<>

<>

keskiviikko 29. heinäkuuta 2015

Koneella kotiin

Ajatuksena oli kotiutua Kokkolasta Ouluun rauhallisesti edeten. Lyhyen- ja pitkän ajan sääennusteet alkoivat näyttää sateisilta sekä tuulten ja aaltojen puolesta vastaisilta. Lyhyen pohdinnan jälkeen totesimme haluavamme suoriutua Ohtakarilta Ouluun ennen vastatuulen nousua 8-9m/s luokkaan. Tuollainen tuuli nostaisi avomerellä melkoisen vasta-aalon.

Herätyskellot pärähtivät aamulla 04:00 ja köydet irtosivat laiturista varttia myöhemmin. Aikaisella startilla koetimme päästä mahdollisimman pitkälle ennen vastatuulen yltymistä puolen päivän aikoihin. Tuuliennusteet olivat tälläkin kertaa liian optimistisia, sillä tuuli ei ollut tyyntynyt yöllä ja pääsimme nauttimaan 4-6m/s vastatuulesta heti suojaisan Ohtakarin sataman ulkopuolelta alkaen.



Alkumatkalla autopilotti ohjasi samaa suuntaa ensimmäiset 7h koneen raksuttaessa tasaista käyntiään. Yhtään alusta ei nähty ennen Raahen sisääntuloväylälle saapumista. Tyypillistä Perämeren avomeripurjehdusta. H pääsi omalla vahtivuorollaan normaalirytmiinsä: yksi kappale kirjaa, tähystys ja reitillä pysymisen tarkistus, yksi kappale kirjaa, tähystys ja reitillä pysymisen tarkistus jne.

Päätimme kiertää Raahen edustan matalikot ulkomeren sijasta saarten välistä väylää pitkin saadaksemme pätkän tasaisempaa menoa lounashetkeä varten. Saimme sopivasti kaffetkin juotua ennen palaamista avomeren vasta-aaltoon viimeisen saaren suojasta.

Koko päivän olin hekumoinut ajatuksella nostaa purjeet Laitakarin kohdalla viimeiselle 6,5NM:n suoralle, jossa reitti kääntyy kaakkoon  kohti Oulua. Laitakaria lähestyttäessä seurasin hieman huolestuneena  mantereen päällä makaavaa tummanpuhuvaa pilvimassaa, sekä sääennusteeseen ilmaantuneita salamankuvia. Sadetutkan mukaan tumma pilvimassa ja sadealue peitti koko Oulun läänin. Meren päällä paistoi sen sijaan aurinko. Pohdin purjeiden noston järkevyyttä, sillä tummien pilvien alla väijyvät usein puuskaiset tuulet. Päätös oli lopulta helppo, sillä Laitakarin kohdalla tummat pilvet ulottuivat kauemmas merelle ja tuuli kääntyi ukkosrintamalle tyypillisesti. Jatkoimme siis vastatuulessa Oulun satamaan asti.



Oulun sataman suulta nappasin kuvan joka tiivisti hyvin kolmen viikon reissun loppumisen tunnelman. Taakse jäivät meri sekä aurinko. 

Kotikarsinan köydet kiinnitettiin 85NM konettamisen jälkeen klo 21:00. Tilasin puhelimella kotisaunan lämpimäksi ja kurvasimme kotiin noutopizzan kautta. Saunan lauteilla muistelin lämmöllä saaristosaunojen pehmeitä löylyjä sekä mukavaa saunaseuraa. Voisihan sitä olla reissussa pitempäänkin - vaikka koko kesän.

4 kommenttia:

Ansku kirjoitti...

Niin tuttuja nuo tunnelmat....sekä aamuherätykset ;)
Samaa mieltä, reissussa voisi todellakin olla vaikka koko kesän. Mieluiten vielä sellaisen lämpimän ja aurinkoisen =D

Virtauslangan H kirjoitti...

Näinpä: ei olisi uskonut että kesän eniten käytetyt varusteet ovat fleece, toppaliivi ja villasukat. Jospa se ensi kesä olisi lämpimämpi.

Merenneito kirjoitti...

Pitkä päätöslegi teillä oli ja pizza kera saunan oli kuin piste iin päälle. Niinpä - eläkepäiviä ja lolo kesän purjehdusreissuja odotellessa...

Virtauslangan H kirjoitti...

Mereneito: joo-o, mutta vieläkin mieluummin olisin jatkanut merelläoloa :D