Seuraavaksi ulkosaariston kohteista valikoitui Jurmo. Läheisen Utön päätimme jättää odottamaan myöhempiä aikoja. Kohteen valinnan jälkeen oli aika katsoa merikarttaa. Virallista viitoitettua ja syvyysmerkittyä väylää pitkin reitti Kökarin Karlbystä Jurmoon on paljon pidempi, kuin karttaan merkittyä epävirallisempaa väylää pitkin. Pienoisena miinuksena tässä epävirallisemmassa väylässä on se, että se kiemurtelee tiheään tikattujen luotojen välistä ilman väylän nimelliskulkusyvyyttä ja viitoitusta. Uskaltaneeko tuosta ajaa köliveneellä vai onko väylä tarkoitettu lähinnä moottoriveneille? Onneksemme viereisen veneen kokenut turkulaispurjehtija sanoi väylän sopivan hyvin purjeveneille ja aikoi itsekin lähteä itään kyseistä väylää pitkin.
Arvasimme Jurmon olevan suosittu kohde ja lähdimme liikkeelle heti aamusta. Koneistimme saarten ja luotojen välissä kiemurtelevaa kapeaa väylää kuumassa aamuauringon paisteessa ja virittelimme jälleen kansiaamupalan kulussa. Luotojen välissä kiemurteleva reitti tarjosi upeat aamupalamaisemat. Jurmoon saavuimme ajoissa ja löysimme vapaan paikan ilman ongelmia. Satama tuli viimeistä paikkaa myöten täyteen jo alkuiltapäivästä ja veneitä pakattiin useampaan riviin kylkiparkkiin. Myös sataman edustan lahdelle ankkuroi monta venettä.
Päivä oli jälleen todella kuuma. Lämpötila sprayhoodin alla olevassa ulkolämpömittarissa kiipesi uusiin ennätyksiin (+50C). Samoin veneessä sisällä alkoi olla kohtuullisen lämmintä (+30C). Mukana kulkevat merinovillavälikerrastot sekä karvalakki alkoivat tuntua... no... hieman etäisiltä varusteilta. Ehdotin H:lle, että laittaisin varusteiksi seuraavalle legille purjehdusshortsit, aurinkolasit sekä karvalakin ilman paitaa. Ja karvalakki tietysti ns. ajokoira-asennossa. Ehdotus ei saanut kannatusta.
Pakkasimme pyyhkeet rantakassiin ja kävimme uimassa rantakallioilta. Lyhytkin matka auringon kuumentamien kivien päällä uuvutti nopeasti laivakoiran. Sille tarjottiin tietysti asiaan kuuluvaa viilennystä ja kantopalveluita, jotta olo ei käynyt liian tukalaksi.
Jurmolaiset maisemat ovat aivan ainutlaatuiset. Avointa, karua ja kivistä.
Kiipesimme saaren näköalakallion päälle, josta avautuvat upeat maisemat yli Jurmon saaren.
Satamasta kylälle johtavan tien vierustan isot katajat tuoksuivat aivan selvästi gintonicille ja aloin harmittelemaan, että hyvistä aikomuksistani huolimatta en saanut hankituksi veneelle jääpalakonetta. Tänä kuumana kesänä sille olisi kyllä ollut käyttöä. Kylällä ei ollut oikeastaan yhtään mitään nähtävää ja totesimmekin, että Jurmon parhaat nähtävyydet tarjoaa Jurmo itse. Maisemat avomerihorisontteineen ovat aivan huikaisevan kauniit.
Savukalaa tehtiin satamakahvilan edustan isossa muuratussa uunissa ja mekin kävimme hakemassa reissun ensimmäiset savukalat. Tarjolla oli savustettua lohta, jonka epäilisin olevan kotoisin Norjasta. Voin toki olla kalan alkuperän suhteen väärässäkin, mutta ehkä aavistukset kalan alkuperästä kuvaavat hyvin perinteikkään saaristolaiskulttuurin muutoksesta? Veneilijät ovat maksukykyistä asiakaskuntaa, jonka vaatimustaso nousee koko ajan. Tokihan satamassa olisi hyvä olla riittävästi paikkoja myös kiireisimmän sesongin ruuhkahuipussa, sähköt ja vesi laiturilla, rantasauna upeilla saaristolaismaisemilla, kahvila, gourmet-tasoinen ravintola, elintarvikemyymälä, septin tyhjennysasema sekä tietysti tuoretta savukalaa ja uusia perunoita. Puoli-ilmaiseksi ei kukaan pysty kattavia palveluja taikomaan ja logistiikan on pelattava kellontarkasti. Onhan se tunnettu tosiasia, että purjehdus on maailman kallein tapa päästä ilmaiseksi jonnekin. Eikä moottoriveneily ole varmasti yhtään sen halvempaa. Joten näyttäisi että business saavuttaa saaristonkin ja raha vaihtaa omistajaa. Kaikki voittavat, vai olemmeko menettämässä korvaamatonta kulttuuriperintöä?
Yhdistetty satamakahvila/elintarvikekioski/matkamuistomyymälä on sisustettu hauskasti erilaisilla tyhjillä pulloilla.
Illalla siirryimme lämpimille rantakallioille auringon laskua katsomaan. Meille Jurmo tarjosi kaikkea sitä minkä vuoksi veneilemme. Tänne tulemme uudestaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti