Maarianhamina

Kastelholman suunnasta Maarianhaminaan tultaessa reitti kulkee kauniin Lemströmin kanavan kautta. Kanavan yli menevä silta avautuu tasatunnein noin kymmeneksi minuutiksi. Kanavan läpi oli hauska ajella katsellen vastaan tulevia veneitä sekä ihmisiä, jotka olivat selvästi tulleet katsomaan sillan avautumista ja veneiden virtaa.

 

Vapaista venepaikoista ei itäsatamassa ollut pulaa, koska Poker Run veneet tekivät juuri lähtöä satamasta meidän sinne saapuessa. Maarianhaminan palvelut tietysti toimivat kuten odotimmekin, mutta viihtyisään pikkukaupungin tunnelmaan pääsimme vasta iltakävelyllä, kun kävelimme hyvin hoidettujen puuomakotitalojen korttellien kautta kohti länsisatamaa. Länsisatamassa, johon monet vieraspurjeveneet olivat yöksi tullet, vaikutti olevan itäsatamaa levollisempi tunnelma. Sen kupeessa olevan merenkulkumuseon terassiravintolassa söimme seuraavana päivänä maukkaan lounaan.  Myös länsisataman punaisen rakennuksen ravintolaa kehutaan kovasti, mutta se jäi meiltä tällä kertaa kokeilematta.

Seuraavana päivänä metsästimme veneilytarvikeliikkeitä, joita Maarianhaminaan on ripoteltu kolmen kilometrin säteelle useampi. Jaksoimme kävellä kahteen niistä Wemarin:in, joka oli erikoistunut vene-elektroniikkaan sekä Byggvaruhuset -rautakauppaan, jossa oli ihan kohtuullisesti varustettu veneilytarvikeosasto. Löysimme puuttuvat tarvikkeet ja palasimme keskustaan itärantaa pitkin Mariebadin uimahallin ohi. Sjökvarterin miljöö oli viehättävä ravintoloineen ja SALT –putiikkeineen. SALT myy enimmäkseen Ahvenanmaalla käsityönä valmistettuja tuotteita.

 

Kahden päivän jälkeen tuntui kuin että Maarianhamina olisi hiomaton timantti ja ajatukset alkoivat suunnata jo kohti saaristomaisemia.