Kiirettä Ahvenanmeren ylitykseen ei ollut, joten purjehdimme lyhyehkön legin kevyessä tuulessa Maarianhaminan itäsatamasta Rödhamniin. Saapuessamme satamaan hyvissä ajoin käynnissä oli varsinainen aamun joukkopako, joten vapaita poijuja oli runsaasti. Päivän mittaan satamaan saapui veneitä tasaisena virtana ja illalla laiturissa komeili hyvä rivi niin suomalaisia kuin ruotsalaisiakin purjeveneitä.
Kaikkien lukemiemme positiivisten juttujen jälkeenkin sataman ja saaren hyvä tunnelma pääsi hieman yllättämään meidät. Satamakahvilan tarjonta oli juuri saarikohteeseen sopiva ja savulohi oli selkeästi koko reissun maukkain savukala.
Saarelta löytyy modernimpien paikannusjärjestelmien myötä käytöstä poistettu museoitu radiomajakka, joka on saaren kävijöiden ihmeteltävänä. Entisaikain radiotekniikan ihmeet tietysti lämmittivät nykypäivän radioinsinöörin mieltä ja viihdyin museossa huomattavan pitkään isokokoisia radiolaitteita ihmetellen. Yleisempää merenkulullista mielenkiintoa tosin saattavat herättää saaren eteläpuolen rannan lukuisat harjoituskummelit, joita saaren vierailijat ovat selvästikin kasailleet. Yritin käydä ihastelemassa näitä kivikasoja lähempääkin, mutta tiirat puolustivat pesimäaluettaan sen verta äkäisesti, jotta päätin ottaa kuvan hieman kauempaa.
Istuimme iltaa eteläpuolen jyrkillä kallioilla auringon lämmössä lepuuttaen silmiä avomerimaisemassa nauttien meren aaltojen kohinasta ja ohi lipuvia veneitä ihaillen. Illan päätteeksi totesimme saunan löylyt, tunnelman ja maisemat maineensa veroisiksi. Komea uimalaituri houkutteli meidät haastamaan itsemme ja pulahtamaan tämän kesän raikkaisiin uimavesiin. Tällä saarella olisi viihtynyt pitempäänkin, mutta sääennusteet näyttivät hyvää ylityskeliä Ruotsiin, joten visiittimme jäi tällä kertaa yhden yön mittaiseksi. Tänne palaamme uudestaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti