Örnsköldsvik

Nuoriso vaati päästä saariolosuhteiden jälkeen sivistyksen pariin kaupunkiin, joten veneen keula suuntautui kohti Örnsköldsvikiä. Tuttavallisemmin Ö-vik, kuten paikalliset kaupunkiaan kutsuvat. Tai Sörssölsvik, joksi minä tätä vaikeahkosti lausuttavaa kaupunkia joskus kutsun.

Viime vuoden jälkeen vierassatama on mennyt kokonaan uusiksi. Laiturit ovat muuttaneet satama-alueen toiseen reunaan, jonne on valmistunut uusi huoltorakennus. Samoissa tiloissa toimii myös majoituspalveluja tarjoava vandrarhem, sekä karavaanikansaa palveleva camping -alue. Toimintaa pyörittää virkeän oloinen yrittäjäpariskunta. Vierassatamaan saavuttaessa satamaisäntä oli laiturilla meitä vastassa ohjaamassa sopivaan laituripaikkaan.

Nautiskelimme kaupungin palveluista muutaman päivän, täydensimme ruoka- ja juomavarastot, sekä saimme tankin täyteen dieseliä. Kaivattu ruotsalainen kaasupullokin vaihtui täyteen läheisellä huoltoasemalla.

Mäkisten maastojen lenkkisarja sai jatkoa, kun sain houkuteltua H:n lenkille rappusharjoitukseen paikallisen hyppyrimäen alastulorinteen rappusiin. Aika parani viime vuodesta, mutta suuhun avautunut makujen maailma ei tahtonut hellittää koko loppulenkillä. Lisäharjoitusten paikka.