<>

<>

maanantai 24. heinäkuuta 2017

Kastelholm - vihreän poijun satama

Nostimme ankkurin aamusta ja suuntasimme kohti Kastelholmaa. Alkumatkan kapean väylän koneistimme, mutta merimaiseman avauduttua nostimme purjeet. Tuuli kääntyi takatuuleksi, joten vetäisimme värit päälle eli nostimme genaakkerin. Ensimmäistä kertaa tälle kesälle.


Juuri ennen Kastelholman satamaa merikartan syvyyskäyrät ja lukemat näyttävät purjeveneen kannalta hieman huolestuttavilta. Mutta koska s/y Solsidan oli siellä käynyt, totesin meidänkin kyllä pääsevän perille. Matalimmassa kohdassa väylä oli merkitty hyvin kardinaalimerkkiportilla ja selvästikin ruopattu, sillä matalin mittaamani syvyyslukema näytti olevan 3,2m. Sataman tietoja etsiessäni huomasin myös Haaveena hyvä kuva -blogin Katinkan käyneen siellä. Hänen hyvän kuvareportaasin alueen tarjonnasta löydät täältä (linkki).



Sataman isännöinnistä omalta osaltaan huolehti Gunvald Larsson, josta myös varoiteltiin kyltin kera satamaan johtavan tien varressa. Todellisuudessa kuvan koiruus paljastui varsin lupsakaksi vanhaksi herraksi, joka seurasi isäntäänsä joka paikkaan.



Alueen maisemat sekä sataman leppoisa tunnelma sopivat meille ja viihdyimme Kastelholmassa kaksi yötä.



Veneen kannella istuessa pystyi kuuntelemaan ympäriltä kantautuvia työn ääniä, sillä molemmilla rannoilla lampaat huolehtivat perinnemaiseman ylläpidosta. Vanha sanonta näyttää pitävän paikkansa, sillä lampaidenkin mielestä ruoho on vihreämpää aidan toisella puolen.


Toki tutustuimme Kastelholman upeisiin linnanraunioihin opastetulla kierroksella sekä kävimme kuuntelemassa linnassa jousisekstetin konsertin.






Linnan viereistä rantapolkua kulkiessamme kiinnitin huomiota kuinka polun reunamerkit olivat aivan vääränlaiset! Eteläviittojen sijaan paikalla olisi pitänyt olla ehdottomasti länsiviitat.
 
 
Veneilyloma on selvästikin tehnyt tehtävänsä, sillä kannella istuessani päädyin pohtimaan poijujen väritystä. Miksi ihmeessä kaikki poijut ovat lähtökohtaisesti punaisia? Tai olleet sellaisia ennen auringossa haalistumista. Olisihan se paljon helpompaa jos poijuja valmistettaisiin riemunkirjavissa väreissä. Satamaa lähestyttäessä voisi sopia selkeästi muun miehistön kanssa että otetaan tuo musta poiju vasemmalta puolen. Ja tämä pohdinta sai alkunsa sataman yksinäisestä vihreästä poijusta.
 
 
Poijupohdintojakin tärkeämpää on muistaa nauttia tunnelmasta kun itselle sopiva satama sattuu kohdalle. Meille tämä oli sellainen.
 
 

 




Ei kommentteja: