<>

<>

sunnuntai 30. heinäkuuta 2017

Ahvenanmeren ylitys Arholmaan



Kuulemamme mukaan yksi klassinen Ahvenanmeren ylitysreitti on juurikin käyttämme Rödhamn – Arholma. Matkaa satamasta satamaan tulee perämerellisestä näkökulmasta vaatimattomat 32NM. Lähes koko matkan jompi kumpi ranta näkyy paljaalla silmälläkin, joten aivan täyteen avomeritunnelmaan ei tällä välillä pääse.

Matka alkoi taittumaan mukavasti purjein sivumyötäisessä tuulessa, kunnes keskellä Ahvenanmerta tuuli tyyntyi lähes kokonaan. Ei auttanut kuin käynnistää kone. Samalla saimme vaivoiksemme Kastelholmasta alkaneen moottorin ohjauspaneelin hälytysäänen piippauksen. Ilmeisesti Kastelholman yöllinen reilu sadekuuro oli tuonut kosteutta väärään paikkaan aikaansaaden latausmerkkivalon syttymisen ajoittain. Pikainen googletus kertoi vaivan olevan tyypillinen Volvo Penta MD-20xx sarjan ohjauspaneeleille. Mittaripaneelin volttimittari kertoi lahjomattomasti latauksen toimivan hyvin, joten en huolestunut merkkivalosta sen enempää. Piippaava ääni oli vain kovin hermoille käypä. Huomasin äänen sammuvan, kun moottorin ohjauspaneelin hehkutusvipua painaa alaspäin ”alarm test” asentoon. Opinkin polkaisemaan vipua varovasti kengänsyrjällä rantautumisten aikana, muutoin olimme selvinneet matkasta pelkkien purjeiden avulla. Nyt olisi edessä pitempi koneajopätkä avomerellä ja hälytysäänen piippaus oli lähes jatkuvaa sekä ärsyttävää. Näppäränä sähköinsinöörinä keksinkin pian ns. work around -ratkaisun. Kiskaisin hälytyssummerin johdon irti. Johan hiljeni.

Ruotsin rannikon läheisyydessä tuuli virkosi ja pääsimme nostamaan purjeet. Purjehdimme aivan Arholman sataman suulle asti, jossa aloimme ihmettelemään täyden oloista satamaa. Lahdella oli ankkuroituneenakin muutamia purjeveneitä. Mekin harkitsimme jo ankkuroitumista, kunnes näimme pienen rakosen aivan laiturin toisessa reunassa. Kun laituriltakin näytettiin meille paikkaa juuri siihen rakoseen, päätimme tarttua tilaisuuteen. Pikku sovittelulla mahduimme hyvin ja saimme keulan laituriin kiinni.



Arholman pohjoisrannalta löytyy armeijan vanha rannikkotykistöasema, joka on nykyisin turistikäytössä. Käväisin paikalla toteamassa maisemat komeiksi ja tuliaseman sijainnin strategiseksi suojaamaan Tukholman saariston pohjoisen sisäänmenoväylän.


Pyörähdin myös saaren toisen puolen yhteysaluslaiturilla, jonka yhteydessä on elintarvikekauppa sekä polttoaineasema. Samalla pääsin näkemään kuinka jäätelöt toimitetaan saaristokauppoihin. Olisihan tuo makia kesäduuni olla RIBin jäätelökuskina ja pöristellä ympäri saaristoa jäätelölastin kera. Saakohan kuormasta syödä?


Illalla teimme vielä reissun saaren tunnusmajakalle, joka on rakennettu 1768. Ylhäällä kallioilla oli mukava istua iltaa ja juhlistaa saapumistamme Tukholman saaristoon.



Ei kommentteja: