Lähtö Jurmosta tarjosi ylimääräisen ohjelmanumeron. Tuuli oli jälleen yltynyt ja puhalsi 7-10m/s. Lähtövalmisteluja tehdessäni näin kun pienempi purjevene saapui täpötäyteen satamaan ja onnistui lopulta sotkeentumaan poijukettinkiin jääden siihen jumiin. Veneen miehistö vei uimalla köysiä toisiin poijuihin yrittäen niiden avulla vetää veneen irti poijukettingistä. Odottelimme rauhassa tilanteen ratkeamista, mutta tulosta ei hyvistä yrityksistä huolimatta tuntunut tulevan. En halunnut lähteä reippaassa sivutuulessa irti laiturista ennen kuin satama-altaan ylimääräiset köydet olisi saatu pois. Menin lopulta itse paikalle toteaman tilanteen. Ulkopuolisen silmin tilanneanalyysi on joskus helpompi tehdä kuin tilanteen stressaaman veneen miehistön. Lyhyen diagnosoinnin perusteella päättelin poijukettingin jäneen jumiin kölin ja vetolaitteen väliin. Ongelman laadun selvittyä saimme veneen aika nopeasti irti ja mekin pääsimme matkaan.
Koneistimme ensin muutaman mailin vastatuulipätkän, jonka jälkeen käännyimme itään vievälle väylälle ja aukaisimme purjeet. Reivatuillakin pujeilla vauhtia saimme helposti seitsemän solmua. Puolivälin matkan kohdalla tuuli alkoi hieman tyyntyä ja myös saaret tarjosivat hieman suojaa, mutta emme vielä aukaisseet purjeita täysin auki, vaan päätimme menon rauhoituttua keitellä ensin kaffet. Vauhdin hiipuessa seurasimme kahvinjuonnin lomassa kuinka takaa tulevat alkoivat saavuttaa meitä vauhdilla. Ensin ohitsemme pyyhkäisi hyvällä vauhtierolla (ja reippaalla kallistuksella) performance cruiseriksi itseään mainostava iso Arcona. Veneessä näytti olevan tavallisia cruising-purjeita suorituskykyisemmät purjeet ja meno sen mukaista. Veneen kipparilla tuntui olevan täysi focus veneen ohjaamisessa ja arvelisin hänen nauttineen sporttisesta purjehduksesta (sekä ohitustilanteesta) koko rahan edestä. Moikkasin kahvikuppia nostaen. Saimme kahvit juotua ja seurasin huolestuneena muiden takaa tulevien nopeaa lähestymistä. Päätimme aukaista rätit kokonaan auki ja ylitimme jälleen seitsemän solmua. Etäisyys takaa tuleviin säilyi nyt vakiona ja matka joutui reippaasti.
Vänön satama oli hyvin tuulensuojainen ja vapaa paikka löytyi helposti. Tuulensuojassa päivä tuntui jälleen todella kuumalta ja päätimme juoda rantautumiskahvit rantakahvilan terassilla.
Vänön hyvin merkitty polku johtaa upealle hiekkarannalle. Polun varrella kasvoi paikoin isoja katajia, jotka tarjosivat varjoa polttavan kuumaa aurinkoa vastaan.
Hiekkaranta aukeaa pienelle selälle tarjoten upeat uintimaisemat. Ranta myös syvenee tasaisen loivasti, joten se sopii hyvin myös lapsiperheille. Me nautimme lämpimistä uintivesistä laivakoiran vartioidessa uintireissujamme kahluusyvyydestä.
Meille Vänö tarjosi juuri sitä mitä tulimme hakemaan: tuulensuojaisan sataman, upean hiekkarannan sekä täydennystä veneen jääkaappiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti