Laivakoiran alkukauden seikkailut

Laivakoiran seikkailut alkoivat jo pentuikäisenä viime kauden loppupuolella, jolloin tutusteltiin veneeseen ja sen kummallisuuksiin. Keikkuva alusta tassujen alla ei tuntunut isommin laivakoiraa häiritsevän ja rantautuessa laivakoira toimi sujuvasti etukannen gastin apulaisena. Tähän kauteen lähdettiin siis jo lähes kokeneen laivakoiran kera.

Kotisatamasta on tullut laivakoiralle tuttu ja mieluinen paikka, sillä siellä hän saa kirmailla usein ilman hihnaa. Laivakoira poukkoileekin energisesti paikasta toiseen tervehtien samalla kaikki sataman veneilijät. Myös muiden veneilijöiden ruokakassit tarkastetaan samalla huolellisesti. Kauden aluksi laiturilla kävely huolestutti laivakoiraa kovasti ja hän lyllersi laiturilla hitaasti yhtä lankkua pitkin.

Nyttemmin laiturilla liikkuminen on muuttunut jo itsevarmaksi käyskentelyksi eivätkä laiturin lankkujen raot huoleta enää yhtään.

Alkukauden viileillä keleillä vapaavuorossa oleva laivakoira matkusti kannella lampaantaljan päällä huopaan kääriytyneenä. Matkaa kelpasi toki tehdä myös lämpimässä sylissä. 

Useimmat alkukauden reissut suuntautuivat seuran saareen, sillä kaikki Skärgårdstiftelsenin saunat ovat suljettuna koko kauden koronan vuoksi. Niinpä seuran kaksi omaa saunaa olivat entistäkin suuremmassa arvossaan. Koska laivakoira vasta harjoittelee veneen omatoimista vartiointia, sai hänkin tutustua saunomisen saloihin. Uskaltautuipa hänkin uimasille isäntäväen kanssa.

Viileällä veneen lattialla laivakoira tykkäsi makoilla lampaantaljan päällä juuri siinä kohtaa mihin webasto puskee lämmintä ilmaa.

Avotilassa laivakoira osasi puolestaan arvostaa auringon lämmittämää tiikkiä.

Saarenympäryspolku tuli laivakoiralle hyvin tutuksi ja useimpina päivinä metsäpolku tuntui toimivan formularadan tavoin houkutelleen laivakoiran varsinaiseen kiitolaukkaan. Narunjatkeella oli täysi työ juosta perässä, eikä huomattavasti pidemmistä jaloista tuntunut olevan juurikaan kilpailullista etua. Metsäpolkujen lisäksi hiekkarannan vesirajassa on jotain maagista vetovoimaa, joka tehoaa ihmisten lisäksi myös nelijalkaisiin kanssaveneilijöihimme.

Illan koittaessa laivakoira oppi hyvin nopeasti nauttimaan uudesta saavutetusta edustaan, sillä eihän laivakoiraa voinut tietenkään laittaa nukkumaan kylmälle veneen lattialle. Kuuma pötkylä tuplauntuvapeiton alla toi mukavasti lisälämpöä alkukauden viileisiin öihin.