Stenskär ja kaikkien aikojen upein saaristosauna

Kiireistä aamulähtöä ei tarvinnut tehdä, sillä matka Helsingholmenilta seuraavaan etappiin Stenskärille olisi vain muutama maili. Liian aikaisinkaan ei kannata olla perillä, tai voit joutua odottelemaan paikkojen vapautumista täydessä satamassa. Söimme siis tilaamamme tuoreet sämpylät kaikessa rauhassa.

Sisäänajo Stenskärille Gullkronan puolelta on melkoista kardinaalikepakkojen kiertoa. Hieman hämmentävää, mutta lopulta erittäin selkeää kun vain hahmottaa väylän paikan oikein. Ruotsissa kardinaaliviitat ovat suhteellisen harvinaisia, tässäkin kohtaa väylä olisi merkattu vihrein ja punaisin lateraaliviitoin. Vaikea sanoa kumpi tapa sitten on lopulta selkeämpi tai kustannustehokkaampi? Tämä aihe tuottanee loputonta parranpärinää veneilijöiden saunaillassa?

Olimme perillä suotuisaan aikaan ja saimme paikan Stenskärin puolelta. Lisää paikkoja löytyy lahden vastarannalta Birsskäristä, mutta sieltä ei pääse Stenskärille ilman jollaa tai soutuvenettä. Kuriositeettinä mainittakoon, että näin sattumalta isomman purjeveneen rysäyttävän hiljaisella vauhdilla karille Birsskärin laiturin vieressä. Se rysähdyksen ääni tekee aina yhtä pahaa toisen veneenomistajan puolesta. Toivottavasti kölinaarmuja kummempaa ei tälläkään kertaa sattunut. Solsidanin blokia lukiessani (linkki) huomasin heidän nähneen moottoriveneen rysäyttävän ilmeisesti samaan kiveen Birsskärin laiturin vieressä. Noin kallis kivi kannattaisi satamanpitäjän merkata karimerkillä tai vaikka punaisella mehukattikanisterilla.

Erittäin positiivisena yllätyksenä Stenskärillä myytiin savuahventa! Ja kalaverkkojen perkauksesta päätellen itse kalastettua. Ostimme tätä herkkua saman tien. Laivakoira ei innostunut savuahvenesta isäntänsä lailla, mutta sen sijaan lattialla rauhassa makoillut kissa kiinnitti välittömästi laivakoiran huomion. Vapaana isännän elkein kulkenut kissa oli laivakoiralle kuin magneetti ja kävimme lopulta tutustelemassa tätä ihmettä muutaman sentin lähietäisyydeltä. Kissa otti tilanteen tyynen rauhallisesti, mutta laivakoiran metsästäjän vaistot heräsivät tuottaen hulluuskohtauksen. Onneksi pienen koiran voi aina nostaa kainaloon ja poistua tilanteesta takavasemmalle.

Päiväohjelmana kävimme kiertämässä Stenskärin hyvin merkityn luontopolun. Yllätykseksemme löysimme polun varrelta myös näkölalatornin, johon tietysti kiipesimme maisemia tähyilemään.

Reippailun jälkeen suuntasimme kohti saunaa. Saunavuoroa varatessamme meitä ohjeistettiin ystävällisesti odottamaan sillalla portin takana kunnes edelliset saunojat ovat poistuneet saaresta. Mikä loistava tapa vuoronvaihtoon! Eikä tässä vielä kaikki, sillä saaresta löysimme kaikkien aikojen upeimman saaristosaunan. Varsinaisen saunahifistelijän unelman, jossa kaikki yksityiskohdat ovat kohdallaan: sauna on erillisellä pienehköllä saarella täydellisesti näkösuojassa, kaikki ulkoalueet ja kulkuväylät ovat laudoitetut jotta roskaa ei kulkeudu sisätiloihin, saunalla on erillinen ulko- ja sisävilvoittelualue, suihkuja on monta ruuhkan välttämiseksi, sisustus on tehty huolella meriteemaan aaltoilevista laatoista lähtien, löylyhuone on riittävän iso makuumittaisine lauteineen, saunassa on isot ikkunat merelle päin, uimaan pääsee rantakalliolta, erinomaisten uimatikkaiden lisäksi maisemat ovat upeat jne.

Tästä ei enää sauna muutu täydellisemmäksi. Jonkun mielestä puukiuas voisi olla parempi tai tunnelmallisempi, mutta vuokrasaunassa laadukas sähkökiuas puolustaa paikkaansa. Saunahifisti antaa täydet pisteet kunniamaininnalla. Tällaista saunaa voisin luonnehtia kulttuuriteoksi suomalaisen saaristosaunomisen puolesta.