Saavuttuamme Tukholman saaristoon suunnitelmana oli hivutella hissukseen Ålöltä pohjoiseen, mutta pysytellä pääosin Sandhamnin eteläpuolella. Tällä alueella kun on vielä paljon meille ennen käymättömiä saaria. Ålöltä ajoimme ensin Sadelögaan vain todetaksemme, että sieltä ei löytyisi tarpeeksi suojaista paikkaa ennusteissa väijyvälle reippaalle etelänpuoleiselle tuulelle. Pyörähdimme myös läheisessä Stabbossa, mutta rannoilla näkyi olevan runsain määrin tuoreen näköisiä armeijan tauluja, joissa kiellettiin maihinnousu. Päädyimme sitten Björkskärille, josta löysimme etelätuulta vastaan hyvin suojaavan rantautumispaikan.
Björkskär on pieni kalliosaari, jolta ei isompia ihmeellisyyksiä löydy. Tai näin siis luulimme, kunnes näimme lukuisat kivilabyrintit. Niitä on kallioille tehty useita ja suurimmat ovat pinta-alaltaan aivan valtavia. Labyrintti vain jatkuu ja jatkuu niin kauas kuin silmällä näkee. Näihin on todellakin käytetty aikaa ja vaivaa. Kuinkahan kaukaa kaikki nämä kivet on kallioille kannettu?
Illalla huomasin tuuliennusteiden muuttuneen. Etelätuulen lisäksi yöllä puhaltaisikin reippasti muutaman tunnin ajan luoteesta! Eli perän puolelta, suunnasta jota vastaan Björkskär ei tarjonnut kovin hyvää suojaa. Vihjaisin kummalliseksi muuttuneista sääennusteista venenaapurille, joka kävi kumiveneellä lisäämässä veneeseensä toisen peräankkurin. Meillä ei sellaista ollut käytössä, joten oli pärjättävä sillä yhdellä ja ainoalla. Katselin toki kartasta valmiiksi lähellä olevia suojaisia saaria, mikäli keskellä yötä olisi tullut tarve pikaiselle lähdölle Björkskäriltä.
Yöllä heräsin kun aallot lätkyttivät veneen perään. Tuuli painoi venettä vinoon ja kohti rantaa, joten kävin siirtämässä venettä kauemmas rannasta. Peräankkuri piti hyvin, mutta yöunet jäivät hieman ohuiksi. Aamulla tarkastimme päivitetyt sääennusteet tuleville päiville ja huomasimme tuuliennusteiden vain koventuneen. Lisähaittana mereltä puhaltava tuuli viilensi muutoin helteisen lämpimän kelin. Olimme niin lähellä kotisatamaa, että päätimme olla kärvistelemättä veneellä puoliväkisin kovissa ja viileissä tuulissa, kun kerran oli mahdollisuus nauttia kuumista kesäkeleistä kotona kaupungissa. Palaisimme sitten veneelle, kun sääennusteet lupailisivat leppoisampia lomailukelejä saaristoon.
Kotimatkalla takamyötäistä tuulta oli tarjolla reippaasti, joten alkumatka taittui hyvin pelkällä genoalla. Ornön jälkeen saaret alkoivat hieman suojaamaan mereltä puhaltavalta tuulelta, joten matka jatkui täysin purjein. Kuten saaristopurjehduksessa aina, välillä tuuli ja puuskat olivat reippaampia, eikä broutsaamiseltakaan vältytty. Rullasimme purjeet sisään juuri ennen Skurusundetin kapeaa ränniä ja ajoimme loppumatkan koneella. Matkaa kotisatamaan kertyi 35NM. Vaxholmin kainalossa sijaisevassa kotisatamassa keli oli aivan toinen kuin ulkosaaristossa: helteisen kuumaa auringonpaistetta, eikä kovista tuulista ollut tietoakaan. Olimme palanneet hyvien lomakelien alueelle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti