Aamun tunnelma Varjakan satamassa oli seesteinen. Aurinko paistoi, tuuli oli lähes olematon ja meidän lisäksi satamassa näkyi vain yksi aamukalassa aallonmurtajalla ollut onkivavan heiluttaja.
Aamukahvin nauttimista ajatellen vene sattui olemaan oikean suuntaisesti: sprayhood suojasi alkavalta viileältä tuulenvireeltä ja aurinko paistoi suoraan veneen takaa lämmittäen mukavasti. Kaffe maistuu aina paremmalta ulkona nautiskeltuna.
Meidän vielä viimeistellessä toista kupillista huomasimme meripartiolaisten M/S Pohjantähden olevan jo liikkeellä. Reipasta menoa heti aamutuimaan.
Rauhallisen aamustartin jälkeen suuntasimme kohti Hailuodon Huikkua. Tuuli oli herännyt sopivasti leppoisaa päiväpurjehtusta ajatellen. Ikäänkuin meitä hieman kiusatakseen tuuli tuntui kääntyvän hitaasti koko ajan tarjoten - yllätys yllätys - raikkaan merellisen vastatuulen. No meillähän ei ollut kiire mihinkään, joten etenimme purjeilla luovien. Pientä lisäviihdykettä tarjosivat paikalliset kalastajat, jotka ilmeisesti vetivät troolia kahden aluksen välissä. Perässä seuraavan lokkiparven perusteella saalistakin oli pyydykseen tarttunut. Nuotanveto loppui käyttämämme väylän reunaan, joten pääsimme seuraamaan työnäytöstä lähietäisyydeltä. Pitkä nuotta oli merkitty hyvin näkyvin punaisin merkkipalloin, joten osasimme kiertää sen riittävän kaukaa.
Hailuodon lauttarannan Huikku oli meille uusi tuttavuus. Satamassa on kaksi peräpoijua vierasveneitä varten sekä uusi matalampi laituriosuus sivukiinnitykseen tai peräankkurointiin. Laiturilla näkyi olevan uudenkarhea sähkötolppa ja grillipaikka on kuulemma tulossa tälle kesälle. Kahvilan WC-tilat ovat myös veneilijöiden käytössä.
Lauttarannan autoilijoidenkin käyttämän kahvilan ruokalistalta löytyi hampurilaisten lisäksi pizzoja, mutta minun korvani hörähtivät kahvilaisännän kertoessa savulohesta. Takapihan savustimet kuumenevat kuulemma joka päivä lohisesongin alkaessa. Joten täältä sitä tulee saamaan, tuoretta Perämeren savulohta! Visioin jo mielessäni tulevia päiväretkiä lämpimän savulohen äärelle: hieman liikaa syötyäni kellahtaisin päivätorkuille keulakajuuttaan.
Tällä kertaa tyydyimme kahveihin ja minä sorruin tuoreeseen munkkiin, jonka totesin malliltaan sopivan hyvin veneilijälle. Possumunkin tietävät kaikki, mutta tämähän on ihan selvä kumivenemunkki!
Paluumatkan piristykseksi suunnittelimme koeajavamme genaakkerisukan. No ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan. Lähtöä tehtäessä totesin viereisen tuulimyllyn pyörähtäneen ympäri... Paluumatkan reittiviiva näyttää hyvin millaista siksakjälkeä syntyy kapealla väylällä luoviessa :)
3 kommenttia:
Oijoi, herkullisen näköinen munkki! Ja miten se on aina niin, että tuuli kääntyy sopivasti vastatuuleksi paluun alkaessa! :)
Positiivisesti ajateltuna luoviminenhan tarkoittaa matkan pientä pidennystä eli lisääntynyttä purjehdusnautintoa!
Hihhh... kumivenemunkki! Siinä on ollut munkkikokilla huumoria.
Edelliseenkin postauksen liittyen: melkein kaikkea on uutta roinaa on hyvä kokeilla veneessä ennen kovempia olosuhteita (tai kisoja). Esimerkiksi noiden Spinlockin turvaliinojen/-remmien koukut vaativat vähän totuttelua, jotta niiden käyttö onnistuu myös sormet kohmeessa ja aallokossa. Sukan käyttö nyt on selvä, että pitää vähän harjoitella :)
Lähetä kommentti