Yksinpurjehtija Ari Huusela Oulussa

Tietomaan auditoriossa oli paikalla yli 150 kuulijaa, kun Ari kertoi yksinpurjehtijan tarinansa Route du Rhum -kilpailusta. Hienojen valokuvien ja videoklippien rikastamana kuultiin niin veneen varustelusta, projektin taloudellisesta puolesta kuin itse kilpailun kulustakin.

Suomalaisen harrastajapurjehtijan on vaikea ymmärtää Route du Rhumin asemaa ja painoarvoa Ranskalaisessa urheilumaailmassa, mutta jotain käsitystä saa seuraavista numeroista: paikalle kisakylään odotettiin reilun viikon aikana yli 2 miljoonaa kävijää ja median edustajia mukaan oli ilmoittautunut yli 1.000. Ari jättikin suosiolla kilpailun voiton tavoittelun täysipäiväisille ammattilaisille, jotka pystyivät varustautumaan isojen sponsoribudjettien turvin lähtöviivalle kokonaan toisenlaisista lähtökohdista. Ammattilaisurheilussa lähtökohtaisesti tavoitellaan vain voittoa isollakin riskillä eli ajetaan niin sanotusti kaasu pohjassa maalin asti. Arin tapauksessa tavoitteena oli maaliin pääsy, joka jo itsessään on haastava tavoite.

Kilpailureitin lyhin pituus on noin 3500nm, mutta kaikki veneet kiersivät sääolojen vuoksi etelän kautta. Taustajoukoissa Arilla oli reitittäjä, joka seurasi jatkuvasti sääolosuhteita ja toimitti sähköpostilla kaksi kertaa päivässä uudet reittipistesuunnitelmat. Ohjaamisesta huolehti autopilotti ja ruokapuoli puolestaan hoitui pakastekuivattujen annospussien avulla. Kilpapurjehdusta ymmärtämättömän korvaan itse kilpailu alkoikin kuulostaa enemmän henkisen puolen haasteiden hallitsemiselta kuin pelkkään purjehdustaitoon nojaavalta kilpailulta. Ensimmäisen viikon aikana reitille osui kolme puolentoista vuorokauden kovatuulista säärintamaa jolloin vene kävi kerran kyljellään, yksi iso aalto kaatui päälle ja meritauti koetteli kokeneempaakin veneilijää. Kuten usein kestävyysurheilussa, henkisesti vaikeimpia olivat 8 viimeistä mailia joiden aikana koettelemuksena olivat kova vastatuuli sekä vastavirta. Maaliin pääsy kesti lopulta 24 päivää, joten keskinopeus oli 7,3 solmua.

Toisten unelmat ovat kertaluokkaa isompia kuin toisten. Yleensä tavoitteet ja unelmat kasvavat sitä mukaa kun ne toteutuvat. Aloittelevalle perhepurjehtijalle Ruotsin rannikko voi tuntua kovin kaukaiselta ajatukselta, kokeneimmille Itämerikin voi tuntua pieneltä. Kysyttäessä Arikin uskalsi jo sanoa ääneen haaveensa kilpailemisesta 60 -jalkaisella veneellä.

Unelmia tulee olla.  Ja isommatkin unelmat ovat saavutettavissa kovan työn ja periksiantamattomuuden avulla. Sen Ari minulle opetti. Oman unelmansa tavoittelun ohella Ari tuotti valtavasti medianäkyvyyttä koko lajille. Siinä voitimme me kaikki purjehtijat. Kiitos Ari.