Missä on tullut käytyä, osa 3

Avovesikausi on taas paketissa, vene saateltu talvisäilöön pressun alle ja syksyn pimeyttä on torjuttu viime kesän veneilykuvia selaten. Päivitin samalla viime kesän uudet satamatuttavuudet Zeemapsin karttasovellukseen. Uusia täppiä saatiin runsaasti Ruotsin puolelle Höga Kustenin alueen eteläpäähän.

Kesä 2015 jäi mieleen harvinaisen kylmänä ja reipastuulisena. Alkukaudesta kehittelinkin sanonnan ”kympin kelit”, sillä liian usein sekä lämpötila (C), että tuuli (m/s) olivat yhtä aikaa kympissä. Kesän aikana oppi myös miettimään auringon suuntaa rantautuessa: jos mahdollista niin avotila aurinkoon päin ja sprayhood tuulen puolelle. Kylmä kesä sai myös pohtimaan ns. “pappateltan” hankkimista avotilaan. Sen tarjoaman tuulensuojan avulla tarkenisi ehkä paremmin istuskella kansikahveilla auringossa.

Kesälomareissu suuntautui jo toisen kerran peräkkäin Ruotsin puolen Höga Kustenille, jonne jäi viime kesän reissulta paljon käymisen arvoisia paikkoja. Alueen maisemat ovat kyllä todella vaikuttavat ja palvelut erinomaiset, joten vahvan suosituksen antaminen on helppoa.

Ensi kesän veneretket ovat vasta kaukaisissa suunnitelmissa, mutta ehkäpä ensi kesänä pitäydymme ”lähivesillä” eli Perämeren kaaren alueella. Pääkohde voisi olla Luleån saaristo, josta löytyy paljon meille käymättömiä paikkoja. Pitempien reissujen ja etenkin tänä kesänä kokeiltujen pitempien legien myötä kaikki tuntuu olevan lähempänä kuin ennen. Sanovat maapallon kutistuneen lentämisen myötä, mutta kyllä meretkin tuntuvat kutistuvan purjehtimalla.