<>

<>

sunnuntai 12. heinäkuuta 2015

Kiven sisässä - Hemsö Fästning

Härnösandin läheisyydessä sijaitsee suuri saari, Hemsö. Ohitimme sen tullessamme Härnösandiin ja kiinnitimme huomiota korkean saaren rinteessä moderniin rakennukseen. Turistioppaita selailtuamme ymmärsimme sen olevan vastikään avattu ravintola Hemsö Fästningenissa.

Niin – Hemsö Fästningen. Se onkin paikka, jonka takia oikeastaan tulimme Härnösandiin saakka. Fästningen on armeijan vanha, kallioon louhittu, aikanaan huippusalainen ydinpommin kestävä rannikkopuolustuksen tukikohta, joka on kylmän sodan päättymisen jälkeen avattu yleisölle. Viime kesänä paikka jäi käymättä, mutta tänä vuonna ei.

Neljänkymmenen metrin syyvyyteen rakennetusssa tykistölinnoituksessa palveli 320 sotilasta. Linnoituksessa oli kaikki kolmen kuukauden maanalaiseen elämään tarvittava: asuintilat, kirjasto, keittiöt, sairaala, sähkölaitos, korjaamo jne.




Tilannekeskus
Aikansa moderneinta tutka- ja tulenjohtotekniikkaa
Jotain on syötävä maan allakin
Korjaamot varmistivat täyden omavaraisuuden
Kaikkeen oli varauduttu - sairastumiseenkin
Kolmen kuukauden omavaraisuus vaatii isot varastot kaikkea mahdollista
Oma voimalaitos varmisti sähkönsaannin
Yli tunnin ohjatun kierroksen kruunasi lounas upealla merinäköalalla varustetussa ravintolassa
Hemsö Fästningeniin pääseminen veneilijänä olikin mutkikkaampaa. Saarella ei ole virallista vieraslaituria, mutta pittoreskissa Prästhushamnissa on parhaat päivänsä nähnyt pieni vieraslaituri, johon veneemme kiinnitimme. Luovasti. Kalastajakylän kesä- ja muille asukkaille taisimme järjestää ankaroliinan pituuden riittävyyttä ihmetellessämme ja satamassa mietintäympyrää ajaessamme mielenkiintoisen aamunäytöksen. Lopulta saimme ankkurinkin pitämään.


Fästningenin palvelu on superhyvää. Kun soitin sinne, ja kerroin meidän saapuvan veneellä Prästhushamniin, paikan omistaja lupasi järjestää meille autokyydin. Ja näin tapahtui: saimme kyydityksen satamasta noin kahdeksan kilometrin päähän Fästningeniin ja takaisin. Itse kierros kallioon louhitussa linnoituksessa oli mielenkiintoinen ja ravintolan edullinen ruoka superhyvää. Olisimme varmasti mielellämme liikkuneet kävellenkin, mutta korkeusero oli korkeimpien suomalaisten hiihtokeskusten luokkaa ja kävelyreitillä oli kuulemma lempinimi ”deathwalk”. Kyyti siis kelpasi.


Ei kommentteja: