Alusvierailu oli suosittu ja ehdin nautiskella tovin auringonpaisteesta ennen sisään pääsyä. Ajatuksena oli tutustua pääasiassa miehistötiloihin ja napsia muutamia sisäkuvia, joista näkyisi millaisissa olosuhteissa merisotilaat laivassa asuvat ja työskentelevät. Heti laivaan astuttua laukut ja kamerat otettiin ystävällisesti säilytykseen ja lukuisilla lapuilla muistutettiin ehdottomasta valokuvauskiellosta. Yleisöllä oli mahdollisuus tutustua kuitenkin ulkokansiin sekä komentosiltaan. Miehistötilat jäivät siis tällä reissulla näkemättä, mutta ovat kuulemma mukavuusluokkaa miinus kaksi. Ikkunatkin olivat näköjään aluksesta unohtuneet komentosiltaa lukuunottamatta, joten mukavuusluokan luonnehdinta kuulosti varsin uskottavalta.
Silmäiltyäni Wikipedian tarjoamia tietoja aluksesta aloin ymmärtää miksi yleisölle ei haluttu näyttää aluksen viimeisintä tekniikkaa edustavia järjestelmiä. Vaikka alus näyttää ulkoapäin nopealla vilkaisulla samalta kuin toisen maailmansodan aikaiset sota-alukset, niin siihenpä yhtäläisyydet taitavat jäädäkin. Wikipedian tietojen mukaan runko on alumiinia ja veden pinnan yläpuoliset rakenteet ovat hiilikuitua sisältävää komposiittimateriaalia radiosignaalien läpäisyn estämiseksi (tämän vuoksi ikkunoitakaan ei ole). Erilaisten häivetekniikoiden avulla alus pyrkii minimoimaan tutkanäkyvyyden sekä lämpö- ja sähkömagneettisen herätteen. Viisikymmenmetrisen aluksen syväys on alle kaksi metriä! Myös aseistus sekä valvonta- ja taistelunjohtojärjestelmät edustavat viimeisintä teknologiaa.
Oikeastaan on mieltä lämmittävää ajatella, että Suomen merivoimat turvaavat aluevesiämme nykyaikaisilla ja suoritukykyisillä aluksilla. Hyvä Suomi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti