Ennusteiden mukaisesti tuuli oli todellakin tyyntynyt yön aikana. Herättyämme päätimme tehdä nopean liikkeellelähdön: laivakoiran aamurutiinien jälkeen irrottelimme köydet ja suuntasimme kohti Ahvenanmaata. Aamupala syötäisiin kulussa kannella aamuauringon paisteessa, sillä luvassa olisi koneajoa rasvatyynesssä kelissä. Maalina tällä kertaa klassinen ylityssatama Rödhamn.
Helteinen ja täysin tuuleton päivä ulkomerellä tuntui kovemman tuulen jakson jälkeen jopa hieman ylelliseltä, vaikka se tietysti merkitsi häiritsevää moottorin raksutusta. Tekaisin plotteriin reittiviivan, laitoin autopilotin päälle ja aloimme viritellä kansiaamiaista ulkomerellisissä tunnelmissa. Olin toki muistanut laittaa jalkaani oranssit avomerishortsit, joka täydensi hyvän lomafiiliksen. Täysin tyyntä avomerta katsoessani mieleeni tuli kokeneemman purjehtijan kertoma kansanviisaus: "Kelitkin paranevat kun tarpeeksi kauan juopottelee". Varmasti näin, mutta samaan lopputulokseen pääsee helpommillakin konsteilla.
Hieman ennen matkan puoliväliä aloin ihmettelemään meressä kelluvaa esinettä. Kiikareilla katsoen se näytti upoksissa olevan soutuveneen keulalta. Olimme lähes törmäyskurssilla tämän tuntemattoman esineen kanssa ja aloin pohtimaan josko esineen laatu tulisi tarkistaa lähietäisyydeltä? Vai pitäisikö tämä mystinen kelluva tavara kierää kauempaa mahdolisten pitkälle ulottuvien köysien tai muiden ulokkeiden vuoksi? En kyllä haluaisi potkuriini köysisotkua keskellä Ahvenanmerta. Uteliaisuus voitti ja lähestyimme mysteeriesinettä hyvin varovasti. Tulimme lopulta siihen tulokseen että kyseessä on teltta. Siis kokonainen, kasassa oleva kupoliteltta joka oli ylösalaisin ja josta näkyi pinnan päällä yksi kulma. Kovat tuulet olivat sen ilmeisesti lennättäneet mereen jossain päin Ruotsia ja täällä se sitten kellui keskellä avomerta. Emme haluneet sotkeentua mahdollisiin teltan naruihin, joten jätimme teltan kellumaan ja jatkoimme matkaa.
Jotta koneistaen tehty autopilotin ohjaama ylitys ei olisi ollut liian tylsä, saimme lisäviihdettä muutamaa mailia ennen Rödhamnia. Olimme jo tekemässä rantautumisvalmisteluja, kun näimme rannikkovartioston partioveneen tulevan meitä kohti. Partiovene kaartoi taaksemme, jolloin pysäytin veneen. Olimmehan epäilyttävästi tulossa suoraan avomereltä Ruotsista veneellä, jossa liehui Ruotsin lippu. Selvityksieni mukaan pienveneillä Suomeen saapuville ei tehdä koronatestiä, joten uteliaana odotin mitä tuleman pitää. Merivartijat aloittivat jutustelun kohteliaasti ruotsiksi, mutta vaihdoimme nopeasti keskustelukieleksi suomen. Saimme kehuja pelastusliivien käytöstä, laivakoiraa myöten. Muutoin varsinaista virallista asiaa ei tuntunut olevan. Toki kaikki mahdolliset asiakirjat olisivat tarvittaessa löytyneet laivakoiran madotustodistus mukaan lukien. Kysyimme lopuksi miksi partioveneen kannella on myös kuvausryhmä. Kuvaavat kuulemma jotain TV-reality sarjaa joka tulee ulos ilmeisesti ensi vuonna. Jaahas. No mutta mikäpä siinä. Suomalainen Poliisit TV-realityhän on ollut erinomainen ja hyvin suosittu. Ehkäpä "Merivartijat" tulee olemaan samankaltainen hitti? Ainakin kuvausmaisemat ovat komeat.
Rödhamnissa meitä odottivat tutut paikat. Loppupäivän otimme rennosti ja illaksi siirryimme saaren länsirannan kuumille rantakallioille eväskorin kanssa auringonlaskua katsomaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti