Ålö

Lickershamnin rauhallinen tunnelma sopi meille hyvin, mutta sääennusteissa oli jäljellä enää yksi vähätuulinen päivä. Meille tämä tarkoitti, että oli tullut aika siirtyä Tukholman saariston puolelle. Niinpä laitoin kellon soimaan 4:45 ja vein laivakoiran aikaiselle aamupissalle. Aikaisen aamun hetkissä on joskus oma taikansa, tällä kertaa rannasta laskeutui satama-altaaseen ohutta aamusumua, joka leijui maagisesti peilityynen merenpinnan päällä ohuena kerroksena.

Heti viiden jälkeen irroittelin köydet ja koetin hiipiä veneellä hiljaa ulos satamasta herättämättä muita veneilijöitä. Otin autopilottiin suunnan kohti Ålötä ja annoin koneen raksuttaa tyynellä avomerellä. Nauttiessani aamukahvia veneen avotilassa vene keinui rauhallisesti edellispäivien pienessä mainingissa. Aurinkoisen, lämpimän ja tyynen meripäivän jälkeen saavuimme Ålölle 68NM koneajon jälkeen.

Ålö on käytännössä samaa saarta Utön kanssa muodostaen pinta-alaltaan ison kokonaisuuden. Tänne pääsee yhteysaluksella ja erityisti Utön puolelta löytyy enemmänkin asustusta. Saarilla on myös entisiä armeijan alueita ja ilmeisesti edelleenkin käytössä olevaa rannikkotykistöä.

Me kävimme kiertämässä Ålön rantoja pitkin kulkevan upean luontopolun, jota en voi suositella huonokuntoisille tai huonojalkaisille. Epäilimme hieman lyhytjalkaisen laivakoiran jaksamista, joten oikaisimme takaisin veneelle saaren teitä pitkin. Oikaisusta huolimatta matkaa kertyi vajaassa kolmessa tunnissa hieman yli 10km. Epäilyistä huolimatta laivakoira jaksoi hienosti reissun loppuun asti. Reitti kiersi Ålön useiden upeiden hiekkarantojen kautta.

Reissun lopuksi palkitsimme itsemme jäätelöllä, jotka nautimme Ålön ravintolan rantatuoleilla. Ravintola Båtshakenin viereisellä lahdella on kalankasvattamo. Niinpä voisi kuvitella, että ravintolan kala on varsin tuoretta. 

Ravintolan rantatuoleilta sattui olemaan suora näkymä veneellemme.

Ålö:n tunnelma sopi meille hyvin. Tänne tulemme uudestaan.