Loppulomasta oli tarkoitus kiertää Tukholman saariston ulkokehää pohjoiseen niin pitkälle kuin ehdittäisiin. Sandhamnissa totesimme, että on aika aloittaa kaarros kohti kotisatamaa. Toki yhdelläkin legillä olisi kotiin päässyt, mutta loman laiskistamina päätimme lyhentää päivämatkaa. Hieman hälyisän Sandhamin jälkeen halusimme löytää rauhallisen luonnonsataman, jossa voisimme uida ja nauttia lämmöstä takakannella. Sopivaksi välietapiksi löysimme satamakirjasta Krokholmsvikenin, joka tunnetaan paremmin nimellä Säck.
Pitkän lahden pohjukka on jännä luonnonoikku. Lahden pohjukan suuaukko on todella kapea ja matalimmillaan vain 2.4m syvä. Suuaukon jälkeen vettä löytyy kahdeksan metriä ja lahtea reunustavat jyrkät ja korkeat kalliot. Säck onkin erittäin suojaisa kaikilta mahdollisilta tuulensuunnilta. Ajoimme sisään suuaukosta varovarovasti. Useamman mailin perässämme ajanut noin 45 jalkainen moottorivene oli selvästikin matkalla samaan paikkaan, mutta epäröinnin jälkeen se ei uskaltanut seurata meitä enää lahden pohjukan suuaukosta sisään, vaan se pyörähti ympäri ja ilmeisesti kiinnittyi lahden pohjukan ulkopuolelle. Lahdella ei ollut ruuhkaa, joten me saimme jälleen hyvän paikan perä kohti aurinkoa.
Vesi lahdenpohjukassa oli erittäin kirkasta ja lämmintä. Viritimme aurinkovarjon avotilan suojaksi ja nautimme helteisestä päivästä uiden ja takakannella maaten. Tänä kesänä lomasäät ovat olleet täyden kympin arvoiset!
Seuraavan päivän aamuna suuntasimme vaihtelevissa tuulissa kohti kotisatamaa. Loppumatkasta puuskat olivat pitkästi toistakymmentä metriä sekunnissa, joten rullasimme ison kokonaan sisään ja saavuimme kotisatamaan leppoisasti pelkällä genualla. Lomareissun loppusaldoksi saimme aikaiseksi hieman kahdeksikkoa muistuttavan reitin sekä näimme ja koimme monta upean hienoa kohdetta. Toki veneessä olisi viihtynyt pidempäänkin kuin kolme viikkoa, mutta minkäs teet. Töihin oli palattava.
Matkaa tuli tehtyä kolmen viikon aikana yhteensä noin luokkaa 350NM, joten keskimääräiseksi päivämatkaksi muodostuu suurin piirtein 22NM. Keskimääräistä päivämatkaa nostaa hieman pidemmät legit Visbyhyn ja takaisin, joten oikeasti olimme liikkeellä loma-asenteella välttäen liian pitkiä päivämatkoja. Lyhemmillä legeillä jaksoi purjehtia (kellua) heikommassakin tuulessa ilman painetta perille pääsyn aikataulusta. Lisäksi lyhyiden legien ansiosta olimme perillä suosituissa kohteissa riittävän aikaisin saadaksemme mieluisan rantautumispaikan.
Tietysti mielessä kytee jo ajatus ensi kesän lomareissusta ja sen mahdollisesta suuntautumisesta ilmansuuntien suhteen. Vaihtoehdot ovat ilmansuuntien mukaan karkeasti ottaen:
- pohjoiseen: ei. Tämä suunta on nähty.
- itään (Suomeen tai Eestiin): mmmmm… No ehkä joskus myöhemmin?
- länteen (Mälaren järvi): Varmaan joskus tulee täälläkin käytyä, mutta ei ensi kesänä.
- etelä: täällä olisi vielä paljon uutta nähtävää, joten lienee houkuttelevin ilmansuunta?
Josko siis ensi kesänä ottaisimme loman alkuun muutaman pidemmän legin etelän suuntaan ja kävisimme pyörähtämässä Öölannissa ja ehkä mutkan Karlskronan saaristossa? Vai pitäisiköhän ahnehtia maileja ja käydä Tanskassa tai jopa mutka Ruotsin länsirannikolla, Göteborgin edustan saaristoa kurkkaamassa? Sekin on kuulemma hieno paikka. Samalla voisi maistaa josko Pohjanmeressä vesi on suolaisempaa? Takaisin voisi tulla vaikka Ruotsin läpi kanavaa pitkin. Onneksi vaihtoehtoja on kun avoimin silmin katselee. Ja toivottavasti me saamme purjehtia vielä monta kesää ja pohtia tätä samaa kysymystä uudelleen ja uudelleen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti