Tämän vuoden lomareissusta tiedettiin etukäteen lähinnä pääilmansuunta: etelä. Pääilmansuunnan lisäksi olimme päättäneet pysytellä Öölannin pohjoiskärjen ja Gotlannin itärannikon rajaamalla alueella. Tiistaiaamuna pakkasimme loput tavarat laukkuihin, noudimme ruokakaupasta etukäteen tilatut ostokset ja suuntasimme kohti satamaa.
Lastasimme tavarat veneeseen, täytimme vesitankit ja teimme niin sanotun nopean lähdön. Laukkujen purku hoidettiin vauhdissa, sillä reitti etelän suuntaan kulkee Skurusundetin kapean rännin läpi ja on joka tapauksessa koneajoa. Päivän maaliksi valikoitui matkan aikana Mörtö-Bunsön, joka tuntui olevan sopivan päivämatkan päässä. Matkaa taittui ensimmäisenä päivänä 25NM.
Lahdella oli saapuessamme paljon veneitä, mutta saimme hyvän paikan tiiviistä ryppäästä. Myöhemmin illalla tulleet joutuivat ankkuroitumaan lahdelle sopivien rantautumispaikkojen tultua täyteen.
Näköalapaikalla tapasimme hollantilaisen eläkeläispariskunnan, jotka kertoivat olevansa matkalla pohjoiseen eli Haaparantaan. Kuulemma jokaisen pitäisi käydä kerran elämässään tässä Itämeren pohjoisimmassa satamassa. Hollantilaisten iloiseksi yllätykseksi kerroin olevani seudulta kotoisin ja että olemme veneilleet läpi sekä Ruotsin puolen että Suomen puolen rannikot Perämeren pohjukkaan asti. Muutamien satamavinkkien jälkeen toivotimme pariskunnalle hyvää matkaa pohjoisen suuntaan. Niinhän se on, että joidenkin arki on toisille eksotiikkaa. Saattavat hollantilaiset hämmästyä, kun pimeä ei tahdo tulla Perämerellä ollenkaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti