Veneilykauteen on vielä matkaa, mutta kesän veneilykuvia
selaillessa alkavat ajatukset harhautua jo tulevaan kauteen. Kävin hakemassa
realismia venesatamasta, jossa laiturit nököttävät yksinäisinä keskellä
lumikenttää.
Astetta ankeammaksi tilanteen tekee täällä valon puute –
aurinkoa ei näillä korkeuksilla ole moneen kuukauteen juuri nähty. Vaikka
teknisesti Oulun korkeudella aurinko nousee horisontin yläpuolelle, sitä ei näy
paksun ja pimentävän pilviverhon takaa. Kuvanottohetkellä aurinko melkein
pilkahti esiin pilviverhon takaa paljastaen Hänen Korkeutensa tammikuun lopulla
klo 12:17.
Pyörähdin samalla reissulla tarkistamassa myös tilanteen
merellä. Kiipesin Nallikarin rannan näkötorniin eli ”majakkaan”, josta käsin
Oulun edustan merialueen tilannekatsaus selviää kätevästi. Sinisenvalkoista
kenttää riitti horisonttiin asti. Kesällä täältä näkyy aina jossain suunnassa
vähintään yksi vene. Nyt ei näkynyt ketään.
Kuvan oikeassa reunassa Hermannin saari, horisontissa
häämöttää Hailuoto.
2 kommenttia:
Hahaa, samat on olleet tänään sinulla mietteet ja kuvauskohteet kuin minullakin! Valon puutteesta huolimatta hienot kuvat sait otettua :)
Moi Ansku! Kiitos kommentista. A-P sanoi kuvien ottamisen olleen tuollaisella valolla kohtuullisen haastavaa teknisesti. Minulla olisi varmasti jäänyt ottamatta...
Lähetä kommentti