Upeita auringonlaskuja Träskö-Storöllä

Hellekausi jatkui ja työviikon päätteeksi suuntasimme jälleen veneelle. Leppoisan hellepurjehduksen jälkeen saavuimme Träskö-Storölle, jossa oli jo entuudestaan paljon veneitä. Lomakausi oli siis selvästikin alkanut juhannukselta. Ennusteissa oli tuleville päiville jälleen reippaampiakin tuulahduksia, joten oli tärkeää saada vene rantaan tuulensuojaisaan paikkaan. Pienen pohdinnan jälkeen parkkeeraasimme veneen pienen niemen kärkeen.

Rantautumisen jälkeen ilmiselvä toimenpide oli pikainen vaihto uimapukuun ja ensimmänen pulahdus lämpimään meriveteen. Mittari näytti veden lämpötilaksi +23,8 astetta. Uintireissuja kertyi useita loppupäivän aikana.

Helteisen päivän lopuksi ilta hiljentyi seesteiseen auringonlaskumaisemaan, jota seurasimme aitiopaikalta veneen avotilasta.

Seesteinen tunnelma jatkui aamulla, sillä heräsin jo ennen kuutta ja nautiskelin aamukahvit kannella aamuauringossa laivakoiran kanssa. Muissa veneissä nukuttiin vielä, eikä tuulikaan ollut vielä herännyt. Hetki oli tähestulkoon taianomainen.

Päivän mittaan velttoilimme parhaamme mukaan kuumasta päivästä nauttien. Lämpö veltostutti myös laivakoiran, joka päivän mittaan vaivautui lähinnä vain kääntämään kylkeään.

Virkistäydyimme useaan otteeseen lämpimässä meressä ja koeajoimme myös laivakoiran pelastusliivit. Totesimme niiden toimivan hyvin tarkoituksessaan, eikä laivakoirakaan ollut pahoillaan hänelle järjestetystä uimareissusta. Pelastusliivien tukeva selkäkahva toimi hyvin tarkoituksessaan nostettaessa laivakoira takaisin veneen uimatasolle.

Auringonlasku maalasi taivaan upeisiin väreihin päivän viimeiselle uintireissulle. Teimme yhden päivän uintimääräennätykset: minulle kuusi uintikertaa ja H:lle seitsemän! Saimme vielä päivän lopuksi nauttia hienoista taivaan ja meren sävyistä auringon laskiessa saaren taakse.

Kotimatkalle tuuli kääntyi suotuisaan suuntaan ja pystyimme purjehtimaan koko matkan. Tällä kertaa menimme läpi ahtaasta Grindan portista yhtä aikaa toisen purjehtian kanssa. Ensimmäistä kertaa jouduin jarruttelmaan purjeveneellä kylkikolarin välttämiseksi, sillä tilaa väistöön ei yksinkertaisesti ollut. Genoa rullattiin pikapikaa sisään, iso päästettiin irti ja käänsin vaihteen päälle potkurijarrutuksen aikaansaamiseksi. Homma toimi hyvin ja naapuriveneen kippari kiitteli ripeää toimintaa. Yksin ei kotimatkaa todellakaan tarvinnut tällä kertaa tehdä. H laski samanaikaisesti näkyvissä olleen enimmillään 72 purjevenettä. Ja lähes kaikki niistä olivat menossa meidän tavoin kohti Tukholmaa. Kyllä tänä viikonloppuna kannattikin olla liikkeellä, ei tällaisia kelejä turhan usein ole tarjolla.