Vettä ja sähköä Furusundista

Vesi- ja ruokavarastot alkoivat olla lopullaan. Samoin kuin sähkö veneen akustosta. Purjehduspainotteiset siirtymät ja saaristossa vietetyt päivät olivat tehneet tehtävänsä. Oli tullut aika siirtyä sivistyksen pariin. Maaliksi valikoitui Furusund, josta tietojemme mukaan saisimme kaiken tarvitsemamme.

Perillä selvisi, että satamakirjan ja netin tiedot olivat osin vanhentuneet. Sähkö sisältyi nykyisin satamamaksuun (meiltä 390sek) ja kylän kauppa oli hiljan lopettanut toimintansa. Maitoa, leipää ja muuta peruselintarviketta myytiin kylän huoltoasemalla.

Pyörähdimme lounaalla Furusunds Värdshus:issa, joka mainostaa itseään viime vuoden White Guide maininnalla. Oman kokemuksemme mukaan tämän vuoden maininta saattaa jäädä saamatta, emmekä suositelleet ravintolaa ystävillemmekkään. Suunnitelmissa olleen illallisen sijasta päätimme mennä viityisälle terassille drinkeille, mikä osoittautui toimivammaksi vaihtoehdoksi. Tosin tilaamiemme Gintonicien paikallinen gini oli päässyt loppumaan ja meille toimitetuissa juomissa oli sitten mausteena jotain ihan muuta.

Furusundin kylä on aikoinaan rakennettu sosieteetin saaristokylpyläksi ja edelleen kylän tunnelma on varsin viehättävä. Vahva suositus kävelykierrokselle rantatien tunnelmaan tutustuen. Varsinaisia nähtävyyksiä on tarjolla rajoitetusti, mutta kiinnostavana yksityiskohtana rannan tuntumasta löytyy pohjoismaiden vanhin kompassin kuvaus vuodelta 1463.

Vanhan graffitin Furusundin rantakallioon kaiverrutti Tanskan (ja silloisen Ruotsin sekä Norjan) kuningas Kristian I Venäjän reissullaan. Kompassiruusua koristavat eri sukujen vaakunat sekä kuninkaallinen kruunu pohjoisen suunnassa.

Trafiikki satamassa oli jatkuvaa ja yöksi satama pakattiin aivan täyteen viimeistä paikkaa myöten. Periaatteessa Furusundissa on kaikki kohdallaan, mutta meidän osalta totesimme lyhyesti: ei jatkoon.