään asettelemalla tyynyt paikoilleen yms. Sopii sitten omistajan kömpiä aamukaffeille puunattuun avotilaan.

Viikon jälkeen alkoi tulla olo, että Visby on nyt todellakin nähty. Seuraavilla Gotlannin visiiteillä taidamme pysytellä ehkä muissa, rauhallisemmissa satamissa.

Harstena

Laskettelimme rauhallisesti kevyessä sivumyötäisessä tuulessa genaakkerilla kohti Harstenaa. Matkaa Harstenaan oli vain noin 16NM, joka mahdollisti rauhallisemmankin vauhdin ilman uuvuttavan pitkäkestoista päivämatkaa. Väliin ajoimme muutaman mailin koneella kun  tuulta ei tahtonut olla riittävästi veneen liikuttamiseen.

Harstenan lahdella ei ollut ruuhkaa ja saimme rauhassa valita mieleisen rantautumispaikan.

Kävimme tietysti bullakaffeilla Harstenan leipomossa. Sain onnekkasti ostettua myös leipomon viimeiset sämpylät seuraavan päivän aamupalaa ajatellen. Tehdessämme lähtöä kohti kyläkauppaa leipomolle saapui suomea puhuva lapsiperhe. Tukholmassa on tottunut kuulemaan suomea aina kaupungilla liikkuessa, mutta kovin huono salakieli suomi vaikuttaa olevan myös saaristossa.

Uteliaana luonteena kävin tietysti tarkastamassa kylän laiturin vierasveneet. Täpötäyden laiturin viimeisenä veneenä näytti olevan suomalainen Galatea, jonka blogia olen mielenkiinnolla seurannut. Vaikka saaristossa on lukemattomia kohteita vierailtavaksi, niin jotkin kohteet vain ovat suositumpia kuin toiset. Eipä ihme jos näissä suosituissa kohteissa joskus törmää tuttuihin veneisiin.

Veneelle palasimme pidemmän kautta kiertäen koko saaren ympäryspolun. Laivakoiran oli hyvä saada hieman enemmän liikuntaa, sillä huomiseksi oli luvassa pidempi legi kohti Gotlantia.