Solan päästä löytyi viehättävä Häggvikin kylä ja vierassatama. Sataman parasta antia oli rauhallisuus, lainattavissa olevat polkupyörät sekä hauska kumpuileva maaseutumaasto. Huoltorakennus oli vastikään uusittu ja hyvin varustettuun kauppaan vajaan kolmen kilometrin päähän pääsi kätevästi pyörällä. Näistä fasiliteeteista innostuneina hemmottelimme itseämme mansikkakakulla. Pohja paistui kätevästi huoltorakennuksen uunissa ja nuoriso käväisi hakemassa mansikat pyörällä kaupasta.
Vierassatamasta ei ollut myöskään pitkä matka Mannaminneen, joka on mielikuvituksellinen ja persoonallinen kokoelma rakennuksia ja tavaraa eri puolilta maailmaa paikan omistajapariskunnan maailmankatsomuksen mukaan näyttelyiksi rakennettuna. Kokemus tämäkin.
Päivän lenkkimaastot löytyivät jälleen Höga Kusten -ledenin poluilta. Tällä kertaa maasto oli korkeuserosta huolimatta enimmäkseen märkää ja mutaista heinikkoa. Näköalatkin jäivät harmillisesti tiheähkön metsikön taakse. Aiottua pidemmäksi venyneen kaksi ja puolituntisen lenkin jälkeen oli, no rehellisesti, ei voittaja- vaan selviytyjäfiilis. Häggvikenin tienoon asfalttitiet sen sijaan olivat maisemallisesti kauniita eli ehkä lenkkiä ei tästä kylästä startaten kannata suunnata Höga Kusten -ledenille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti