<>

<>

torstai 2. heinäkuuta 2020

Kuuma juhannusaatto Lökaöllä

Juhannusreissulle lähdettiin hyvissä ajoin, jotta saataisiin kohdesaaresta mieluinen paikka: hyvä tuulensuoja sekä perä kohti aurinkoa. Tuulensuoja oli tällä kertaa tärkeä kriteeri, sillä sääennusteet ennustelivat kuumia, aurinkoisia, mutta reipastuulisia päiviä juhannukselle. Matkaan lähdettäessä reippaammat tuulet loistivat poissaolollaan ja raksuttelimme koneella kohti määränpäätä helteisessä kelissä.



Muuta liikennettä ei saaristossa juurikaan näkynyt ja saimme tehdä matkaa harvinaisen seesteisissä tunnelmissa. Istuin välillä ihan veneen keula-askelman päällä nauttien "veden päällä lentämisen" tunteesta ja kuuntelin keulakuohujen ääniä muuten hiljaisessa saaristossa.

Laivakoira nautti matkanteosta omaan persoonalliseen tyyliinsä.

Perille päästyämme totesimme olevamme todellakin hyvissä ajoin liikkeellä, sillä Lökaöllä ei ollut vielä ketään. Valitsimme rauhassa mielestämme parhaan paikan sekä tuulensuojan että auringon suunnan suhteen.

Lökaö sijaisee Möjan saaristossa, joka tarjoaa luonnoltaan upeaa ulkomerellisempää maisemaa.


Lökaöllä on Skärgådstiftelsenin toimintaa, kuten maisemanhoitoa lampaiden avulla. Lampaat olivat laivakoiralle uusi tuttavuus ja niitä piti tarkkailla hyvinkin tarkasti, mutta toki turvallisen etäisyyden päästä.

Yllätyimme positiivisesti kun löysimme saarelta myös Skärgårdstiftelsenin aivan uuden saunan! Valitettavasti se ei ollut käytettävissä koronan vuoksi; ovi oli lukittu huolellisesti ja laiturin uimaportaat otettu pois paikoiltaan. Onpahan hyvä syy tulla tänne uudestaan ensi kesänä.

Ihan itsellämme emme saaneet saarta pitää, sillä muitakin veneilijöitä saapui paikalle juhannusta viettämään. Me ja muutama muukin vene juhlistimme juhannusta juhlaliputuksella.
Juhannusaatto sujui rauhallisissa merkeissä auringon paahteesta ja lämpimästä uimavedestä nauttiessa. Ruokalistan osalta H oli panostanut monipuoliseen sillivalikoimaan, jonka yhdeksi suosikiksi osoittautui branteviksill ICA:n reseptillä tehtynä (löytyy netistä). Tätä kyllä kannattaa kokeilla, mikäli kyseinen sillinvalmistustapa ei ole entuudestaan tuttu.
Pääruoka valmistui paikalliseen tapaan kätevästi grillissä rantakallioilla. Laivakoiralla oli täysi työ vahtia koko illan kestänyttä grillausruljanssia.
Vietettyämme päivän ulkona olimme auringon laskettua valmiita viimeistelemään päivän katsomalla Netflixistä jakson Sorjosta. Unta ei tarvinnut odottaa tälläkään kertaa.

2 kommenttia:

Ansku kirjoitti...

Onpa upean näköinen paikka! Kauniit ja tunnelmalliset kuvat saivat minut huokailemaan täällä ihastuksesta :) On siinä laivakoiralla ollut vahtimista kerrassaan, taisi uni maistua hänellekin ;)

A-P kirjoitti...

Juu. Myös laivakoiraa nukutti hyvin, tosin näillä helteillä peiton päällä :)