Listasin tähän postaukseen meidän ehdottomat suosikit Tukholman saariston luonnonsatamista. Purjeveneellä saavutettavia rantautumispaikkoja löytyy lähes loputtomasti, joten valinnan varaa riittää täysin autioista kalliosaarista ympärivuotisesti asutettuihin saariin ruokakauppoineen sekä ravintoloineen. Risukkoiset rannat ja saaret eivät ole meitä varten, vaan pidämme enemmän karun kallioisesta ulkosaariston tunnelmasta. Arvostamme myös lenkkeily- ja saunomismahdollisuuksia.
Jos haluat löytää omat suosikkipaikkasi, niin sellaisia kannattaa etsiä esim. ruotsalaiseen båtsportkorttiin merkittyjen PuuCee logojen lähettyviltä. Ei niitä turhaan ole tehty suosittuihin paikkoihin veneilijöitä varten.
Alla olevassa suosikkilistauksessa on vain saaria luonnonsatamilla, eli näissä saarissa ei ole laituria veneilijöitä varten (paitsi Finnhamnissa on, mutta en suosittele sen käyttämistä). Näihin kohteisiin päästäkseen on joko ankkuroiduttava ja mentävä jollalla maihin tai sitten tehtävä se meidän suosima kalliorantautuminen. Jos kalliorantautuminen kuulostaa hankalalta, niin lue vinkit jutun lopusta.
- Rantautumiskelpoisia kalliorantoja on alueella vaikka kuinka
- Saarella maatilapuoti
- Sauna, jota on voinut varata vandrarhemistä
- Ravintola
- Kauppa
- Kioski
- Rantautumiskelpoisia kalliorantoja on alueella vaikka kuinka
- Hienoja kallioita grillailua varten
- Skärdskårdsstiftelsenin Sauna
- Luontopolku lenkkeilyyn
- Skärdskårdsstiftelsenin sauna
- Hienoja merestä nousevia kallioita grillausta varten
- Erittäin suojaisa lahti
- Hienot kalliorannat grillailua varten
- Lenkkipolkuja
- Skärdskårdsstiftelsenin sauna
- Hienot kalliorannat grillailua varten
- Korkeilta kallioilta hienot auringonlaskumaisemat
- Sauna, mutta ilman jollaa pitkän ja vaikeakulkuisen polun takana
- Saarella pystyy lenkkeilemään
- Tunnelmallinen pieni sauna, joka on kuulemma palanut ja korvattu uudella (?)
- Vandrarhem
- Jahtimaja, jolla taiteellinen historia
- Kulttuuripolku, joka sopii lenkkeilyyn ja tarjoaa upeat saaristomaisemat
- Paljon rantautumiskelpoisia kalliorantoja
- Majakka
- Vandrarhem
- Hienot kalliorannat grillailua varten
- Korkeilta kallioilta hienot auringonlaskumaisemat
Ja sitten niitä vinkkejä kalliorantautumista varten:
- Hommaa hyvä satamakirja, jossa on tarkemmat syvyyskartat, purjeveneelle sopivat rantautumispaikat merkittynä sekä lähestymisohjeet. Meillä on käytössä ”Hamnguiden 8 Arholma-Landsort”, jota voi varauksetta suositella.
- Ruuhkaisina aikoina parhaat paikat ovat tarjolla aamupäivästä klo 10-12, kun muualle siirtyvät poistuvat paikalta.
- Veneessä on syytä olla hyvät ja turvalliset keulatikkaat, joiden käyttäminen ei hirvitä. Katso tikkaiden mallia yllä olevasta kuvasta. Huomaa askelmien kulma, se helpottaa tikkaiden käyttämistä olellisesti sekä jättää keulan kauemmaksi rannasta (!)
- Virittele keulakannelle käyttövalmiiksi kaksi piiitkää köyttä. Toinen pää knaapille ja loppu nätisti vyyhdettynä ja käyttövalmiina. Itsellä on kalliorantautumisia varten erikseen noin 25m:n keulaköydet, jotka yltävät rannan puihin asti.
- Rantaan menijällä on hyvä olla erimallisia kalliokiiloja sekä vasara omassa selkärepussa. Käytä pelastusliivejä. Märkä ja limoittunut kallio voi olla petollisen liukas.
- Kelaa peräankkurin liinaa ulos kelalta avotilaan riittävästi. Näin takaat ankkurin vapaan ja nopean painumisen pohjaan. Itsellä on 50m ankaroliinaa kelassa ja se on riittänyt aina (paitsi kerran Högakustenilla, jossa vettä oli tarjolla reilusti ja pohja liukasta kalliota).
- Käy ensin tähystysreissu ajaen hitaasti keula lähes rantaan kiinni. Näin pääset pois tilanteesta helposti, jos ranta paljastuukin liian matalalaksi, kiviseksi tai jyrkäksi. Kaikki voivat myös keskittyä tarkkailemaan syvyyslukemia ja pinnan alaisia kiviä yms. Eikä huomio mene köysien yms. kanssa puuhailuun. Jos kaikki näyttää hyvältä, niin peruuta reilusti kauas, tee uusi lähestyminen rauhassa ja laske peräankkuri vasta tällä kerralla.
- Huomaa että yleensä kallio jatkaa samalla kaltevuudella pinnan alla. Eli mitä jyrkemmässä kulmassa kallio sukeltaa veden alle, niin sitä todennäköisemmin ranta syvenee nopeasti. Huomaa, että liian jyrkältä kalliolta on hankala nousta tai poistua veneestä.
- Sopikaa käsimerkit, jotta keulasta ei tarvise karjua ohjeita ruorimiehelle: koska ruorimiehen on lähes mahdoton arvioida tarkkaa etäisyyttä rantaan on ehdottoman tärkeää näyttää sormin montako metriä on jäljellä, koko kämmen = stop, taakse kämmenellä työntely = peruuta
- Älä hätäile, aja rantaan riittävän hitaasti. Tämä on tärkeää myös mahdollisen äkkistopin varalta.
- Ruuhkaisilla paikoilla joudut katsomaan muiden ankkuriliinojen suuntausta ja lähestymään / pudottamaan oman ankkurisi niin että se ei mene ristiin muiden kanssa.
- Pudota ankkuri 2-3 veneen mitan päähän. Mitä syvempää, sitä kauemmas ankkuri pitää jättää, jotta ankkurin vetokulma pohjassa tulee sopivaksi.
- Älä hyppää rantaan, vaan astu rantaan tyylikkäästi keulatikkailta. Märkä kallio voi olla erittäin liukas! Ota tuulen puolen keulaköysi mukaan.
- Kun keulamies on astunut maihin, ota peräankkurista löysät pois ja laita liina knaapille. Jätä kone käyntiin ja mene keulaan avuksi.
- Kun keula on hyvin kiinni, vedä peräankkuri kireälle.
- Sammuta kone vasta kun vene on hyvin kiinnitetty ja tiedät peräankkurin pitävän.
Jos on tyyntä, niin kaiken voi tehdä korostetun hitaasti ja rauhallisesti. Reippaammalla sivutuulella voi saada aikaiseksi niitä kuumottavampia tilanteita, erityisesti jos kaikki ei menekään ennakkosuunnitelman mukaisesti. Siksi sivutuulella on hyvä olla ns. Plan B eli pakosuunnitelma sovittuna mikäli tilanne alkaa syystä tai toisesta ahdistamaan. Lähinnä on hyvä sopia etukäteen kuka hoitaa peräankkurin liinan vetämisen takaisin veneeseen, jotta se ei päädy potkuriin peruutettaessa. Toinen asia reippaalla sivutuulella on miettiä kuka/miten pitää keulan paikallaan ennen kuin tuulen puolen köysi saadaan kiinni johonkin. Tähän hommaan sopii hyvin se veneen vahvin kaveri.
Kalliorannasta lähtö on yleensä itsestään selvä tapaus, paitsi jos peräankkuriliinat ovat ristissä naapuriveneen kanssa ja sinun liinasi on se alimmainen. Helpointa on käydä korjaamassa tilanne kumiveneellä ennen lähtöä. Jos kumivenettä ei ole käytössä, niin sovi lähdöstä ristissä olevan veneen kipparin kanssa. Kun alat nostamaan ankkuria pohjasta, niin heidän tulee löysätä oma liinansa kokonaan, jotta voit vetää koko paketin ylös ja pudottaa ylimääräisen liinan takaisin mereen. Periaatteessa ihan helppo juttu, jos ei tuule kovin paljon. Jos tuulee, niin sitten on syytä laittaa se veneen vahvin kaveri ankkuria nostamaan…
Ja loppuun muistutus periruåtsalaiseen tyyliin:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti