Myötätuuli puuskitti tuulimittariin parhaimmillaan 12m/s ja vauhtia saatiin enimmillään GPS:n mukaan pelkällä isolla tasan 7 solmua. Koetin välttää jiippiä ajamalla reilusti myötäiseen, mutta varoen samalla vahinkojiippin mahdollisuutta. Näissä tilanteissa vahva puomijarru tuntuu hintansa arvoiselta varusteelta. Perille päästiin yhdellä halssilla ja käänsimme keulan tuuleen vasta Grisselholmenin saaren tarjoaman tuulensuojan turvin.
Jyrkästi merestä kohoava Grisselholmen tarjosi erittäin hyvän tuulensuojan pohjoisen ja idän välistä puhaltanutta tuulta vastaan. Viilentävän tuulen puuttuessa kuumuus palasi vallitsevaksi säätilaksi ja virittelimme pikaisesti aurinkosuojan avotilan peitoksi.
Lämpöä riitti niin sisällä veneessä kuin ulkona kannella. Virkistäydyimme useaan otteeseen miellyttäväksi lämmenneessä merivedessä. Sääennusteet Tukholmaan ennustelivat kolmenkympin kelien jatkuvan koko viikon.
Lämpö meni laivakoiralla jakoihin rajoittaen liikkumisen lähinnä varjoon siirtymiseen. Viilennystä tarjoiltiin turkin kastelun muodossa, mutta suositumpaa tuntui olevan varjossa selällään makoilu.
Kyllähän tällaisiin keleihin ja maisemiin voisi tottua, helpostikin. Ehkä niitä arvostaa enemmän harvakseltaan annosteltuna? Niin tai näin, nautiskelin auringonlaskun seuraksi yhden sormustimellisen hyvän ystäväni lahjoittamaa single malt viskiä.
Sunnuntaille tuuli hieman tyyntyi tarjoten leppoisan helteistä purjehdusta koko kotimatkaksi. Väri naamassa ja auringon vaalentamissa hiuksissa kertoo lahjomattomasti alkukesän venekelien olleen tänä vuonna erityisen suotuisat. Minun puolestani tämän vuoden suosikkitermi "uusi normaali" voisi hyvin sopia kuvaamaan näitä alkukesän veneilykelejä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti